Porisperen vahvuus oli jälleen se, että jokainen päivä oli erilainen. Tietysti jokainen päivä on vähän erilainen yleensäkin elämässä, mutta tällä festivaalilla päivät olivat todella erilaisia musiikillisesti. Perjantain raskasta metallitykitystä ja sunnuntain rentoa perhepäivähengailua erotti jokin muukin kuin lauantai. Kävijöiden vaihtuvuus oli suurta. Tunnelma oli mahtava, mutta kuitenkin tosi erilainen joka päivä.
Lauantaina oli tavallaan tavallisin festaripäivä, mutta ei siltikään ihan tavallinen. Sunnuntai oli silti artistien suhteen prosentuaalisesti mainstreamein. Siinä vasta kaunis sana. Keksein itse, mutta en ensimmäisenä. Joka tapauksessa ihmiset olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä ja meininki iloista.
Mitä näin lauantaina?
Näin, kun joku hyppäsi korkealta.
Näin komeita kundeja…
… ja kauniita mimmejä.
Näin energisiä artisteja. Asa ❤
Näin hyviä tyyppejä, jotka räppäsivät seuralaisilleen.
Näin taltiointilaitteiden juhlaa.
Näin fiilisteleviä käsiä.
Näin tosi paljon takaraivoja.
Itse en nähnyt tällaista loppuillasta, mutta joku muu varmasti näki.
Mitä näin sunnuntaina?
Näin onnellisia lapsia.
Näin onnellisia aikuisia.
Näin breikkaavia lapsia.
Näin paikallaan seisovia aikuisia.
Näin porilaisii muijii. Vasemmalla Porilaine muija 2014, Merja Salmi.
Näin väsyneitä lapsia, jotka olivat varmasti olleet jo monta tuntia onnellisia ja breikkaavia. Semmoisen sykkimisen jälkeen on vaikea pysyä hereillä, vaikka Vartiaisen Jenni hehkuisi täydellisyyttään lavalla.
Semmoista kaikkea näin. Kaiken kaikkiaan Porispere 2014 oli aikalailla nappisuoritus. Ampiaiset olivat kuulemma ainoat, jotka aiheuttivat ongelmia, mutta kai nyt ampiaiset pistää, jos niitä huitoo, hölmöt!
Kuvat ja teksti: Linnea Kotiniemi
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa