POINTIN SUURI FESTARIKOLLAASHI

Klikkasit juuri auki valtaisan eepoksen, joka tottelee nimeä Pointin suuri festarikollaashi 2015.

Olette ehkä jo ehtineet ajatella, että me olemme vain lomailleet täällä Porin ylioppilaslehden toimituksessa kesäpäivät pääksytysten.

Se ei ole totuus.

Festari- ja yleinen juhlatoimituksemme on kiertänyt armasta Suomea herkeämättä koko suven. Iskuryhmä tonki ja taisteli läpi Provinssin, Ruissin, Jazzit, H2Ö:n, Karman ja Porisperen.

Reissuissa olisi ainekset kymmeniin alatyylisiin romaaneihin, mutta pitkien sepustuksien sijaan annamme kollaashissamme enemmän tilaa kuvareportaashille.

Kiitos Pointin, voit nyt palata suosikkifestareillesi kätevästi tämän yhden kokoelman avulla. Olkaa hyvä ja nähdään ensi kesänä.

Provinssi / Seinäjoki / 24.–27.6.

SEKSIHIKEÄ JA VAIN VÄHÄN OKSENNUSTA

Teksti: Konnea Litiniemi

Kuvat: Konnea Litiniemi & Männä Joki aka Naapurin Tulilatva

Pointti lähetti kaksi kauneimmistaan seuraamaan uudistuneen Provinssin sujumista. Tänä vuonna Seinäjoella oli enemmän aikaa, artisteja ja ihmisiä kuin aiempina vuosina.

Toimittajat imeytyivät mukaan meininkeihin neljän päivän ja kolmen yön ajaksi. Tämä aikaväli sisälsi mm. miljoonia litroja mutaa, tulvivan kuukautiskupin, yhteissuihkuja, ripulia ja ummetusta.

Lisätään listaan vielä jokaisen aamun ”voi vittu, kun hävettää” -parahdus (kuukautiset ovat luonnollinen asia, niitä ei pidä hävetä!) ja auringon noustessa, itkusilmin lausuttu ”olen pilannut kaiken”. Toki mukaan mahtui myös astmakohtauksen puolelle liukuvia naurukohtauksia, moshpittejä ja mustelmia aiheuttaneita, intohimoisia kohtaamisia. Näkipä joku myös paljaan perseen rytmikkäissä panohommissa vessaan mennessään.

Festarivessaseksi – se on kyllä tosityyppien hommaa.

Aamuisin kosteus, mistä lie tullut, oli kerääntynyt telttojen ulko- ja sisäpinnoille sekä vaatteisiin. Aurinko paahtoi ja teltta muuttui pätsiksi. Oviaukon löytyminen osoittautui joillekin vaativaksi tehtäväksi ja paniikkitasot nousivat.

Kämmenet valuivat kostealla teltanseinällä kuin Rosen käsi autonikkunalla, mutta tästä oli eroottisuus kaukana. Lopulta teltasta kömpi ahdistuneita ja hyperventiloivia olentoja. Escape Room päätettiin jättää väliin.

Väliin jäi lisäksi suurin osa artisteista, jotka olivat PAKKO NÄHDÄ -listalla.

Tärkeämmäksi osoittautui esimerkiksi keskustelu siitä, miten bajamajoissa leijaileva eritehöyry lämmittää mukavasti illan viiletessä tai miltä tuntuu istahtaa asioilleen, kun bajamajojen tyhjennys onkin viivähtänyt. Suuri osa mielipiteistä sisälsi adjektiiveja kuten yllättävä ja kutitteleva. Yllättävää todella.

Provinssi ei ollut yhtään paska festivaali tänäkään vuonna. Oksennusta ja järjestyshäiriöitä ei näkynyt, vaikka olisi etsinyt. Helvetin siistejä tyyppejä ja hyvää meininkiä sen sijaan löytyi ihan etsimättä. Piis änd laav.

Ruisrock / Turku / 3.–5.7.

MAAILMANLOPPU ALKAA RUISSALOSTA

Teksti: Aleksi ”Pornotuottaja-look” Malinen

Kuvat: Vakavasti Keskinen Esa

Hei vaan ystävät. On aika kerrata, mitä tapahtuikaan Ruissalossa musiikkijuhlien aikaan. Otimme maailman vastaan siteet silmillä ja tulpat korvissa.

Toimittaja Malinen valmiina seikkailuun!

Suomilasit.

Ruoka muuttuu vatsassa nestemäisemmäksi.

Etsimme jotain. Löysimme oksennusta.

Pahamainen Sakkovuori ensimmäisen päivän iltana.

Sanon, että olisinpa kahdeksantoista. Olisinpa nuori ja humalassa kesäyössä. Minirantalavan takana sakkovuorella haisevat liha ja eritteet.

Olkihattuja ja vaaleanpunaisia rintaliivejä. Siirtotatuointeja. Pieniä Coca-Cola-tölkkejä ja viiniä muovisissa laseissa.

Posken hentoiset untuvat hohtavat vasten ilta-auringon kajoa. Nouseva tomu on sumua.

Nukkuukohan Paperi-T alasti? Joku tuttu ilmestyy utuisesta maisemasta kaulailemaan. Sillä on salakuljetettua viinaa Vergi-pullossa. Tarjoaa ison huikan. Vieressä on pari järkkäriä. ”Ei ne välitä”, kaveri sopertaa iloisesti.

Viikonloppu on loputon ja kuuma. Aristaa. On haikea olo. Ja helvetti kun mun Vanssit ovat likaiset.

Pori Jazz / Pori / 11.–19.7.

Jazzia ja hoppapoppaa

Teksti: Aleksi Olander

Kuvat: Tytti Wallenius

Porin kesä on täynnä tapahtumia, mutta ehkäpä merkittävin kaikista on Pori Jazz- festivaali, joka täytti tänä kesänä 50 vuotta. Pointti oli luonnollisesti mukana juhlahumussa ja otti selvää muun muassa siitä, miten jazzit ovat vuosien varrella muuttuneet.

Tavallisesti hieman uneliasta Poria ei ole Jazz-viikolla tunnistaa siksi samaksi kaupungiksi, jossa opiskelemme. Keskustassa mahtuu tuskin liikkumaan, kun jazz-kansa ja Suomiareenan väki valtaavat kadut. Kaupunkiin aukesi Jazz-viikkoa ennen kaksi uutta ravintolaa ja vanhat kuppilat ja putiikit laittoivat parastaan. Joka puolella tapahtui jotakin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Etelärannassa sijaitseva Jazzkatu tulvii ihmisiä. Pointti onnistui saamaan lyhyen haastattelun (valitettavasti nimettömäksi jääneeltä) pitkäpartaiselta vanhemman polven Jazz-kävijältä. Herra analysoi lyhyesti ja ytimekkäästi sitä, miten tapahtuma muuttunut:

”Huonompaan suuntaan on mennyt! 17 vuotta putkeen Jazzeilla, ja ei nää enää tiedä mitä jazz ja blues on. Ei tääl oo enää jazzia vaan kaikkea helvetin hoppapoppaa. Vittu. Se on se mitä kansa haluu. Tää vaan kaupallistuu joka vuosi”, partaveikko kiteytti.

Osa Jazz-vieraista saattoi olla festivaalin annista toista mieltä. Esiintyjäkattaus oli jälleen kerran monipuolinen ja yllättävä, kunhan vain uskalsi mennä ennakkoluulottomasti myös niiden artistien keikoille, joiden albumit eivät kotona tavallisesti stereoissa soi.

Vanhempaa väkeä veti kiitettävästi legendaariselle lokkilavalle esimerkiksi Verneri Pohjola Quartet, jota voidaan pitää yhtenä kotimaisen jazzin kärkinimistä tällä hetkellä. Kyseisessä konsertissa kuultiin muun muassa kantaesityksenä Pori Jazzin juhlavuoden kunniaksi sävelletty tilausteos, ”1966”, joka oli nimetty kaikkien aikojen ensimmäisen Pori Jazz -festivaalin järjestämisvuoden mukaan.

Juhlavuoden areenan pääesiintyjäkatras oli valittu lähinnä maailmanluokan naisartisteista. Odotetuin nimi monelle oli ikinuori, kuitenkin papereiden mukaan jo viitäkymmentä lähestyvä aussipoppari, Kylie Minogue.

Kylli-tädin jälkeen lavalla nähtiin muun muassa Emeli Sande, Paloma Faith ja Jessie J. Näiden näyttävien naisten lisäksi tasa-arvoa vaalittiin nostamalla päälavalle muutama kiintiömies, joiksi valikoituivat esimerkiksi Led Zeppelin-yhtyeestä tuttu Robert Plant sekä letkeää rytmimusiikkia soittava, pitkän linjan yhtye Kool & The Gang.

Jazzien alkoholipolitiikka puhutti jo viime vuonna, mutta myös tänä kesänä aiheesta sai lukea niin blogeissa ja uutisissa kuin Satakunnan Kansan tekstaripalstallakin.

Moni uskoo, että omien juomien kieltäminen vain pahentaa humalahakuista juomista ja päihtymisen määrää sekä järjestyshäiriöitä. Pointin kokemusten perusteella Pori Jazz 2015 oli melko päihdyttävä, mutta myös hauska ja musiikillisesti antoisa kokemus.

H2Ö / Turku / 24.–25.7.

H2Ö:N YHDEKSÄN PERSOONAA

Teksti ja kuvat: Anni Savolainen

1. H2Ö on outo ja ärsyttävä moniosaaja.

Se, joka pentuna kyhäsi keittiönsä pöydällä jotain hippihärpäkkeitä ja ripusti lakanoita verkkoaitoihin ja kutsui paikalle jotain taiteilijoita.

Ja kun puhutaan taiteilijoista, ei mikään kuvataide riitä: ääni, valo, teatteri, grafiikka, veistokset ja teollisuus on kaikki yhtä taidetta. Nyt se pistää ronskisti päälle performanssin ja katsoo sivusta, kun renkaanpotkijoiden otsilla rypyt suoristuvat ja askel sen kun kepenee.

Pakko myöntää: se on ihan hemmetin taitava ja kutkuttava tyyppi.

2. H2Ö on villi kakara.

Se rääpäle, joka tekee mitä huvittaa. Pitää kavereinaan mitä sekopäisimpiä tyyppejä. Se haaveilee ylettömästä vapaudesta, mutta yrittää pysyä jossain ruodussa, jotta ei joutuisi rajoituksien rattaisiin. Se päästää kotiinsa jopa pilvenpolttajat – mutta omalla vastuulla sitten!

3. H2Ö on introvertti sielu.

Se ei jaksa meluta itsestään, mutta rakastaa syvän keskustelun tarkkailua. Vihjailee tulostaan harkitusti etukäteen, ja annettuaan sen mitä huvittaa liukenee lepäämään suurten koivujen lehmuksiin.

Se ei kestä liikaa ohjailua tai tyrkyttämistä, mutta jos annat sille tilaa, se luottaa sinuun ja sinä siihen.

4. H2Ö on hamppuhattuinen retroilijaerakko.

Tyyppi, jonka vinyylit on sormeiltu pehmeiksi ja hiusten latvat rastoille. Se etsii uutta musiikkia kaupungin keikkajuottolasta ja ihastuu silminnähden siihen pari biisiä paukauttaneeseen pikkulämppäriin, jossa on jotain aitoo.

Se on hassu humppaaja, joka paikkaa olematonta sosiaalista elämäänsä antamalla sydämensä nostalgisoivalle taiteelle. Koska antautuminen on niin täydellistä, houkuttelee rouhea, innostunut erakko paikalle massoittain hengenheimolaisia, jotka tahtovat tietää enemmän.

5. H2Ö on hyvä tyyppi, joka kutsuu kaikki paikalle.

Se kutsuu paikalle kaverinsa M.A. Nummisen opettamaan ruotsia; Viihdytysjoukot vahvistamaan suomalaista sirkusperinnettä; Teemu Keisterin vetämään t-paita-workshopia; seitsemän jätkää spreijaamaan festarin puuvanereita; Timo Viialaisen vetämään performanssin meressä; ja kymmeniä taiteilijakamuja paikalle koska, noh, koska miksi ei.

Näissä juhlissa on muutama tuttu naama, ja ne sadat muut merkitsevät vain selvittämättömiä mysteereitä.

6. H2Ö on Suomi-intoilija.

Sellainen, joka tekee tarkkaan harkittuja Euroopan-matkoja, mutta uskoo, että kyllä se Suomi on, jossa voimaa piisaa. Kyllä suomalainen tekee parhaat laivat, jättihimmelit, teknobileet ja vaihtoehtofestarit. Hän ei katso tossujaan joutuessaan esittelemään itsensä maailmalla, vaan esittelee heimoaan hienoisesti liikuttuen ja ryhti suorassa.

7. H2Ö on ihmelapsi.

Aloitti taiteelliset retkensä Ilmiö-nimisenä, ja viisivuotiaana seilasi isommille vesille. Silloin Ihmelapsesta tuli Lahjakas Nuori. Nyt se on käyttänyt kaksi vuotta kipinöivien visioidensa kunnianhimoiseen puhalteluun, ja huomatkaas: liekki syttyi räiskyen. Tälle nuorelle on kaikki taivaat avoinna.

8. H2Ö on kriittinen ja vastuullinen kuluttaja.

Vaikka juhlissa ovat kebabinpaistajatkin paikalla, se jättää nämä pyörittelemään peukaloitaan, ja valitsee harkitusti freesiä, puhdasta apetta. Se ilahtuu sukupuolineutraaleista yhteisvessoista; hurraa tasa-arvolle! Illan hämärtyessä se käy paikalle kutsutun turkulaiskahvilan tiskillä; Gagguin kahvi takaa sen, että juhlista jaksaa pyöräillä kotiinkin.

9. H2Ö on hullu nero.

Kirkassilmäinen ja suurisydäminen sekopää, joka pokkana ehdottaa mitä mieleen juolahtaa ja hurmaa ihan jokaisen. 9000 ihmistä äänestää jaloillaan: tää on todella jees.

Yhdeksän sulkaa hattuusi, H2Ö!

Karmarock / Harjavalta / 25.7.

SALAPERÄINEN KARMAROCK

Teksti: Tytti Wallenius

Kuvat: Anna Hokkanen

Karmarock järjestettiin tänä kesänä jo 24 kertaa. Poikkeuksellisen tästä vuodesta teki se, ettei festivaalin järjestäjä julkaissut esiintyjiä etukäteen. Joitain arvauksia yleisöllä oli ja olipa muutama nimi vuotanut julkisuuteen Lippupalvelun lipunmyynnin kautta. Lähtökohtaisesti artistikattaus oli kyllä yleisölle yllätys.

Ja mieluisa yllätys olikin.

Kokemäenjoen rannassa Harjavallassa kuultiin niin jazzia, rap-musiikkia kuin ehtaa rockia.

Yleisön villitsi jo iltapäivällä Tiisu. Vaikka bändin ensimmäinen levy julkaistaan vasta tämän vuoden elokuussa, yleisö lauloi mukana reippaasti. Poppoon laulaja Henrik ”Tiisu” Illikainen riehaantui lavalla niin, että teloi lopulta polvensa.

Tapaturmasta huolimatta laulaja oli hyvällä päällä esiintymisen jälkeen.