Maa, jota ei ole olemassa

Teksti: Aleksi Olander Kuvat: Kristian Vorkinn Moldovassa on valtio, jota ei ole virallisesti olemassa ja kuitenkin on. Transnistria on Euroopan ikioma kummajainen. Juuri siksi Pointti lähti viihtymään sinne. Olin tietoinen Suomen ulkoministeriön varoituksesta, jossa kehotetaan välttämään Transnistriaa. Rakastan kuitenkin reunalla elämistä, joten päätin olla välittämättä ministeriön tiedotteista. Lähdin kolmen matkakumppanin kanssa ottamaan selvää, mitä Euroopan... Continue Reading →

POINTIN SUURI FESTARIKOLLAASHI

Klikkasit juuri auki valtaisan eepoksen, joka tottelee nimeä Pointin suuri festarikollaashi 2015. Olette ehkä jo ehtineet ajatella, että me olemme vain lomailleet täällä Porin ylioppilaslehden toimituksessa kesäpäivät pääksytysten. Se ei ole totuus. Festari- ja yleinen juhlatoimituksemme on kiertänyt armasta Suomea herkeämättä koko suven. Iskuryhmä tonki ja taisteli läpi Provinssin, Ruissin, Jazzit, H2Ö:n, Karman ja Porisperen.... Continue Reading →

Karavaanari on kaveri

On yleisesti tunnettua, että Pori on kuin eri kaupunki kesällä. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että heinä–elokuun vaihteessa Porissa oli muutakin tapahtumaa kuin Pori Jazz ja Kuninkuusravit. Kirjurinluodossa nimittäin järjestettiin 24.7.–1.8. karavaanarien suurtreffit. Monia porilaisia kauhistutti etukäteen satojen matkailuautojen saapuminen Poriin. Ennakkoluulot olivat vahvat tätä tapahtumaa kohtaan, sillä valkoisten, liikkuvien, miniasumusten ounasteltiin tukkivan lähiseudun tiet. Moottoritie... Continue Reading →

Tappioita ja voitonhurmaa

Raviurheilu on näkymätön jättiläinen yhteiskunnassamme. Suomessa raveja käy katsomassa vuosittain 800 000 ihmistä. Se on hiukan alle 15 prosenttia maamme väestöstä. En kuitenkaan tunne raveista kiinnostuneita henkilökohtaisesti kuin muutaman. Tuossa 800000 ihmisessä varmastikin on suuri osa sellaisia, jotka eivät raveissa säännöllisesti käy. Siitä huolimatta luku on huima. Ei raviurheilu näkymätöntäkään ole, ehkä paremmin voisi sanoa,... Continue Reading →

Jazzit tekivät Porista jurrisen

Juuh, elikkäs. Tämä juttu kertoo Pori Jazzeista vuosimallia 2014.Mietin kyllä juuri, että kuka näitä festivaaliraportteja edes lukee. Varsinkaan näin paljon paljon myöhässä julkaistuja. Kaiken maailman viestimet vain lähettävät kesätoimittajat festareille katselemaan esiintyjiä ja päivittämään Instagramia. Sitten seuraavan viikon aikana kaikki julkaisevat samankaltaisia ja -rytmisiä arvioita festivaalista hieman eri mielipitein. Rohkeimmat lyttäävät ja sovinnaisimmat ovat tyytyväisiä... Continue Reading →

Moshataaks vähä vai vähä paljo?

Porisperjantai. Se on sana, joka on yhdistelmä Porisperestä ja perjantaista. Tämä innovatiivinen sana syntyi, kun oli Porispere ja oli perjantai, oli hyvä meno ja oli tujua musiikkia. Perjantai oli Porisperen raskain päivä ainakin musiikin suhteen. Tarjolla oli muun muassa paljon metallia sen eri muodoissa ja ihmiset moshasivat sen mukaisesti. Kun itse jätti tukanheiluttelut vähemmälle, ehti... Continue Reading →

Oon ehkä jotenkin leimi

Jengi oli Ruissin sunnuntaina aika kypsää. Ihmisten ilakoinnin terä oli taitettu, ja Ruisrockin yleisilme muuttui jokseenkin autuaaksi paahteisessa ilmanalassa. Osa poti kenties ujoa darraa. Rakkaudelta oli lyöty taju kankaalle. Ensimmäiseksi kerrottakoon, että Maria Veitolan boikotti syvenee. Sunnuntaina nainen ryhmineen kiilasi meidät taas ja vei viimeiset neljä paikkaa Ruissalon lautasta. Sen takia emme nähneet juuri mitään... Continue Reading →

Kiilaajat vittuun

Ruisrockin lauantai on pääpäivä. Festarit tarvitsevat enemmän jazzia. Enemmän jazzkeikkoja. Olispa oma jazzbändi. Timo Lassy veti tiukan setin Mini-Rantalavalla. Harmittaa, ettemme nähneet keikkaa alusta asti. Lopun Miles Davis -nostatukset olivat joka tapauksessa bängeriä. Maailma loppuu liian lyhyisiin shortseihin. Kaurismäkeläisen realismin keittiöprofeetta Samuli Putro keräsi melkoisen väkijoukon keikalleen. Emme ole aivan varmoja, miksi. Kyllähän mies tietysti... Continue Reading →

Beibi mä rakastan sua

Ruisrockin ensimmäinen päivä oli loppuunmyyty. Joku 35 000 ihmistä tamppaamassa. Aurinko paistaa ja sekava meininki. Festari elää ja voi hyvin. Tänään lauantaina on kesä. Turussa on Suomen kauneimmat naiset. Nyt kerromme eilisestä. Saavuimme myöhään. Auringon viime säteet taipuivat horisontin takaa hyvästelemään kesäyöstä humaltunutta kestikansaa. Tuplabasarin jytke tärykalvoilla. Children of Bodom tarjosi kaoottisen ääniraidan tapahtumille. VIP-alueella... Continue Reading →

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑