Jos käyttäisin arvioissani viiden tähden asteikkoa, Khidin uutuuslevy saisi suoraan kolme tähteä pituutensa vuoksi. 27 minuuttia on hävytön mitta pitkäsoitolle. Toisaalta, tällaiselle musiikille se on juuri oikea annoskoko.
Khid eli Kristo Laanti ei ole räppärinä välttämättä kaikista monipuolisin, ja hänen luomansa äänimaailmat vaativat kuuntelijalta paljon, vaikka soivatkin vähin elementein. Siksi onkin uljas siirto tehdä levystä näin lyhyt. Kilahduksista, kalahduksista ja kylmistä koneäänistä muodostuva äänikuva on minimalistisuudestaan huolimatta niin tiivistä, että sellaista ei jaksaisi kuunnella keskittyneesti paljoa puolta tuntia pidempään.
Edellinen ei siis tarkoita sitä, etteikö levyn tuotanto olisi hyvää. Se on loisteliasta. Khid pitää musiikkinsa pienet osaset hallinnassaan mestarillisesti. Levyn passiivis-aggressiivinen pohjavire syntyy pidättelystä.
Laannin visiossa äänet tulevat kohti kovaa ja uhkaavasti, mutta eivät täydellä vimmalla. Kyse on nimenomaan uhasta, ei hyökkäyksestä suoraan kohti. Tämä lähestymistapa sopii hienosti levyn lyyrisiin teemoihin.
Päällimmäisenä aiheena levyn lyriikoissa on harkittu hiljaisuus. Laanti saarnaa levyllä useaan otteeseen, että jos ei ole mitään totisesti omaa ja ennenkuulematonta sanottavaa, suu kannattaisi pitää kiinni.
Haluan uskoa, että tavallaan Laanti toimii niin kuin saarnaa. Lyhyelle levylle hän on tallentanut kaiken, mitä hänellä on ollut musiikillisesti tahi tekstin puolesta sen tekoprosessin aikana sanottavana, ja jättänyt turhat riimit muistivihkonsa täytteeksi.
Khid: Ohi
Monsp Records
Teksti: Vilho Pirttijärvi
Kuva: Monsp Records
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa