Muistan elävästi talvisen työpäivän, jolloin annoin koneen tehdä työn, johon ennen kului päiviä. Tunsin syvää ihmetystä ja innostusta, kun näin, miten nopeasti algoritmi kokosi tiedon – aivan kuin olisin löytänyt uuden aistin. Olin juuri käynnistänyt analyysin sadoista mediaviittauksista, ja odotin listaa luettavakseni. Hetken kuluttua tekoäly palautti selkeän yhteenvedon, joka auttoi ymmärtämään, miten työpaikallani tutkimuslaitoksessa julkaisemamme tiedotteet ja tutkimukset oli mediassa otettu vastaan. Silloin tajusin, että tästä eteenpäin työni on toisenlaista.
Polkuni tähän pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Aloitin Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella lumoutuen arkiympäristön menneisyyden kerroksista ja tieteen kyvystä avata näkökulmia maailmaan. Opintojen aikana vietin vuoden Ranskan Normandiassa teatteri- ja elokuvatieteen laitoksella ja tein sivuaineen Aalto-yliopiston taideteollisessa Porin yliopistokeskuksessa. Taideopinnoissa opin, kuinka merkityksellinen työkalu luovuus on suunnittelutyössä ja sain työkaluja sen esiin houkuttelemiseksi. Uran alussa työskentelin Porin ja Turun kaupunkien palveluksessa kaupunkisuunnittelun ja kulttuuriperinnön parissa, myöhemmin myös järjestöissä asunnottomuuden ja ylivelkaantumisen ehkäisytyössä. Kohtaamani menneen ja nykyhetken tositarinat inspiroivat ristiinvalottamaan eri näkökulmia. Nykyään toimin tutkimusviestinnän parissa.
Tekoäly tarjoaa viestinnän ammattilaiselle tehokkaita välineitä. Laadullisten analyysien tekeminen suurista tekstimassoista mahdollistaa aiheen ytimen löytämisen nopeasti. Kun seuraan tutkimuksen näkyvyyttä mediassa, pystyn mediaseurantaraporttien ja tekoälyn avulla analysoimaan, millaisissa yhteyksissä tutkimuksemme mainitaan ja millaista keskustelua se herättää. Samat työkalut auttavat kirjoittamisessa ja varmistamaan, että tavoitamme julkaisuilla oikeita yleisöjä. On innostavaa huomata, että tekoäly ei ainoastaan säästä aikaa, vaan myös avaa uusia kysymyksiä: mitä voimme tehdä paremmin, kun voimme löytää hiljaisempia signaaleja laajasta aineistosta?
Koneet eivät kuitenkaan korvaa ihmistä. Lastensuojelutyössä ja asunnottomuuden ehkäisytyössä opin, että ihmiselämään liittyvää harkintaa ei ole eettistä ulkoistaa koneelle. Tekoäly voi tunnistaa rakenteellisia ongelmia, mutta vain me ihmiset voimme päättää, miten niihin puututaan. Päätösten tulisi nojata tietoon, tutkimukseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Generalistina uskon, että parhaat ideat syntyvät, kun erilaiset näkökulmat kohtaavat. Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen vaatii ohjelmoijia, viestijöitä, tutkijoita ja kokemusasiantuntijoita. Jokainen meistä voi tuoda pöytään oman osaamisensa ja kysyä: mitä ongelmaa haluamme ratkaista ja kenen hyväksi?
Inspiraatio ei kuitenkaan löydy vain älykkäistä komennoista ja yhdestä klikkauksesta. Se syntyy yhteisöistä, joissa uskalletaan kokeilla uutta ja haastaa vanhaa. Yhteisöt, joissa jaamme ideoita rohkeasti, ovat luovuuden ehtymätön lähde. Porin yliopistokeskuksen alumneina meillä on monialaista osaamista ja kykyä tarttua myös tekoälyn mahdollisuuksiin uteliaasti ja kriittisesti. Kun yhdistämme tietomme, luovuutemme ja rohkeutemme, voimme yhdessä parantaa niin tuotteita ja palveluja kuin yhteisöjä ja yhteiskuntaa.
Kirjoittaja on koneoppimisesta innostunut humanisti, tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö ja Porin yliopistokeskuksesta valmistunut filosofian maisteri.
Teksti: Essi Lindberg
Kuva: Suvi Elo
Pointti 1/26
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti