Kirjurinluodon nurmet täyttyivät piknikvilteistä ja festarikansasta, kun Pori Jazzien pääkonsertit pidettiin tänä vuonna paahtavan helteisessä säässä. Aurinkoinen keli ja tasokas artistikattaus houkuttelivat paikalle runsaat yleisömäärät: Pori Jazzin verkkosivujen mukaan kävijöitä oli torstaina 10 000, perjantaina 15 000 ja lauantaina 25 000. Pääkonserttialueen kolmella lavalla esiintyi artisteja ja kokoonpanoja ympäri maailmaa.
Ensi kertaa Jazzeilla käyneille toimittajille tapahtuma tuntui erikoiselta, koska erityisesti päälavan ympäristö muistutti suurta piknikaluetta. Toisin kuin festareille yleensä, Kirjurinluotoon mukanaan sai tuoda niin retkituoleja kuin avaamattomia limsatölkkejä, ja monet tulivatkin paikalle kunnon kantamusten kanssa. Uutena lisänä päälavan viereen oli rakennettu perhealue, jonne alaikäisetkin pääsivät nauttimaan festareista huoltajiensa kanssa. Alueella oli myös lapsille suunnattua ohjelmaa, kuten Palmgren-konservatorion oppilaiden konsertti.
Oli virkistävää vaihtelua päästä nauttimaan festaritunnelmasta istuen. Kolmenkaan päivän jälkeen jalat eivät olleet kipeät, toisin kuin yleensä festariviikonlopun seisoskelun jälkeen.
Pääkonsertit alkoivat torstaina
Pääkonserttien ensimmäisenä päivänä väkeä saapui paikalle pikkuhiljaa. Kuuma auringonpaiste sai ihmiset hakeutumaan varjopaikkoihin puiden katveeseen, mutta päivän mittaan piknikvilttejä ja retkituolia alkoi levittäytymään laajemmalla alueelle.
Helteisen torstaipäivän tunnelmaa nostatti muun muassa päälavalle noussut, vuonna 2024 perustettu Rodeo-yhtye. Kantria ja pop-musiikkia yhdistelevä yhtye oli täynnä naisvoimaa, joka selkeästi iski yleisöön. Anna Puu, Erin Anttila ja Ida Paul olivat punaisissa esiintymisasuissaan pirteä valopilkku, ja nuoresta iästään huolimatta yhtye oli hioutunut timanttisen teräväksi kokonaisuudeksi.
Rentoa bluesmeininkiä torstai-illassa tarjoilivat mies ja kitara eli kalifornialainen Keb’ Mo’. Porottavasta ilta-auringosta huolimatta hän vei yleisön suoraan kotikylänsä kuppilan utuiseen tunnelmaan. Sympaattinen herrasmies valloitti yleisön huumorillaan ja sielukkaat sävelmät saivat kädet lyömään yhteen korkealla ilmassa.
Torstain pääesiintyjä oli ruotsalainen Roxette, jonka monille tuttuihin kappaleisiin lukeutuvat muun muassa “The Look” ja “It Must Have Been Love”. Duo on tehnyt tänä vuonna paluun keikkalavoille jätettyään ne miltei 10 vuotta sitten vuonna 2016. Per Gesslen uutena aisaparina toimii Lena Philipsson, sillä Roxetten alkuperäinen jäsen Marie Fredriksson menehtyi vuonna 2019. Uusi kokoonpano kunnioitti Fredrikssonin muistoa kauniisti. Vaikka yhtyeen hitit saivat itsepäisemmätkin festarikansalaiset avaamaan ääntään, suurimman reaktion sai yllättäen pärähtänyt Säkkijärven polkka.
Viikonlopun alku näkyi väkimäärässä
Perjantaina Jazzien rauhallisimmalla esiintymispaikalla, Lokkilavalla, saatiin todistaa yleisön villiintymistä, kun penkeillä istunut väki innostui tanssiin. Syypää oli afrokuubalainen kokoonpano El Comité, jonka pirteä meininki tarttui paikallaolijoihin.
Päälavalla kuultiin Grammy-palkitun Gregory Porterin pehmeää mutta vahvaa ääntä. Yhdysvaltalaisartisti lupasi viedä yleisön jazzklubille Harlemiin. Yleisön jalat vipattivatkin siihen malliin, että samalla askelmäärällä olisi päässyt ainakin Porin lentoasemalle asti. Keikan loppupuolella katsojat saivat kuitenkin lepuuttaa jalkojaan kesympien rytmien ja pitkien soolojen rauhoittamana.
Ennen perjantain pääesiintyjää Škoda-lavalla yleisöä tanssitti lontoolainen Franc Moody, joka sai yleisön fiilistelemään menevillä rytmeillään. Duo erottui tyylillisesti festivaalin muusta esiintyjäkattauksesta diskomaisella musiikillaan. Luissa asti jytisevä basso pakotti kankeimmankin suomalaisen liikkumaan.
Perjantai-ilta huipentui ikonisen kotimaisen Ultra Bran ikivihreisiin sävelmiin. Yleisön laaja ikäjakauma osoitti yhtyeen olevan pitkän taukonsa jälkeenkin ylisukupolvellinen ilmiö. Soolourien parissa vietetyistä vuosista huolimatta artistit hehkuivat kauniissa esiintymisasuissaan ehkä jopa kirkkaammin kuin koskaan. Niin ikään virtuoosimaisen orkesterin sulosoinnut pitivät huolen, ettei savannilla nukahdettu vielä yölläkään. Villiintyneen yleisön suosionosoitukset saivat yhtyeen esittämään vielä ylimääräisenä encorena ”Pärnu”-kappaleen.
Päätöspäivänä nähtiin maailmantähtiä
Lauantaina Lokkilavalta kantautui korkeita ääniä, kun Jazzmeia Horn kajautti ilmoille laulua vihellysrekisterissä eli korkeimmassa ihmisäänen rekisterissä. Yhdysvaltalainen jazzmuusikko käytti ääntään taidokkaasti ja kappaleiden välissä hän kertoi pitkiäkin tarinoita elämästään.
Festivaalin näyttävin esiintymisasu oli yllä päälavalla esiintyneellä Lady Blackbirdilla. Kultaan ja hopeaan pukeutunut jazz- ja soulartisti lumosi yleisön pehmeällä äänellään ja vahvoilla tulkinnoillaan. Artistin laajaan repertuaariin kuului hänen omia kappaleitaan, mutta myös cover-versioita klassikkokappaleista. Lady Blackbird aloittikin konserttinsa omalla tulkinnalla laulajalegenda Nina Simonen popularisoimasta “Feeling Good” -kappaleesta.
Päälavaa tähditti myös Grammy-palkittu Maxwell, joka esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa. Maailmantähden esiintyminen oli energinen ja hyväntuulinen. Toimituksemme huomio kiinnittyi myös yhdysvaltalaisartistin mainintoihin illan pääesiintyjä Stingistä, jonka fani hän selkeästi on. Omien sanojensa mukaan Maxwell päätti tulla Jazzeille juuri hänen takiaan — eikä reaktioista päätellen ollut ainoa.
Škoda-lavalla, ja osittain sen ympäristössä, loppuillasta nähtiin kalifornialainen Thee Sacred Souls. Pointin toimitus seurasi hieman huvittuneena yleisön hämmennystä, kun yhtyeen laulaja Joshua Lane vietti suuren osan keikastaan yleisön seassa eivätkä katsojat tienneet, missä hän milloinkin oli. Sielukkaat rytmit, lavalla pysyneet muut yhtyeen jäsenet ja synkronisesti keinahtelevat taustalaulajat lumosivat kuitenkin kuulijat välillä hukassa olleesta vokalistista huolimatta.
Niin ikään Grammy-palkittu Sting päätti festivaalin esittäen tunnelmallisia ja meneviä kappaleita sekä soolotuotannostaan että The Police -yhtyeen katalogista. Hitit, kuten “Fields of Gold” ja “Every Breath You Take”, saivat yleisön fiilistelemään mukana illan viimeisten auringonsäteiden valossa. Maailmanluokan artisti täytti sekä odotukset että Kirjurinluodon, ja hulppea Jazz-viikko sai ansaitsemansa päätöksen.
Teksti: Julia Saarinen, Vala Silvola & Henri Kari
Kuvat: Henri Kari
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti