Porissa vietettiin venetsialaisia tällä kertaa festarien merkeissä. Tämä loppukesän juhla keräsi yhteen niin paikalliset asukkaat kuin vierailijat. Vaikka sääolosuhteet olivat haastavat, se ei estänyt innokkaita juhlijoita nauttimasta tapahtuman monipuolisesta tarjonnasta.
Perjantain sateinen sää jatkui lauantaina, mutta tämä ei latistanut tunnelmaa. Narikka täyttyi erivärisistä sateenvarjoista ja kertakäyttösadetakit päällä festarikansa jaksoi innokkaasti juhlia läpi koko viikonlopun.
Saavuimme alueelle perjantaina juuri, kun sade alkoi hetkellisesti hellittämään. Jo pääovilla korviimme kantautui ensimmäinen kiinnostava kommentti, jossa Porin Venetsialaisia verrattiin Pori Jazzin kilpailijaksi ja sen kaupunkiversioksi. Tämä vertaus oli mielestämme varsin mielenkiintoinen ja jokseenkin osuva, vaikka tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan.
Perjantain ohjelma alkoi Julle Kallio Bandin esiintymisellä suhteellisen tyhjälle yleisölle. Kuitenkin kun Eini nousi perjantai-iltana lavalle, oli jo ennen kello kuutta VIP-sisäänkäynnin jono kasvanut huomattavasti, koska innokkaat osallistujat halusivat varmistaa paikkansa läheltä lavaa.
Yksi illan ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun Eini laulatti yleisöä omalla versiollaan Olavi Uusivirran kappaleesta ”On niin helppo olla onnellinen”. Tämä hetki nostatti tunnelman kattoon ja loi unohtumattoman yhteislaulukokemuksen, joka yhdisti lavan ja yleisön.
Perjantai-illan edetessä, värikkäiden ilotulituksien jälkeen, yleisö pääsi nauttimaan Dingon legendaarisesta keikasta, joka keräsi paikalle runsaan yleisön. Erityistä huomiota herätti Dingon rumpalin paita, jossa luki ”Nimeni on 40 v Dingo”. Tämä toi esiin sen, että Movetronin 30-vuotisjuhlakonsertti seuraavana iltana ei ollut ainoa merkittävä juhla viikonlopun aikana. Porin Venetsialaiset onnistuivat siis juhlistamaan paitsi nykyhetkeä, myös musiikin pitkää historiaa sekä sen merkitystä Porissa.
Lauantaina festivaalialue heräsi jälleen henkiin, kun Movetron otti lavan haltuunsa. Tämä 30-vuotisjuhlakonsertti ei ollut pelkästään nostalginen matka menneisyyteen, vaan myös energinen ja viihdyttävä esitys, joka sai yleisön tanssimaan. Movetronin keikan aikana lavalle nousi useaan otteeseen myös Poju vetämään yhdessä tunnetuimpia tanssibiisejä kuten ”Nyt on jatkot”. Poju jatkoi myöhemmin omaa keikkaansa Pori Jazz Cafessa, mutta ennen sitä hän ehti varsin hyvin nostattaa tunnelmaa Venetsialaisissa. Lauantai-illan kruunasi vielä ilotulituksien jälkeen upea Erika Vikman.
Venetsialaisissa oli katettuna kaksi lavaa eli ns. telttalavat, mitkä osoittautuivat erinomaisiksi ratkaisuiksi sateisessa säässä. Juhlijat pystyivät nauttimaan esityksistä ja pääsivät samalla sateen suojaan. Kolmas lava oli sijoitettu ulos ilman telttaa, ja sitä pystyi tarkastelemaan erään olutmerkin omalta korokkeelta, josta oli näkymä koko festivaalialueelle. Tämä koroke tarjosi festivaalikävijöille loistavan mahdollisuuden seurata festarialueen tapahtumia ylhäältä käsin.
Eräs festivaalin innovatiivisista ratkaisuista oli teltoissa sisällä liikkunut shottikärry, joka toi juotavaa suoraan juhlijoille. Tämä palvelu osoittautui erityisen suosituksi, sillä se mahdollisti juomien ostamisen ilman, että festivaalivieraiden tarvitsi jonottaa ja erityisesti lavan edessä juhlineet osasivat arvostaa tätä kätevää palvelua.
Väliajoilla DJ Henna ja Sofia pitivät rytmin yllä soittamalla hittibiisejä, jotka saivat tanssijalan vipattamaan. Festivaalialueella oli myös panostettu mukavuuksiin, kuten bajamajojen määrään, mikä helpotti merkittävästi festivaalivieraiden viihtyvyyttä. Lisäksi alueelle oli tuotu oma reivikontti, joka tuntui olevan jatkuvasti käytössä, tarjoten festivaalikansalle mahdollisuuden juhlia festivaalin alusta loppuun omia lempibiisejään.
Festivaalialue oli visuaalisesti kiehtova yhdistelmä uutta ja vanhaa, mikä toi mukanaan omanlaista karismaattisuutta. Osa alueen istumapaikoista oli normaaleja penkkejä, mutta festivaalialueelle oli myös tuotu monenlaisia retrosohvia ja nojatuoleja, jotka toivat mukanaan ripauksen menneiden aikojen tunnelmaa. Tämä yksityiskohta teki alueesta ainutlaatuisen ja viihtyisän, tarjoten kävijöille myös mukavan paikan vain rentoutumiseen.
Kaiken kaikkiaan Porin ensimmäiset Venetsialaiset tarjosivat monipuolisen ja elämyksellisen viikonlopun, joka ei ainoastaan juhlistanut kesän viimeisiä hetkiä, vaan loi mahdollisuuden myös uuden perinteen syntymiseen Porin kaupungin kulttuurikalenterissa. Vaikka sää ei ollut suosiollinen, tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Festivaali osoitti, että Pori on valmis ottamaan vastaan uusia haasteita ja luomaan tapahtumia, jotka houkuttelevat ihmisiä sekä läheltä että kaukaa. Pori on jälleen näyttänyt, että se on tapahtumakaupunki, joka osaa yllättää ja ilahduttaa asukkaitaan ja vierailijoitaan monin eri tavoin.
Teksti ja kuvat: Salla Wiklund & Juhani Luoto
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti