Minua harmittaa kirjoittaa tästä levystä.
Muuan mies -yhtyeen levy on ehjä kokonaisuus ja yhtyeen lähtökohta musiikin tekemiseen on tämän levyn perusteella mielenkiintoinen. Yhtye sekoittaa kansanmusiikkiin milloin mitäkin, reggaeta, hip-hopia tai diskoa.
Muuan mies sotkee genrejä hyvällä maulla. Kansanlaulut, räppääminen ja Marion Rungin Tipi tii -euroviisuun viittaaminen solahtavat levyn linjaan kuuntelijassa irvistelyä aiheuttamatta. Ja siksi tämä levy harmittaa minua.
Minä en saa Muuan miehen albumista tunnetilaa irti. Onko vika kuuntelijassa vai kappaleessa, jos levy ei aiheuta muuta tunnetta, kuin harmistuksen siitä, ettei levy tunnu missään? Minä en varmaan enää koskaan tule kuuntelemaan Aurinkolaulua uudestaan.
Kyse ei ole siitä, että levy olisi erityisen huono. Mutta ei se ole hyväkään. Erityishuonouden äärelle tulisi palattua ihmettelyn hengessä. Muuan mies käy kääntymässä korvieni lähettyvillä ja lähtee pois. Hän lähtee kuitenkin tyylillä, levyn päättävä nimiraita on komea reggae-sukellus, ehkä levyn paras kappale.
Muua mies: Aurinkolaulu, Helmi Levyt
Teksti: Vilho Pirttijärvi
Kuva: Helmi Levyt
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa