Oon ehkä jotenkin leimi

Jengi oli Ruissin sunnuntaina aika kypsää. Ihmisten ilakoinnin terä oli taitettu, ja Ruisrockin yleisilme muuttui jokseenkin autuaaksi paahteisessa ilmanalassa. Osa poti kenties ujoa darraa. Rakkaudelta oli lyöty taju kankaalle. Ensimmäiseksi kerrottakoon, että Maria Veitolan boikotti syvenee. Sunnuntaina nainen ryhmineen kiilasi meidät taas ja vei viimeiset neljä paikkaa Ruissalon lautasta. Sen takia emme nähneet juuri mitään... Continue Reading →

Kiilaajat vittuun

Ruisrockin lauantai on pääpäivä. Festarit tarvitsevat enemmän jazzia. Enemmän jazzkeikkoja. Olispa oma jazzbändi. Timo Lassy veti tiukan setin Mini-Rantalavalla. Harmittaa, ettemme nähneet keikkaa alusta asti. Lopun Miles Davis -nostatukset olivat joka tapauksessa bängeriä. Maailma loppuu liian lyhyisiin shortseihin. Kaurismäkeläisen realismin keittiöprofeetta Samuli Putro keräsi melkoisen väkijoukon keikalleen. Emme ole aivan varmoja, miksi. Kyllähän mies tietysti... Continue Reading →

Beibi mä rakastan sua

Ruisrockin ensimmäinen päivä oli loppuunmyyty. Joku 35 000 ihmistä tamppaamassa. Aurinko paistaa ja sekava meininki. Festari elää ja voi hyvin. Tänään lauantaina on kesä. Turussa on Suomen kauneimmat naiset. Nyt kerromme eilisestä. Saavuimme myöhään. Auringon viime säteet taipuivat horisontin takaa hyvästelemään kesäyöstä humaltunutta kestikansaa. Tuplabasarin jytke tärykalvoilla. Children of Bodom tarjosi kaoottisen ääniraidan tapahtumille. VIP-alueella... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: