Oon ehkä jotenkin leimi

Jengi oli Ruissin sunnuntaina aika kypsää. Ihmisten ilakoinnin terä oli taitettu, ja Ruisrockin yleisilme muuttui jokseenkin autuaaksi paahteisessa ilmanalassa. Osa poti kenties ujoa darraa. Rakkaudelta oli lyöty taju kankaalle.

Ensimmäiseksi kerrottakoon, että Maria Veitolan boikotti syvenee. Sunnuntaina nainen ryhmineen kiilasi meidät taas ja vei viimeiset neljä paikkaa Ruissalon lautasta. Sen takia emme nähneet juuri mitään Kolmas nainen -yhtyeen esityksestä.

Pointin toimitus on erittäin katkera.Ruisrock teki nyt tosiaan kävijäennätyksen. Kävijöitä oli 93 000. Joku Facebook-kommentoija uhosi, että vuonna 1970-jotain olisi ollut tasan 100 000 kävijää. Oli miten oli, morjes, paljon ihmistä siellä niemessä.

Hulvatonta sirkustahan sellainen tiesi, näillä keleillä vielä. Sunnuntai tosin oli väljempi päivä kuin tungosta tulvinut lauantai. Kaikilla ei ollut tiedossa töitä maanantaina.

Ruisrock on kyllä kelpo festivaali. Yksikään keikka ei säväyttänyt sankareitanne ihan viime vuoden malliin, mutta miljöö, keli ja yleinen pöhinä olivat kunnossa. Olisipa kaljaa, usein mietti. Olisipa sileäkasvoinen seitsemäntoistakesäinen.

Voisin sanoa nyt jotain viinanjuonnista ja siihen liittyvistä yhteisöllisistä rituaaleista, mutta niistä kirjoittaa paremmin Jukka Kemppinen tässä ja tässä. Tässät ovat hyperlinkkejä. Kemppisen blogi on muutenkin tiukka.

Ruissalo on Natura-aluetta myös Ruisrockin aikana. Linnut tykkäävät.

Unohtui kertoa, että alueella pörräsi niitä quoadrokoptereita tai miehittämättömiä lennokkeja, lontooksi drones. Leijuvat ja vilkkuvat masiinat olivat erittäin jännittävä näky hämärtyvässä illassa. Lennokeilla otettiin kuvaa festareista. Isoveli valvoo -olo iski kuitenkin välittömästi harhaiseen mieleen. Tulin ajatelleeksi myös M.I.A.:n tätä videota.

Siinä on niitä drone-touhuja kanssa, niin kuin kannanottona yksilönoikeuksien puolesta. Toki videon 3D-tulostimilla väsätyt aseet ovat myös hämärää puuhaa, mutta se on sitten jo ihan toinen juttu. M.I.A. ei esiintynyt Ruisrockissa.

Festivaaleilla kaikki asiat ovat tavallista kalliimpia. Ei voi mitään, organisaation pitää tehdä bankkii. Se on kuitenkin eräänlaista pakkovaltaa, jota käytetään kävijää kohtaan. Yksi kylterikaveri selitti joskus sopimusoikeuden rikkomuksesta tällaisissa tilanteissa, kun resursseja hallitseva osapuoli hyödyntää niitä tarvitsevan ahdinkoa ja epäsuotuisia olosuhteita. Hauska ajatus.

Seuraavaksi tulee kaksi kuvaa Sueden laulajasta. Brett Anderson oli nimittäin hämmentävän energisessä vedossa. Aavistuksen harmaantunut brittiherra lietsoi yleisöä pogoamaan, kuten kunnon rockstarba ainakin.

Brittiherrat kuulostavat puhuessaan joko todella rustiikeilta kapakkatappelijoilta tai sitten kadehdittavan sivistyneiltä. Androgyyni Anderson kuulosti näistä jälkimmäiseltä. Maailma kaipaa enemmän sivistystä.

Anderson ja Damon Albarn ovat tapelleet samasta heilasta.

On se sellainen sirkus. Oheisohjelmaakin oli sikana tänä vuonna. Kaikkea kiinnostavaa neppiskisoista MM-jalkapalloon. Tarjolla oli myös stand-upia. Huumoria riitti omastakin takaa, eikä nähty mitään, mutta esimerkiksi Ismo Leikola on ihan hauska buukkaus. Näin miehen keikan kerran Parolan sotilaskodissa.

Näimme joku päivä J. Karjalaisen polttamassa pitkää maissipiippua. Karjalaisella oli olkihattu ja harmaat hiukset. Lieminenkin esitti Karjalaista. Jii on varmasti niin hyvä tyyppi, että pitää linkittää Ruisrock-tv:n tuore video tähän alle. Video on lyhyt, joten sen jaksaa katsoa Pointti-tv:n omaa audiovisuaalista pläjäystä odotellessa.

Sunnuntaina ensi kertaa Suomessa esiintynyt Tame Impala oli turhankin kesy. Heh. Yleisön odotukset olivat varmasti korkeat, mutta yhtyeen esiintyminen hiipui aneemiseksi soitteluksi. Malinen analysoi, että solistilla oli flunssa.

Eräs tuttava teki huomion: myös Happoradio esiintyi Ruisrockissa. Hän ei tiennyt ketään, joka olisi Happoradion fani. Käske miestäsi pukeutumaan Tero Vaaraan.

Hitto nämä isot paatit ovat kuumottavia. Ruisrockin rantalava on kiistatta melko ainutlaatuinen, koska kerrostalonkokoiset Viking Linet survovat muutaman kymmenen metrin päästä ohi soittaen sumutorvea.

Hyvällä tuurilla Vesku Loiri vielä tulkitsee Eino Leinoa rantalavalla samaan aikaan. Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu. Yleisö kyynelehti Loirin keikalla, mutta kukaan ei tiedä, mikä oli syy.

Festarityöntekijät ovat oma heimonsa. Heille on tarvetta. Yllä järkkärit ottavat huikkaa jostain hajuvesipullosta, jossa on mukamas viinaa.

Palataan tässäkin kohtaa vielä vesibussille, koska median edustajathan pääsivät seilaamaan vesibussilla Aurajokea pitkin. Se oli kaikin puolin viileää ja epärahvaanomaista touhua. Joka tapauksessa, laitureilla oli koko viikonlopun hommissa erittäin pirteä mimmi. Tyttö ei lannistunut hetkeksikään, vaan pysyi läpi päivien hehkeänä ja psyykkasi tauotta laskuhumalaista lauttajonoa.

Hän selitti ylivireää toimintakykyään seuraavasti: Mä en tiedä, oon ehkä jotenkin leimi, koska mun mielestä festareil on vaan kivempaa olla töis. Tai et, se niinku on se tunnelma mikä auttaa jaksamaan. Mä saan voimaa Ruisrockilta.

Totta.

Teksti: Esa Keskinen

Kuvat: Aleksi Malinen

Edelliset Ruisrock 2014 -raportit: Beibi mä rakastan sua & Kiilaajat vittuun

EPILOGI

Vasta sunnuntaiyö oli oikeasti lämmin. Varsinais-Suomen autereisilla pelloilla kulki suuria otuksia. Hirven tummanpuhuva hahmo aidan vieressä, kauris metsän laidassa. Tienviitta ohjaa patsasmuseolle tai vastaavalle.

Pois. Pois, se on hyvä sana, totesi kerran yksi porilainen Montussa pilkun aikaan. Silloin oli tiistai.

Laskimme seitsemän autoa pientareella. Varmaankin rattiin nukahtaneita tai ohittelijoita. Omaa kuskia pidettiin hereillä. Oli nukkunut puolitoista tuntia ja viisi tuntia. Sekavaa. Ambulanssi tuli vastaan valot vilkkuen. Poliiseja ei enää liikkunut niin myöhään.

Huoltoasemalta ranskalaisia. Tien jatkuessa kuvittelee itsensä runnoutuneena ojan pohjalle. Jos onni käy, muoviputki henkitorvessa leikkauspöydälle. Vielä jaksaa naurahtaa toisen jutuille. Jokaisen ääni on käheämpi.

Suomessa on helvetin monta isoa festivaalia. Miten ne selittäisi? Kolme päivää pärisevä joyride. Madonnan tötterörintsikat. Kaikki menevä ja tuleva poistuvat tieltä, maailma lakkaa olemasta, ja JVG esiintyy samana viikonloppuna viidellä lavalla eteläisessä Suomessa.

Sitten on leikkielämää, jossa säännöt liukenevat valjuksi liemeksi auringonsäteiden ja alkoholin imeytyessä kehoon. Lopulta pohjalla on jäljellä katkeransuloista sakkaa.

Kaveri kirjoitti ryhmäkeskusteluun yksinkertaisia lauseita turvotuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Pitää varmaan selata uutisotsikot. Näytössä on säröjä. Mies tukehtui hot dogien syömiskilpailussa. Kreetalla on nähty krokotiili. Suárez ei pääse enää edes katsomoon. Suárez tuhosi miehisyyden illuusion, koska puri kuin pahainen tyttö. Lyömällä olisi selvinnyt vähemmällä.

Taas ajatuksia. Festareilla on kuuma. Uskomaton säkä. Mitä väliä, jos näyttääkin tissit? Ensin housut repeävät, sotkeutuvat, kohta ei tiedä missä puolet porukasta, sitten huutelee hävyttömyyksiä ja on niin humalassa, että retkipatjalla maatessa maailma pyörii. Heikottaa, oksettaa. Niska taisi palaa. Naama. Kohta pummaa röökiä tuntemattomalta (enhän mä edes polta) ja puhuu bajamajajonossa jollekin tai joillekin, jotka ovat Viialasta.

Aistit turtuvat, ääni peittyy tomuun, tää on vitun hyvä biisi, rahaa menee taas liikaa, keski-ikäiset ovat aina pahimpia, miks ei otettu vesipulloa mukaan? Oudolla tyypillä ei ole hihoja eikä lahkeita, mutta kitara löytyy. Akkua alle 10% koko ajan, tekstiviestitkään eivät tule perille. Lopulta sitä on koskenut liikaa ihmisiin ja toisin päin. Uusista tutuista ei muista maanantaina kuin kotikunnan. Illalla haaveilee suihkusta, joku internetyhteydestä eli pornosta. Normaali on jossain etäällä usvaisena aaveena.

Kotiin pääsee aivan liian myöhään. Joku takapenkiltä menee jo aamukuuteen.