Kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua Kirjurinluodon Kesäteatterilla oli vielä jonoa. Takaraivossa painoi edellisen illan Taiteiden yö sekä taivaalla paahtava aurinko. Tunnelma oli odottava.
Luvassa oli Anniksen ja ProAnnis ry:n tuottama Kauas pilvet karkaavat näytelmä, joka perustuu Aki Kaurismäen samannimiseen elokuvaan. Elokuva on Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen osa, joka ilmeistyi vuonna 1996. Kyseinen elokuva (kuten monet muut Kaurismäen elokuvat) on nähtävissä Yle Areenassa. Katsoimme elokuvan muutama päivä ennen esitystä, saadaksemme hiukan muistikuvaa mitä itse esityksessä voisi tapahtua.
Esitys oli hyvin paljon elokuvan kaltainen. Tuttua kaurismäkeä olivat lakonisuus ja lyhyet, kirjakieliset vuorosanat, joita etenkin toinen päähenkilö Ilona (Venla Stenroos) toteutti ammattimaisesti. Elokuva ja näytelmä on kertomus työttömyydestä, 90-luvun lamasta ja toivosta sekä myös toivottomuudesta.
Vuonna 1996, vuosi Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen ilmestyneen elokuvan sanoma on yhä valitettavan ajankohtainen. Aihe osuu valmistumisen kynnyksellä oleviin opiskelijoihin, sekä etenkin heihin, jotka etsivät kuumeisesti töitä.
Elokuvassa päähenkilöt, Lauri ja Ilona ovat helsinkiläinen duunaripariskunta, jotka pyrkivät pääsemään työttömyydestään eroon. Elokuvassa miljöönä toimii Helsingin kantakaupunki, mutta itse kesäteatteriesityksessä kaupunki ei tule esiin.
Lavalla nähdyt esiintyjät olivat sopiva sekoitus kokeneempia ja nuorempia näyttelijöitä Satakunnan alueen teattereista. Huomionarvoisimmat roolit vetävät päähenkilöt Marius Vallin (Lauri) ja Venla Steenroos (Ilona). Melartinin roolihahmoa elokuvassa esittäneen Sakari Kuosmasen tilalla esityksessä nähtiin Veikko Pukkila, jolle rooli sopi erinomaisesti. Mainiosti muunmuassa juoppoa kokkia (Lajunen) esitti Miika Hellman. Vuoden 1990 tangokuningatar Jaana Lammi esitti lavalla monien pienempien sivuroolien lisäksi myös laulurepertuaariaan.
Paul Salosen ohjaama, ja lavastama esitys on todella katsomisen arvoinen. Lavastus oli todella onnistunut, ja osaa myös yllättää esityksen keskellä. Esitys oli ajoittain myös musikaalimainen, mutta se antoi hyvin tilaa kaurismäkeläisille vuorosanoille ja ilmeettömälle näyttelemiselle.
Esityksen jälkeen tulee väistämättä mieleen, että elämä kyllä kantaa. Toivottavasti myös Annis jatkaa tulevaisuudessa eloaan kesäteatterin merkeissä.
Teksti: Janne Hietamäki & Julia Pajunen
Kuvat: Kulttuuritalo Annis
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti