En muista, milloin olen viimeksi lähtenyt teatterista näin ristiriitaisin tuntein. Olin haltioissani juuri kuulemastani musiikista, mutta samaan aikaan ajatuksiani piinasi painajaismainen tekoälyskeida, jossa Smaragdikaupungin maisemaan oli eksynyt torni suoraan Tylypahkasta. En puhu metaforin, vaan huomasin musikaalin alkuhetkillä videoprojisointeihin “eksyneen” hyvin tunnistettavan rakennuksen Harry Potter -elokuvista. Tätä oli Tampereen Työväen Teatterin Wicked.