Aloitin kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnot vuosi sitten tammikuussa enkä osannut aavistaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Olen ammatiltani kuvataiteilija ja tehnyt taiteellista työtäni täysipäiväisesti yli kymmenen vuoden ajan. Opinnot Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen ohjelmassa tuntuivat luontevalta tavalta syventää työskentelyäni akateemiseen suuntaan.
Kuukautta ennen tietoa opiskelupaikasta perustettiin Hämeenlinnaan Kulttuurikonttori, jonka toiminnanjohtajaksi minut nimettiin. Samassa rytäkässä myös taiteellinen työni kehittyi kansainväliseen suuntaan. Elämä ikään kuin avasi kaikki ovet yhtä aikaa.
Useiden roolien yhtäaikaisuus on toisinaan saanut pään pyörälle. Kun opiskelua, taiteellista työtä ja kulttuuriorganisaation johtamista yrittää sovittaa yhteen, inspiraatio saattaa olla kateissa pitkiäkin aikoja. Tässä kaaoksessa olen kuitenkin alkanut hahmottaa omaa tapaani tehdä asioita kerroksellisesti ja yhdistämään erilaisia mahdollisia maailmoja.
Tasapainoilu työn, taiteen ja opiskelun välillä saattaa näyttää hallitsemattomalta kaaokselta. Kaaosteoria kuitenkin kuvaa järjestelmiä, jotka ovat äärimmäisen herkkiä muutoksille. Pienikin liike voi muuttaa koko järjestelmän suunnan. Arjen törmäyksissä syntyy tiloja, joissa lopputulosta ei voi ennustaa, mutta mahdollisuuksia on ääretön määrä. Kaaos on siis polku kohti uudenlaista järjestäytyneisyyttä.
Inspiraatiota etsiessä kaaos pakottaa luopumaan valmiista kaavoista ja avaamaan ajattelun uusille radoille. Aivan kuten kaaosteoriasta tunnetun perhosen siivenisku voi muuttaa koko järjestelmän kulun, pienet havainnot, sivupolut tai näennäisesti irralliset opinnot voivat käynnistää yllättäviä prosesseja.
Teen kanditutkielmaa Vitun väestä kirkkoveneeksi – vulva taikaesineenä, joka pohjautuu myös taiteelliseen työhöni. Otsikko kuvaa lähestymistapaani niin tieteeseen, taiteeseen kuin elämään ylipäänsä. Huumori ja kerroksellista. Tutkielma on innostava mutta tunnustan ajoittaisen puutumisen.
Pitkän ja vaikean syksyn jälkeen huomasin kyseleväni itseltäni, miksi opiskelen. Kaipasin kipeästi uutta inspiraatiota. Huomasin lukevani avaruuden tutkimuksen kurssikuvausta ja muistin, miten kuraattorini kuvaili teoksiani kosmoksena ja viittasi puheessaan avaruuteen yllättävän monipuolisesti. Innostuin, sillä avaruuden käsitteet tuovat työhöni uusia mittakaavoja, muotoja ja sisältöä ja vievät sekä opintojani että työtäni taas uuteen odottamattomaan suuntaan.
En hakenut opintoihin ajatellen, että toimisin samanaikaisesti kulttuuriorganisaation vetäjänä, kansainväliselle kentälle suuntautuvana taiteilijana ja (lähes)täysipäiväisenä opiskelijana. Ehkä siksi inspiraation on synnyttävä kaaoksesta, siihen oppiminen on ollut olosuhteiden pakko.
Inspiraatio näyttäytyy siis nykyään päällekkäisinä rooleina ja mahdollisina maailmoina, jotka avautuvat siellä missä niitä vähiten odottaa. Avaruutena, joka on laajeneva, kerroksellinen, jatkuvasti muotoaan muuttava ja toivottavasti loputon.
Teksti: Minttu Saarinen
Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen koulutusohjelma
kandiaihe: Vitun väestä kirkkoveneeksi – vulva taikaesineenä
kotisivut: www.minttusaarinen.com
Pääkuva näyttelystä The Place Between, Galerie Pleiku, Berliini, 2025.
Pointti 1/26
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti