Syksy on uusien alkujen aikaa. Alkava lukuvuosi tuo aina tullessaan paljon uutta ja jännittävää – erityisesti heille, jotka aloittavat aivan uudessa opinahjossa.
Kun aloitin itse ensimmäiset korkeakouluopintoni kahdeksan vuotta sitten, pelkäsin, että olisin yksinäinen uudessa kaupungissa. Opiskelijatapahtumiin osallistuminen puistatti, sillä en ollut mikään bilettäjä eikä alkoholi kiinnostanut.
Raahasin itseni kuitenkin väkisin orientaatioviikon menoihin. Minulle uusien ihmisten kanssa puhuminen oli silloin todella vaikeaa. Muistan edelleen sen, kun toinen fuksi ihmetteli kassajonossa muiden kaljatölkkien välissä liukuvaa limsaani. Hän kehui valintaani olla juomatta alkoholia, mikä tuntui hieman koomiselta, mutta taustalla ollut ajatus lämmittää yhä mieltäni.
Hieman rohkaistuttuani tein opintojeni alussa päätöksen, että jos jokin pelottaa ilman ”oikeaa” syytä, minun täytyy tehdä se. Sittemmin olenkin kokenut opiskelijaelämästä lähes kaiken. Takanani lienee noin parisataa opiskelijatapahtumaa, joista suurta osaa olen ollut järjestämässä. Olen ollut muun muassa tuutori, parin opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja, edustajistossa ja nyt ylioppilaslehden päätoimittaja sekä ylioppilasyhdistyksen työntekijä.
En tiedä, missä olisin nyt, jos itseäni rohkeammat eivät olisi ojentaneet kättään, kun sitä eniten tarvitsin. Tämä on melkoinen klisee, mutta pienillä ystävällisillä teoilla voi oikeasti olla suuri merkitys. Tuntui absurdilta, kun vuoden 2019 fuksit kiittelivät minua siitä, että moikkailin heitä käytävillä. Kun taas vuonna 2023 tulin Porin yliopistokeskukselle, kiinnitin huomiota siihen, miten kylmältä tuntui joka kerta, kun tuutori tai hallituslainen käveli ohitseni moikkaamatta.
Olisi toivottavaa, että jokainen ojentaisi auttavaa kättään hieman useammin. Iloinen tervehdys tai hymy voi kantaa pitkälle. Joka vuosi valtava määrä fukseja katoaa tapahtumistamme jonnekin ensimmäisten viikkojen jälkeen. Opiskelijakulttuurimme ei välttämättä kestä enää kovin monen potentiaalisen puheenjohtajan haihtumista.
Samalla haluan kannustaa jokaista ylittämään itsensä. Meitä kaikkia pelottaa – tai ainakin jännittää – uudet asiat. Se on luonnollista. Jos pelon taustalla ei kuitenkaan ole oikeaa vaaratilannetta, yleensä kannattaa mennä sitä kohti. Muuten mitään merkityksellistä ei luultavasti tapahdu.
Tässä numerossa teemana on arvatenkin pelko ja sen monet lievemmät muodot. Lehden sivuilta pääset lukemaan muun muassa hallitustoimintaan lähtemisestä, uusien asioiden ja harrastusten kokeilemisesta sekä alueellisestikin paljon puhuttaneesta TNT-tehtaasta. Mukana on tuttuun tapaan myös tekstejä kulttuurista – pitkästä aikaa vaihto-opiskelijankin kynästä.
Klikkaa siis rohkeasti seuraavaan juttuun!
Teksti: Vala Silvola
Pointti 3/25
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti