Porispereä on järjestetty vuodesta 2011 lähtien Kirjurinluodossa ja Pointin toimittajat Eero ja Salla olivat innoissaan taas mukana näissä festarihulinoissa. Festivaali on vuosien saatossa vakiinnuttanut asemansa Porissa ja Suomessa, ja on tunnettu muun muassa ainutlaatuisesta markkinointitavastaan, jossa korostuu vahvasti Porin murre. Tämä on kerännyt kiitosta sekä kävijöiden, että artistien keskuudessa.
Porisperen tämän vuoden ohjelmisto koostui kansainvälisistä ja kotimaisista esiintyjistä, raskaammasta rockista kevyempään poppiin sekä indie-musiikkiin. Vuonna 2023 Porispere rikkoi ennätyksensä houkutellen 15 500 kävijää ja on se saanut paikallisesti myös tunnustusta hyvästä ilmapiiristään.
Festivaalin synty juontaa juurensa Sonisphereen, jota järjestettiin Porissa jo ennen Porisperen syntyä. Viimeinen Sonisphere on Pointin kirjoittajalle, Eerolle, ainakin jäänyt mieleen, sillä silloin metallijumalat tosiaan pitivät meteliä ja oli todella lähellä, ettei koko festivaalia keskeytetty sateen ja ukkosen vuoksi. Seuraavana vuonna Sonisphere päätti vetäytyä Helsinkiin, koska sinne oli kuulemma helpompi houkutella ihmisiä. Tämä herätti närää porilaisissa ja ensimmäinen Porispere perustettiinkin oikeastaan vastaiskuna Sonisperen ikävälle takinkäännölle.
Tänä vuonna Porispere järjestettiin 13. kerran ja se oli tänä vuonna isompi kuin koskaan tapahtuma-alueen laajentuessa entisestään. Mukaan on vuosien varrella tullut myös paljon oheistoimintaa ja tänäkin vuonna edukseen erottuivat muun muassa Dingo-kontti, jossa sai jättää rakkaimmat muistonsa tästä ikonisesta porilaisesta bändistä sekä Mini-Yyteri simulaattori, jossa ihmiset saivat fiilistellä rantatuoleilla upottaen varpaansa hiekkaan. Rantateema siirtyi myös mukana kohti Rajulavaa, kun neonvärisiä uimarenkaita oli ripustettu roikkumaan läheisiin kadunpylväisiin. Festareilla myös oheistuotemyyntiä oli paljon, S-ryhmällä oli oma kauppakoju, mutta löytyi niin lävistyskojua kuin meemipaita-kauppaakin. Myös Tacticilla oli oma kojunsa, jossa pääsi pelaamaan lautapelejä festarien lomassa.
Perjantai-iltana Kirjurinluodossa oli aurinkoista, vaikka myös sadetta oli luvattu. Sade tuli onneksi vasta melko myöhään ja se oli onneksi vain pieni kuuro Karri Koiran keikan aikana, joka selvästi vain houkutteli ihmisiä tanssimaan entistä kovempaa ja nauttimaan hetken viilennyksestä. Sallan mielestä tämä keikka oli festivaalien parhain, tuoden nuoruuden muistoja mieleen. Perjantain viimeinen esiintyjä, oma euroviisuedustajamme Windows95man oli pettymys. Sekamelskaa ja tavaroiden paiskomista, mutta ainakin lavalta löytyi miniversiossa farkkumuna euroviisuesitykseen viitaten.
Lauantaina väkeä oli huomattavasti enemmän kuin perjantaina. Tämän huomasi käytännössä heti kun astuimme festivaalialueen porteista sisään. Emme ihmetelleet sitä, sillä juuri vähän ennen kuin ensimmäiset artistit saapuivat lavoilleen, oli Porispere ilmoittanut jo somessaan, että lauantaipäivä olisi loppuunmyyty! Ei ihme, sillä lauantain artistikattaus taas oli aivan priimaa!
Porin murre näkyi festareilla vahvasti, niin olut-telttojen mainoksissa, kuin työntekijöiden selkämyksissä. Festarin alkuperäinen slogan ’’Kuka siivoo’’ tosin näkyi enää vain siistijöiden työtakeissa. Ruoka- ja juomatarjonta oli kattavaa ja mukaan oli liittynyt monia porilaisia ravintoloita, jotka olivat tuoneet festareille omat pop-up keittiönsä. Alue on tosiaan laajentunut jatkuvasti ja esimerkiksi kesäteatterin lavan hyödyntäminen oli taas hyvä idea. Sen sisällä oli intiimi tunnelma, vaikka alue olikin melko suljettu ja jonka vuoksi myös korvatulpat olivat sinne mennessä hyvä ostos. Myöskään kaikki ihmiset eivät mahtuneet lavan eteen, kun uudet tulokasesiintyjät aloittivat soiton ja laulun.
Kaksi muuta lavaa, Raju-lava sekä perinteinen Lokkilava olivat toimivia, vaikka niiden välillä pitikin koko festarien ajan tehdä vaellusta ohutta käytävää pitkin, joka yhdisti lavat toisiinsa. Mukana olevia ikonisia bändejä olivat muun muassa Stam1na, Don Huonot ja Sonata Arctica, jotka toimivat erinomaisesti sekä isoilla lavoilla että club-ympäristössä, vaikka festareilla ei ihan samalla tavalla nousekaan hiki pintaan. Don Huonojen lavalla nähtiin myös ainakin Pointin kirjoittajan, Sallan, mielestä maailman isoin valkoinen Wunderbaum. Kuitenkin perus festari tarjontaa edustivat muun muassa Haloo Helsinki, Maija Vilkkumaa ja Lauri Tähkä. Lauantai-illan ja Porispere festivaalin lopetti menevillä räp-biiseillään Sexmane.
Väkeä festareille oli saapunut läheltä ja kaukaa, sillä Haloo Helsinki pyysi lauantaina porilaisia nostamaan yleisössä kätensä ylös, alle kolmasosa teki näin. Baarijonossa Eero sattumalta sattui kuulemaan erään keskustelun siitä, kuinka henkilö on saapunut Suomen toiselta puolelta fanittamaan vanhaa suosikkibändiään ja oli aloittanut fiilistelyn jo autossa kuunnellen vanhoja cd-levyjä.
Salla taas saapui festareille turkulaisten ystäviensä kanssa, jotka kokivat Porisperen ensimmäistä kertaa. Heiltä taas tiivistetyksi kommentiksi festareista hän sai: “Mieletön miljöö, parasta suomalaista rockkia ja Battlebeastia kannatti seurata Vauhti kiihtyy-festareilta Poriin asti!”.
Toisin kuin jazzit, Porispere ei näytä taantumuksen merkkejä vaan puksuttaa eteenpäin varmasti myös tulevina vuosina kehittyen ja laajentuen. Olitpa sitten vanha konkari tai ensikertalainen, festarien rikas ohjelma tarjoaa tulevaisuudessakin varmasti jokaiselle ainutlaatuisen elämyksen. Porispere on enemmän kuin pelkkä musiikkifestivaali. Se on ylpeyden aihe ja koko kaupungin yhteinen juhla.
Teksti ja kuvat: Eero Laurila & Salla Wiklund
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti