Satakunnan Elävän Kuvan Keskus SEKK ry:n toiminnanjohtaja Yrjö Räikkälä toteaa, että keskuksen toiminnan loppuminen ei ole vielä varmaa, mutta tilanne näyttää huonolta. Kaikki johtuu siitä, että SEKK ei saanut Taiteen edistämiskeskus Taiken perustukea, joka sille on myönnetty aiemmin vuosittain. Nyt näyttää siltä, että vuosia arvokasta työtä elokuvakasvatuksessa tehnyt yhdistys ei kykene selviämään kuluistaan, ellei se saa avustusta. Näin sen olisi luovuttava Porin kaupungin sille vuokraamista toimitiloista. Räikkälän mukaan rahoituksen tulisi olla pysyvää, kuten se on SEKK:in kohdalla viimeiset kolmekymmentä vuotta ollutkin. Tilanteen muuttumiseen ovat tietenkin syynä hallituksen säästötoimenpiteet. SEKK on hakenut Taikelta myös lastenkulttuuritukea ja kulttuurin saavutettavuutta koskevaa tukea. Näistä päätöstä ei vielä ole tehty, mutta Räikkälä huomauttaa, ettei keskus ole saanut lastenkulttuuritukea Taikelta aikaisemminkaan.
Toiminnan laajuus ja merkitys
Satakunnan Elävän Kuvan Keskus perustettiin 1993, ja varsinainen toiminta käynnistyi seuraavana vuonna. Yrjö Räikkälä on ollut mukana vuodesta 1999, ja hän jää eläkkeelle toukokuussa. Toiminnan painopiste on aina ollut voimakkaasti Räikkälän tiivistämässä ajatuksessa ”Taiteesta hyvinvointia.” Tämä onkin onnistunut, sillä esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat saaneet keskuksesta suuntaa elämälleen. Juuri eläköitynyt Ari Impola puolestaan on tehnyt vuosikausien työn erityisryhmien, kuten vammaisten, elokuvatoiminnan parissa. Nyt tämä arvokas panos uhkaa jäädä jatkoa vaille. SEKK on varmasti säästänyt runsaasti yhteiskunnan varoja toiminnallaan vuosien mittaan.
Oma kysymyksensä on se, mitä yhdistyksen arkistolle tapahtuu. Räikkälän mukaan melkein kaikki vuosien varrella tehdyt elokuvat ovat kyllä tallessa.
– Todennäköisesti osa alkuvuosien elokuvista alkaa olla jo melko heikossa kunnossa. Kirjallista materiaalia ei ole säilynyt yhtä paljon. SEKK:in tiloissa ovat myös Porin elokuvakerhon arkistot. On toistaiseksi arvoitus, mitä niille tapahtuu.
Palkintoja ja tunnustuksia
Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen toiminnan laatu ja merkitys on kyllä tunnustettu vuosien varrella. Kehitysvammaisten videokerho on saanut Kirkon kulttuuripalkinnon, ja muutakin tunnustusta on tullut.
– Rauman Blue Sea Film Festivalilta on saatu Kampela-palkinto. Karhunseutu palkitsi joskus erään kyläelokuvaprojektimme ”vuoden mehukkaimpana hankkeena”. Opetus- ja Kulttuuriministeriön Lapsenpäivän palkinto tuli Tunnemyrsky-toiminnasta, joka on suunnattu lähinnä nuorisokoteihin sijoitetuille nuorille. Ari Impola on saanut muitakin tunnustuksia erityisryhmien elokuvakulttuurisesta toiminnasta. Hänhän aloitti elokuvatoiminnan erityisryhmien kanssa jo ennen SEKK:in perustamista. Avustusten jakoon nämä palkinnot eivät tunnu vaikuttavan, Räikkälä paheksuu.
Elokuvakulttuurin tulevaisuus
Räikkälän mukaan elokuva ei viihteenä ole katoamassa mihinkään.
– Kulttuurimuotona se on silti varsin marginaalinen, kuten se on aina Porissa ja Satakunnassa ollut. Varsinaisia elokuvaharrastajia on vähän, mutta tarpeeksi alueella järjestettäviin festareihin. Omaehtoisen elokuvakulttuurin ja itse tekemisen laita lienee kehnonlaisesti. Jos SEKK:in toiminta ajetaan alas, ei erityisryhmillä ole enää juuri mahdollisuutta elokuvalliseen ilmaisuun. Myös se media- ja elokuvakasvatus, mitä olemme koululaisille tarjonneet, on elokuvakulttuuria. Ehkä sitä tulee tekemään joku. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
Teksti: Rami Nummi
Kuva: Yrjö Räikkälän kotialbumi
Pointti 1/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti