Tammikuussa 2024 oli uusien DMKT-fuksien orientaatiopäivä. Uusia opiskelijoita oli ruokailuun mennessä vain yksi. Ruokailuun oli tarkoitus saapua myös toinen fuksi, joka liittyi yhden uuden fuksin ja kahden tutorin seuraan syömään. Ruokailun lomassa keskusteltiin siitä, minkä ikäinen kukin oli. Toinen fuksi, Ella, kertoi olevansa kaksikymmentäkahdeksanvuotias. Tähän toinen fuksi, Emilia, huudahti ”Ai oletko sä jo kolmekymmentä?!”
Tästä järkytyksestä huolimatta ystävystyimme. Olimme molemmat luulleet, että olemme vanhoja aloittaessamme korkeakoulun. Ella koki koulun aloittamisen oudoksi kuuden vuoden tauon jälkeen. Vastaanotto ja ystävien löytäminen jännitti, koska kaikkihan menevät suoraan lukiosta korkeakouluun, eikö? Emilia ajatteli myös olevansa vanha ja jo jäljessä koulun aloittamisesta. Syksyn yhteishaussa korkeakouluun sisäänpääsy tuntui siltä, että laahaa muita saman ikäisiä puolta vuotta jäljessä.
Kummankin ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Osallistuessamme tapahtumiin ja tutustuessamme myös muihin tutkinto-ohjelman opiskelijoihin huomasimme, että opiskelijoiden kirjo oli laaja. Opiskelijoita oli kaiken ikäisiä ja monenlaisista taustoista. Kaikilla ei edes ollut lukiotaustaa, vaan moni opiskelija oli myös tullut ammattikoulupohjalta. Moninaisuus ilahdutti meitä.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, aloimme huomata, miten ikäeromme näkyy ystävyydessämme. Euroviisuja katsellessamme Ella kysyi: ”Katoitko Euroviisut silloin, kun Lordi voitti?” Emilia ei muistanut, olihan hän voittovuonna kaksivuotias. Samanlaisia tilanteita on tapahtunut enemmänkin. Olemme huomanneet, että vain tällaisissa yhteyksissä ikäeromme tulee aidosti esille ja huomaamme, että olemme kasvaneet eri vuosikymmenillä.
Ikäerostamme huolimatta olimme, ja olemme edelleen, samalla viivalla korkeakouluopinnoissa. Kummallakaan ei ollut kokemusta yliopisto-opinnoista. Aloittaessamme kaikki asiat olivat yhtä lailla molemmille uusia. Ystävyys tarjosi vertaistukea korkeakouluopintojen aloitukseen. Henkisesti koemme olevamme samankaltaisia, eikä ikä vaikuta siihen mitenkään. Ystäviä voi olla monen ikäisiä ja varsinkin yli kaksikymppisenä ikäerot eivät näy samalla tavalla, kuin on aiemmin tottunut. Lopulta Ella koki, että korkeakouluopintojen aloittaminen lähempänä kolmeakymmentä oli vain hyvä asia. Hän tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, ja siksi opinnot ja kandidaatintutkielman kirjoittaminen on helpompaa kuin se olisi ehkä ollut pari vuotta sitten.
On kulunut vuosi opintojemme aloittamisesta, ja olemme tämän kevään toimineet yhdessä uusien kevään fuksien tutoreina. Siinä ajassa olemme ystävystyneet ja päässeet sisään korkeakoulun arkeen. Ikäeromme ei ole alkujärkytyksen jälkeen noussut esille kuin vain satunnaisissa ja humoristisissa yhteyksissä. Korkeakoulu on siitä mahtava paikka, että opiskelijoita on kaiken ikäisiä, eikä kukaan ole liian vanha korkeakouluopiskelijaksi. Tämän vuoden aikana olemme nähneet, kuinka ystävyyssuhteet voivat syventyä ja kasvaa ikäerosta huolimatta, ja se on ollut yksi parhaista asioista opiskelijaelämässä.
Teksti ja kuva: Ella-Emilia Keronen ja Emilia Pitkänen
Pointti 1/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti