Roki – Suomen hevonen
Jeremias-Petteri Nieminen ja Antti Karumäki (käsikirjoitus ja ohjaus), Eetu Salmi (videot), Veli-Ville Sivén (musiikki), Roni Forss (äänisuunnittelu) sekä Riikka Hakala (valosuunnittelu)
Teksti: Jonna Schönroos
Roki – Suomen Hevonen kertoo täydellisesti perusporilaisesta sisäänpäin lämpiävästä ilmapiiristä. Se laittaa läskiksi ja läskiä tummumaan.
En viittaa näytelmän sijoittamista tuttuun ympäristöön tai porilaisiin roolihahmoihin. Tarkoitan sitä rohkeutta ja röyhkeyttä, jolla pitkän linjan teatterintekijät ovat ulkopuolista katsojaa säälimättä kasanneet sisäpiirivitsejä pursuilevan parodian Stallonen klassikkoelokuvasta.
Näytelmä seuraa porilaista nyrkkeilijää, Roki Paavolaa, joka saa uskomattoman mahdollisuuden taistella Satakunnan raskaan sarjan piirimestaruudesta.
Peli tehdään selväksi jo näytelmän alkumetreillä. Esitys haastaa katsojan laskeutumaan sille tasolle, jolla näytelmä pyörii. Rima alitetaan niin moneen kertaan, ettei sitä lopulta enää edes kaipaa. Kokonaisuus on keskeneräisessä olemuksessaan toimiva. Alkuperäisteosta on selvästi kunnioitettu, mutta porilaisille tyypillisellä vittuilevalla tavalla.
Yksittäiset roolisuoritukset jäävät ajoittain ohuiksi, johtuen ehkä käsikirjoituksellisista ratkaisuista, mutta kemiat Rokin (Jeremias-Petteri Nieminen) ja muiden hahmojen välillä toimivat. Tomi Mikolan esittämä Kassa saa hihittelemään karun hellyttävällä olemuksellaan.
Dialogi on aivan yhtä ontuvaa – tai nokkelaa, miten sen nyt haluaa nähdä – kuin elokuvassakin. Alkupuolella monet elementit, kuten videoprojisoinnit, radiolähetykset ja lavalla käyty keskustelu, tulvivat niin päällekkäisinä, että tapahtumia on välillä vaikeaa seurata. Kuitenkin loppua kohden videotykitykset, Veli-Ville Sivénin sävellykset ja Riikka Hakalan valoefektit alkavat toimia yhteen juuri niin kuin pitääkin. Elokuvamaiset hidastukset imaisevat katsojan mukaansa nyrkkeilyottelun hurmokseen.
Eniten näytelmästä saa irti, jos on nähnyt alkuperäisen elokuvan. Mikäli sivistyksessäsi on Rockyn mentävä aukko, tämä näytelmä ei sitä umpeen kuro, mutta hauskuuttaa varmasti.
Suosittelen tätä pläjäystä kaikille, jotka haluavat nauttia teatterinsa kevyesti tunnin mittaisena välipalana. Toinen otollinen kohderyhmä on ulkopaikkakuntalaiset, jotka haluavat suorittaa lyhyen oppimäärän porilaisesta mielenmaisemasta.
Ja aivan erityisesti suosittelen tätä niille, jotka ovat aina tahtoneet nähdä humanistiopiskelijaa piestävän.
Roki – Suomen Hevonen
Su 6.12. klo 14
Ma 7.12. klo 19
Ti 8.12. klo 20
Ma 14.12. klo 19
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa