Kun valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta mukanani sukupuolentutkimuksen sivuaineopinnot, vannoin etten enää pitkällä tikullakaan koskisi teoksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai feminismistä. Olin valmis heittäytymään hyvinvointipolitiikan syvään päätyyn ja kirjoittamaan pro gradu -tutkielmani ”oikeista” teemoista, kuten vanhushoivasta tai nuorten hyvinvoinnista. Toisin kuitenkin kävi, sillä teemani on nyt moraalipaniikki translain lähetekeskustelussa.
Hyvää analyysiaineistoa on vaikea löytää. Siksi en lähesty pitkää kirjoitustyötä ensisijaisesti mielenkiintoni tai tieteellisen hyödyllisyyden kautta, vaan rehellisesti etsin ensiksi paikan, josta aita on matalin. Käytännöllisyyden nimissä oli viisainta napata valmiiksi puhtaaksi kirjoitettu eduskunnan täysitunnon pöytäkirja ajankohtaisesta aiheesta, ja gradu alkoi kuin kirjoittamaan itseään. Ei pitkää aineiston käyttöluvan odotusta tai epätoivoisten haastattelupyyntöjen lähettelyä. Teema myös sattumoisin oli mieluisa, sillä poliittinen retoriikka – niin hyvä kuin huonokin – on aina kiinnostanut minua. Täten syntyi täydellinen alisuoriutumisen sekä mielenkiinnon symbioosi; sain tutkielman aiheen valittua ja aineiston koottua yhden pdf-tiedoston latauksella.
Tuli kuitenkin tehtyä oikea tollon työ, sillä sukupuolihan oli se, joka nousi tutkielmani kantavaksi teemaksi kansanedustajien moninaisista keskustelunaiheista. Aineiston helppous vietteli minut lipsumaan tavoitteessani häivyttää sukupuolentutkimuksen opit päästäni. Gradu ei aina etene siten kuin on ensimmäiseksi suunnitellut. Kauniista ajatuksista valmiiseen opinnäytetyöhön on pitkä sekä mutkikas matka, jota rajoittaa kirjaston kokoelma, tiedekunnan vaatimukset ja etenkin ihmisen laiskuus. Jos haluaa olla itselleen sekä muille armollinen, on kenties parempi puhua henkilökohtaisten resurssien rajallisuudesta.
Laittaakseni kyynisyyden hetkellisesti syrjään, on tarpeen korostaa, ettei jokainen hyvä tutkielma vaadi osakseen sadan ihmisen haastattelua. Joskus sekin voi olla tarpeeksi, että avaat yhden runokirjan tai katsot lyhytelokuvan, jota lähdet tutkimaan. Gradun arvokkuus ei korreloi analysoitavan aineiston merkkipituutta, vaan mielenkiintoisen näkökulman kautta yksinkertainenkin teksti voi saada uusia tieteellisiä ulottuvuuksia. Kannustan täten jokaista harkitsemaan, millaisen panoksen haluaa laittaa opinnäytetyön erinäisiin vaiheisiin. Kaikki akateemiset tekstit eivät voi olla papukaijamerkin arvoisia suorituksia, eikä täydellisyyttä tarvitse aina tavoitella.
Mikäli haluat saada vain opintopisteesi kasaan ja tutkintosi pakettiin, kulje kanssani aidan alitse ja palauta gradu kauas pois Turnitinin syövereihin.
Discard everything that does not spark joy.
– Marie Kondo
Gradun otsikko: Turvaton Naistenvessa? – Moraalipaniikki translain lähetekeskusteluissa
Pääaine: Hyvinvointipolitiikka ja yhteiskuntatutkimus
Tutkinto-ohjelma: Hyvinvointipolitiikan ja yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma
Teksti: Roosa Rapeli
Pointti 1/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti