Monialataiteilija Karri Kokon näyttely ”Näytä haavasi” on esillä Galleria 3H+K:ssa lokakuun 12. päivään saakka. Aikaisemmin runoilijana ja kokeellisena sanataitelijana toimineelle Kokolle kyseessä on uusi aluevaltaus, mutta toisaalta hänen toteuttamastaan aseemisuudesta ja visuaalisesta runoudesta ei enää ole pitkä matka kuvataiteeseen. Kokon kuvataiteen kenties tärkeimpänä innoittajana on toiminut vaikutusvaltainen saksalaistaiteilija Joseph Beuys, joka urallaan puolusti ihmisen luovuutta.
– Taiteilijaverkosto Fluxus ja Beuys sen keskeisenä taiteilijana ovat näyttelyni innoittajia. Näyttelyn nimi ”Näytä haavasi” ja sen keskeinen visuaalinen elementti eli niin sanottu kreikkalainen risti ovat suoraa lainaa Beuysilta. Toteankin näyttelyn yhteydessä kirjoittamassani esseessä, ettei risti ole Beuysin käsissä uskonnollinen tunnus, vaan modulaarinen perusrakenne. Se on työkalu kokemuksen, historian, materiaalin ja muutoksen jäsentämiseen, Kokko selvittelee.
Taiteilijan mukaan kreikkalainen risti on ajattelun kartta, jonka keskus on haavoittuva, mutta juuri siksi luova ja uudistuva. Toisaalta se on myös tasapainon kuva, sillä sen vaakasuora ja pystysuora akseli ovat yhtä pitkät. Kokko kertoo, että Beuysin henkisessä ajattelussa tämä tasapaino merkitsee ruumiin ja sielun, maan ja taivaan sekä yhteiskunnan ja yksilön välistä harmoniaa.
Paitsi uutta aluevaltausta, merkitsee taidenäyttely Karri Kokolle myös hänen juhlavuotensa erästä huipennusta. Hän on nimittäin syntynyt Porissa vuonna 1955. 70 ikävuoden täyttymistä juhlistavat näyttelyn lisäksi myös esikoisromaanin ”Helsinginkatu” ilmestyminen sekä koottujen runojen valikoima ”Siinä ne nyt ovat”. Taiteilijalle ominaisesti ”Helsinginkatu” ei ole tavallinen juoniromaani.
– Helsinginkatu toteuttaa vuosikymmenten takaisen unelmani ”suuresta” romaanista. Se on tarkoituksellisesti monimediallinen kooste tai kollaasi, ei niinkään kehityskertomus. Toivottavasti siitä kuitenkin saa käsityksen aikamme kohinasta ja siinä työskentelevästä taiteilijasta ja hänen yhteisöstään. Romaaniin sisältyy myös klassisia ikuisuusaiheita, kuten rakkautta ja kuolemaa.
”Siinä ne nyt ovat” puolestaan ei sisällä tuotteliaan Kokon läheskään kaikkea runotuotantoa. Kirjailija korostaa, että valikoima ei ole kolmentoista erillisen teoksen kronologinen esitys, vaan yksi kolmestatoista osasta koostuva kokonaisuus. Käytännössä mukana on neljä varhaista kokoelmaa, sitten viisi keskikauden käsitteellistä teosta ja lopuksi neljä tällä vuosikymmenellä valmistunutta runoteosta.
– Kaiken harhailun jälkeen runous voittaa sittenkin, Kokko luonnehtii.
Karri Kokko syntyi Porissa siis vuonna 1955, mutta perhe muutti Helsinkiin jo neljän vuoden kuluttua. Isä Yrjö oli syntyisin Viipurista, mutta päätyi Poriin, jossa tapasi vaimonsa Helenan, runoilijan äidin. Ennen Helsinkiin muuttamista Yrjö Kokko ehti jättää nimensä pysyvästi porilaiseen historiaan. Hän nimittäin työskenteli Satakunnan osuusteurastamolla, jossa suunniteltiin uutta grilliherkkua jahtimakkaran pohjalle. Yrjö Kokon ehdotuksesta sen nimeksi tuli porilainen.
– Äitini suku on pääosin porilainen ja siinä on ollut paljon taiteellista luovuutta. Äidin setä Boris Selesmaa oli taidemaalari. Hänen siskonsa Helmi Neva puolestaan oli tunnettu kriitikko, joka kirjoitti esimerkiksi Satakunnan Kansaan ja Uuteen Aikaan. Hän oli myös perustamassa paikallisradiota Poriin. Serkkuni Matti T. Tuominen oli Purema-yhtyeen solisti ja biisinikkari. Nuoremmasta päästä mainitsen serkkuni Lauri Levolan, joka on kirjailija ja toimi myös Ruusut-yhtyeen sanoittajana.
Karri Kokon esikoiskokoelma Uno Boy ilmestyi jo vuonna 1982, mutta sen jälkeen seurasi pitkä tauko. Mies työskenteli toimittajana ja teki myös suomentajan töitä. Kokko oli kiinnostunut minimalismista ja käsitetaiteesta, mutta otti aikansa ennen kuin hän löysi oman äänensä. Varsinaisesti runoilija katsoo tämän tapahtuneen viisikymppisenä. Prosessi alkoi, kun hän sai vuoden 2003 alussa toimittaa Parnasson kaksi numeroa. Suhteet kirjallisuusyhteisöön elpyivät, Kokko perusti runoblogin ja ryhtyi taas luomaan itsekin runoutta. Hän innostui kielirunoudesta, konseptualismista ja visuaalisesta runoudesta. Kansainväliset kontaktit auttoivat asiaa, niin myös nyttemmin edesmennyt oppi-isä Leevi Lehto.
Porissa mies ei poismuuton jälkeen vuosikymmeniin vieraillut kuin satunnaisesti. Viime vuosina hän on kuitenkin tutustunut lukuisiin porilaisiin taiteilijoihin ja taideyhteisöihin. Kokko kertoo vierailleensa säännöllisesti niin Taidemuseossa, Galleria 3H+K:ssa kuin Radioasemallakin. Myös T.E.H.D.A.S, Annis ja Asema44 ovat tulleet tutuiksi.
– Vaikkapa Circle on täydellinen osoitus porilaisesta luovuudesta. Minulla on ollut ilo tutustua henkilökohtaisesti myös Mika Rättöön ja Jussi Lehtisaloon. Koen, että minulla on avantgarden myötä jonkinlainen hengenheimolaisuus tähän porilaiseen taidekenttään, Kokko päättää.
Teksti: Rami Nummi
Kuva: Jaakko Viljanen
Pointti 3/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti