Pelkäätkö FOMOa?

On keskiviikko ja olet päättänyt pyhittää illan aivan itsellesi. Otat mukavan asennon sohvannurkasta, katsot suosikki-TV-sarjaasi ja syöt herkkuja. Päätät kuitenkin viimeisen kerran vilkaista Instagramia, ja vastaan välähtääkin muiden opiskelijakavereiden tarinoita, joissa kaikilla näyttäisi olevan hauskaa illan opiskelijabileissä. FOMO hiipii sisääsi kuin ilmoitus, jota et pystykään hiljentämään.

Mutta mitä FOMO oikeastaan tarkoittaa? Termi tulee englanninkielisestä ilmauksesta fear of missing out, suomennettuna “pelko paitsi jäämisestä”. Sillä viitataan tunteeseen, jossa ajatellaan muiden elävän kiinnostavampaa, täydempää tai merkityksellisempää elämää kuin itse. FOMO-tunteeseen liitetään usein sosiaalinen media ja sen luomat paineet. Sen kautta ulkopuolinen maailma näyttäytyy paikkana, jossa tapahtuu koko ajan jotakin tärkeää, ja jos et itse ole mukana, jäät jälkeen. Kyse ei ole vain yksittäisistä juhlista tai illanvietoista, vaan laajemmasta kokemuksesta siitä, että oma elämä ei yksinkertaisesti ole “tarpeeksi”.

Sosiaalinen media voi toimia eräänlaisena ikkunana, jonka kautta itseään verrataan muihin. Omaa syötettä selatessa huomaa nopeasti ajautuvansa muiden rytmiin: joku on sitseillä, toinen juhlistaa uutta harjoittelupaikkaa kolmas julkaisee ilouutisen valmistumisesta. Samaan aikaan oma arki tuntuukin pysähtyneeltä, liian tavalliselta, liian hiljaiselta. Sosiaalinen media tekee muiden elämästä jatkuvasti näkyvää ja helposti vertailtavaa, mutta harvoin se kuitenkin näyttää koko totuutta. Syötteelle ponnahtaa vain kuratoituja kohokohtia muiden onnistumisista.

Opiskelijan elämässä FOMOn tunteminen ei ole todellakaan mitenkään tavatonta. Opiskelijan aikataulu on joustava, tapahtumia on joka lähtöön ja jokainen hetki tuntuu olevan mahdollisuus, joka voi mennä ohi. Syntyy eittämättä tilanne, jossa FOMO muuttuu näkymättömäksi stressitekijäksi, joka ylläpitää suorittamisen kulttuuria, josta opiskelumaailma jo valmiiksi kärsii. Mukana oleminen ja kaikkeen osallistuminen ei tunnu enää vapaaehtoiselta vaan velvollisuudelta. Moni opiskelija huomaa vasta uupumuksen kynnyksellä, että kyse ei ole enää halusta osallistua, vaan pelosta jäädä ryhmän ulkopuolelle. Juuri silloin FOMO on muuttunut itseään ruokkivaksi kehäksi.

FOMOn tunteminen on yllättävän kuluttavaa. Se herättää levottomuutta ja stressiä, joka kasautuu huomaamatta osaksi omaa arkea. Kun yrittää olla mukana kaikessa, oma hyvinvointi jää helposti toissijaiseksi. Siksi opiskelijan tärkeimpiä taitoja onkin itsensä priorisoiminen. Jokainen kutsu tapahtumaan ei vaadi läsnäoloa, ja oman ajan ottaminen auttaa palautumaan siitä, minkä arjen kiire vie mukanaan.

Vanhempana opiskelijana olen oppinut arvostamaan omaa aikaa. Siinä missä fuksivuoden kalenteriin mahtuivat jokaiset sitsit ja approt, nyt hiljaiset koti-illat tuntuvat ylellisyydeltä. Ehkä kokemus opettaa, ettei jokaiseen tapahtumaan tarvitse mennä vain siksi, että tuntisi itsensä kuuluvaksi. Voisin leikkisästi sanoa, että nykyään tunnen enemmin JOMOa ☺ (joy of missing out) – iloa siitä, että saan valita poissaolon ilman pelkoa jostakin paitsi jäämisestä!

Teksti: Matias Lindholm