Perustin ystäväni kanssa vuosi sitten lukupiirin. Ajatus oli kytenyt jo jonkin aikaa ja tunsimme hetkemme koittaneen. Jo muutaman vuoden meillä oli ollut pilke silmäkulmassa eräänlainen kahden naisen kulttuurikerho, jonka varjolla kävimme teatterissa, livekeikoilla ja museoissa. Kerran matkustimme Viron metsikköön vanhan hylätyn lastenkodin piharakennukseen nauttimaan kymmenen ruokalajin menukokonaisuuden vihreällä Michelin-tähdellä noteeratussa noin kahdentoista hengen ravintolassa. Onhan kulttuuri hyvin laaja kattokäsite!
Tärkeä painoarvo lukupiirissämme oli matalan kynnyksen ja stressittömyyden säilyttäminen. Raamitimme tapaamiset kahdeksan viikon aikajänteelle ja teosten suosituspituudeksi määrittelimme alle 500 sivua. Mikäli kirja jäisi elämäntilanteen – tai laiskuuden – vuoksi kesken, siitä ei tulisi sanomista tai sanktioita. Pääasia, että askel kohti kirjojen kuluttamista olisi otettu. Jännitimme, liittyisikö mukaan meidän lisäksemme muita, mutta pelko oli täysin turha. Vuorokauden aikana koossa oli kymmenen KirjaListan (joksi lukupiirimme nimesimme) kimppuun käyvää naista.
Ensimmäisen kirjan kohdalla usea lukupiiriläinen kohtasi samaistuttavan haasteen: keskittymiskyky ei tahtonut millään riittää. Puolen sivun jälkeen tuli mieleen laittaa vielä tiskikone pyörimään tai napata ruokaa sulamaan pakkasesta. Silmät liikkuivat kirjainten lomassa, mutta päähän asti ei siirtynyt mitään. Ajatukset olivat jääneet pakkasesta otettuun kalaan ja miten sen lopulta valmistaisin… Pitäisikö käydä kaupassa?
Tällä hetkellä kääntelen kuudennen yhdessä valitun kirjan sivuja. Edellisen teoksen 337 sivua luin itselleni ennätyksellisessä puolessatoista vuorokaudessa! Keskivaikeasta lukihäiriöstä ”kärsivälle” tämä on saavutus, jonka ehdottomasti halusin jakaa tässäkin vuodatuksessani. Parasta on ollut keskittymiskyvyn merkittävä parantuminen ja kyky jälleen uppoutua kirjan maailmaan ja maisemiin. Myös se, että lukupiirimme koostuu eri-ikäisistä ja eri elämäntilanteissa ja ammateissa olevista naisista, on tuonut niin kirjavalintoihin kuin keskusteluhetkiimme valtavasti syvyyttä ja mielenkiintoa.
Edellä mainittu hotkaisemani kirja oli kotimainen, Emmi Itärannan Teemestarin kirja vuodelta 2012. Yli kymmenen vuotta vanha teos tuntuu edelleen ajankohtaiselta – jopa enenevissä määrin. Itäranta on myös kirjailijana nyt hyvin ajankohtainen, kun uusin Lumenlaulaja-romaani ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna. Esikoisteosta voin lämpimästi suositella, uutuuden kimppuun pääsemistä odotan innolla. Tällä hetkellä Satakirjastossa jonossa on 54 muutakin odottajaa, mikä ei kuitenkaan ole yhtä hurja kuin Pääkaupunkiseudun Helmet-järjestelmän jonotusnumero 1345. Lukemisen makuun on todistetusti päässyt joku muukin.
Sosiaalinen media on niin ikään tunnistanut uudehkon aluevaltaukseni, ja algoritmit tarjoavat minulle Hot girls read books -teemaisia paitoja, lippiksiä ja kirjamerkkejä. Olenko vahingossa jonkin aallon harjalla? Never have I ever been this cool. Suomen Kuvalehti julkaisi heinäkuun alussa Robert Sundmanin artikkelin Kohti yksilöllistä nautintoa, joka käsitteli lukemisen brändäämistä seksikkääksi. Artikkelissa todetaan, että kun empatian kehittyminen tai positiiviset vaikutukset talouskasvuun eivät toimi motivaattoreina, otetaan aseeksi seksikkyys. Vetoaminen päättäjiin on tuottanut tulokseksi ainoastaan kirjojen verokannan noston 10 prosentista 14 prosenttiin, samalla kun Tanska poisti kirjojen verotuksen kokonaan vedoten huoleen lukutaidon heikkenemisestä. On aika vedota yleisöön.
Suoraan sanottuna pelkäsin, kuinka opiskelujen aloittaminen yliopistossa vaikuttaisi lukupiiriharrastukseeni. En varmasti ehtisi lukea yhtään ylimääräistä kirjaa, kun opintomateriaalejakin tulisi ovista ja ikkunoista. Ylpeänä voin todeta, että ainoastaan yhden kirjan valitsin kuluttaa äänikirjamuodossa, mutta itse kirjakin rikkoi hieman rajoja 604 sivun pituudellaan. Itse asiassa erilaisiin genreihin ja kirjoitustyyleihin tutustuminen on ollut sekä rentouttavaa akateemisen materiaalin vastapainona että hyödyllistä oman tekstintuottamisen monipuolistajana. Lisäksi piirin kokoontumiset ja kirjoista keskustelu ovat avanneet uusia ajatuspolkuja ja ymmärtämisen tasoja, joita pidän arvossa niin opinnoissa kuin elämässä yleensä. Aikaa jää lukemiselle myös, kun jättää muutaman kissavideon katomatta.
Lokakuun lopulla järjestetyt Helsingin Kirjamessut juhlivat 25-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden teemana oli seksikkyyden sijaan sivistyksen voima ja lukemisen ilo. Henkilökohtaisesti olen viimeisen vuoden aikana päässyt osaksi molempia kokemuksia. Koska edellä mainitut seikat eivät välttämättä hehku minusta ulospäin, ehkä kuitenkin hankin sen Hot girls read books -hupparin.
Teksti ja kuva: Sara Tammelin
Pointti 3/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti