Ostin vuosia sitten divarista suomalaisen psykologin ja valmentajan Tony Dunderfeltin kirjoittaman pokkarin ’’Mitä on rakkaus?’’ (2014). Kirjassa käsitellään rakkautta filosofian, psykologian ja biologian näkökulmasta. Tässä artikkelissa pohdin aihetta teoksen pohjalta.
Rakkauden syvimmästä olemuksesta on käyty keskustelua vuosisatoja. Rakkauden rakennuspalikoita ovat yleisesti avoimuus, vetovoima ja ystävyys sekä outo hengellinen tunne välittää jostakin niin paljon, että on jopa valmis antamaan henkensä sen vuoksi. Rakkaus on selittämätön ilmiö, joka saa meidät käyttäytymään muiden mielestä oudosti. Niin oudosti, että sitä on joskus pidetty jonkinlaisena sairautena. Niin kuin kaikki tietävät, kaikki rakkaus ei kuitenkaan ole samanlaista. Miten se voisikaan olla?
Tämän vuoksi Dunderfelt jakaakin kirjassa rakkauden kolmeen tyyppiin:
1. Jumalallinen rakkaus – ehdoton ja syvä
Jumalallinen rakkaus on syvää, hengellistä ja ehdotonta. Sitä voidaan kohdistaa esimerkiksi uskonnolliseen jumalhahmoon tai fyysisessä todellisuudessa esiintyvään kohteeseen, kuten luontoon. Läheistä sukua tälle on vanhemman rakkaus lapseensa, joka on usein pyyteetöntä.
2. Intohimoinen rakkaus – minä haluan sinua
Tässä rakkauden muodossa keskiössä on lihallinen vetovoima. Se korostuu erityisesti seurustelusuhteen alkuvaiheessa, jolloin fyysinen halu ja seksuaalinen vetovoima ovat yleisesti voimakkaita.
3. Ihmisen rakkaus – minä välitän sinusta
Ihmisen rakkaus perustuu läheisyyteen ja sitoutumiseen, joka syntyy ystävyydestä. Siinä ei ole mukana seksuaalista vetovoimaa, ja se näkyy syvissä ystävyys- ja perhesuhteissa. Parisuhteessa tätä voi kutsua myös kumppanuudeksi, jolloin mukana on yleensä myös intohimoinen rakkaus.
Kolmen rakkauden tyypin lisäksi rakkaus voidaan jakaa kolmeen elementtiin: intohimo, läheisyys ja sitoutuminen. Tämä perustuu alun perin Robert Sternbergin vuonna 1998 esittämään kuvaukseen rakkauden eri puolista.
Biologisesti tarkasteltuna tässä on järkeä, sillä intohimo ja vetovoima toimii usein motivaattorina, joka saa ihmiset hakeutumaan toistensa seuraan. Tästä voi seurata ihastuminen, joka saa haluamaan läheisyyttä. Läheisyys lujittaa suhdetta ja synnyttää puolestaan sitoutumista. Pitkässä parisuhteessa juuri sitoutuminen on menneisyydessä ollut merkittävä tekijä, sillä se tukee yhteiselämää ja lasten kasvatusta. Evolutiivisesti tämä on ollut edullista ja ehkä ihmisen yksi merkittävämpiä sopeumia. Lapsilla on ollut paremmat selviytymismahdollisuudet, kun molemmat vanhemmat ovat osallistuneet heidän hoitoonsa.
Dunderfeltin mukaan yleisesti seurustelusuhde tarvitsee näitä kaikkia kolmea elementtiä. Jos jokin osa-alueista on puutteellinen, voi syntyä esimerkiksi tyhjää rakkautta, jossa on sitoutumista, mutta intohimo ja läheisyys puuttuvat. Minusta tämä on se tyypillinen erojen syy. Halutaan olla yhdessä, mutta suhde vain hiipuu pois. Villiksi rakkaudeksi puolestaan kutsutaan rakkautta, jossa intohimo on voimakas, mutta läheisyys ja sitoutuminen jäävät vähäisiksi. Villiä rakkautta esiintyy yleisesti seksisuhteissa. Romanttinen rakkaus taas sisältää intohimoa ja läheisyyttä, mutta ei sitoutumista, mikä on romanttisten novellien vakioaihe.
Miten näen tämän näkyvän treffikulttuurissa? Ihminen voi kokea haluavansa sitoutua, mutta syystä tai toisesta ei koe toista kohtaan fyysistä halua tai läheisyyttä (tyhjä rakkaus). Toista voi myös haluta ilman aikomusta rakentaa syvempää läheisyyttä tai sitoutua (villi rakkaus). Romanttinen rakkaus sijoittuu näiden kahden välimaastoon, jossa on intohimon lisäksi myös läheisyyttä, mutta ei sitoutumista.
Rakkaus ei ole yksiselitteinen ilmiö, eikä ole olemassa yhdenlaista rakkautta. Jokainen kokee sen omalla tavallaan ja painottaa eri osa-alueita elämänsä ihmissuhteissa. Parisuhteen näkökulmasta – yksi arvostaa seksuaalisuutta, toinen sitoutumista, kolmas läheisyyttä. Keskeinen sanoma onkin, että ei ole yhtä oikeaa tapaa rakastaa, vaikka meitä yritetään jatkuvasti työntää erilaisiin muotteihin ja kertoa, miten kuuluisi rakastaa. Tämä monimuotoisuus tekee ihmisistä sopeutuvaisia ja ainutlaatuisia.
Teksti: Eero Laurila
Pointti 1/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti