★★★
Teksti: Henri Kari
Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri.
Pointti 2/26
En muista, milloin olen viimeksi lähtenyt teatterista näin ristiriitaisin tuntein. Olin haltioissani juuri kuulemastani musiikista, mutta samaan aikaan ajatuksiani piinasi painajaismainen tekoälyskeida, jossa Smaragdikaupungin maisemaan oli eksynyt torni suoraan Tylypahkasta. En puhu metaforin, vaan huomasin musikaalin alkuhetkillä videoprojisointeihin “eksyneen” hyvin tunnistettavan rakennuksen Harry Potter -elokuvista.
Tätä oli Tampereen Työväen Teatterin Wicked.
Muistan vuosia sitten olleeni syvästi pettynyt, kun videoprojisoinnit alkoivat syrjäyttää perinteisiä lavasteita. En olisi voinut silloin uskoa, että asiat voisivat muuttua vielä pahemmaksi. Mutta näin kävi, ja jouduin todistamaan tekoälyn tuottamaa sisältöä ammattiteatterin lavalla. Näky tuntui perverssiltä ja oloni petetyltä.
Tämä arvostelu, joka olisi muuten sisältänyt vain hurmioituneita kehuja, saikin täten hyvin negatiivisen sävytteen. Koen erittäin vaikeaksi ymmärtää tai hyväksyä päätökset, jotka ovat johtaneet tekoälysisällön käyttämiseen. Minun lienee turha saarnata tässä tekoälyn aiheuttamista haitoista ympäristölle tai siitä, miten generatiivinen tekoäly nojaa olemassa olevan taiteen varastamiseen.
Päätös tekoälyn käytöstä tuntuu myös katsojan aliarvioimiselta. Wickedin oivallinen lavastus sekä valosuunnittelu olisivat riittäneet luomaan immersion maagisesta maailmasta, eikä ainakaan osittain tekoälyllä luoduille videoprojisoinneille olisi ollut mitään tarvetta. Katsojan mielikuvitukseen pitäisi pystyä luottamaan, sillä onhan se kantanut teatteritaidetta jo vuosituhansia.
Ajassa, jolloin luovan alan tärkeyttä jatkuvasti kyseenalaistetaan, taidemaailman olisi tärkeämpää kuin koskaan pitää vahvaa rintamaa yllä. On varsin ironista, että työväen nimeä kannattava teatteri alentuu käytäntöön, joka aktiivisesti tuhoaa taiteilijoiden työnjälkeä.
Mitä muuta oli Wicked?
Wicked on lopulta melko yksinkertainen teos; Ihmemaa Oz -klassikon epävirallisena prologina toimiva musikaali kertoo Lännen pahan noidan Elphaban sekä Glindan yhteisestä menneisyydestä. Klassikon narratiivin tilalla on kertomus naisten välisestä ystävyydestä sekä vallan väärinkäytön ja propagandan vaaroista.
Vaikka erittäin nopeasti eteenpäin hyppivä juoni tekee musikaalin tarinasta ajoittain vaikeasti seurattavaa, kantaa Stephen Schwartzin musiikki Wickediä kunnialla läpi loppukumarruksiin asti.
Onkin suuri onni, että TTT on saanut kasaan erittäin vahvan näyttelijäkaartin. Elphaban roolissa nähtävän Yasmine Yamajakon ääni kaikui upeasti teatterisalissa etenkin Elphaban “taistelulauluissa”, ja Yamajako on uskottava hieman eriskummallisena ja väärinymmärrettynä noitana.
Glindan roolissa oleva Nomi Enckellin on taas täynnä sekä koomista terävyyttä että koskettavaa herkkyyttä. Enckellin vahvat komedialliset taidot yllyttivät ensi-illan yleisön useisiin väliaplodeihin.
Produktion säkenöivänä jalokivenä toimii kuitenkin sen ensemble. Lavalla oleva energia sekä viimeisen päälle harjoitellut harmoniat jättivät minut hurmioon, joka kannatti minut läpi puolentoista tunnin ajomatkan takaisin Poriin. Wickedin ensembletyö oli todellakin parasta, jota olen Suomessa tähän asti nähnyt.
Onkin täten suuri harmi, että kaikki tämä ihmisten tekemä työ joutuu jakamaan lavan tekoälysisällön kanssa. Produktio, jolle olisin muuten antanut helpot neljä tähteä, menettää tähden juuri tästä syystä.
En kadehdi teatterimaailman taloudellista tilannetta, mutta jos olemme valmiita korvaamaan ihmiskäden työtä tekoälyllä videoprojisoinneissa, mihin raja vedetään – korvaammeko seuraavaksi säveltäjät, käsikirjoittajat tai ehkäpä jopa itse näyttelijät?
Rooleissa: Yasmine Yamajako, Nomi Enckell, Topias Keskitalo, Vili Saarela, Sofia Mustaniemi, Timo Kahilainen, Petra Karjalainen, Jyrki Mänttäri, Sanni Lehto, Emilia Keskivinkka, Eino Niemelä, Petja Pulkkinen, Eleonoora Martikainen, Juha-Matti Koskela, Maija Rissanen, Jyri Numminen, Sonja Arffman, Miranda Chambers, Oskari Jauhiainen, Viola Kause, Samu Kavekari, Marissa Lattu, Roope Myllyselkä, Filip Ohls, Taru Pellinen, Saska Pulkkinen, Rosa Lindblom, Soile Ojala, Henri Sarajärvi, Samuli Saurén.
Työryhmä:
Käsikirjoitus Winnie Holzman, sävellys ja laulujen sanat Stephen Schwartz, dialogin suomennos Reita Lounatvuori, laulujen suomennos Hanna Kaila, ohjaus Samuel Harjanne, koreografia Jari Saarelainen, kapellimestari Marko Hilpo, 2. kapellimestari Maritta Manner, lavastuksen suunnittelu Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava, naamioinnin suunnittelu Emmi Puukka, valosuunnittelu Eero Auvinen, videosuunnittelu Toni Haaranen, äänisuunnittelu Lauri Malin, lauluvalmentaja Laura Ruusumaa, ohjaajan assistentti Henri Sarajärvi, tanssikapteeni ja koreografin assistentti Soile Ojala, vastaava tuottaja Heidi Kollanus, tuottaja Elise Richt
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti