Morjesta pöytään
Näillä sanoilla alkaa usein Kampiapinan video. Siis kenen? Jaakko Alajoki tunnetaan somessa nimellä Kampiapina. Käytetään tässä tekstissä haastateltavastamme nimiä Jaakko sekä Kampiapina. Kuten ehkä arvata saattaa, liittyvät Jaakon videot ja oikeastaan koko elämä pyöräilyyn. Ikävuodet 5–19 Porissa viettänyt mies pyöräilee vuosittain noin 6000–7000 kilometriä. Pointin haastattelua hän oli tekemässä omassa studiossaan, eli muutaman neliön vaatehuoneessa.
Mutta mikä saa keski-ikäistyvän 40-vuotiaan espoolaisen perheenisän tubettamaan? Mikä kameralle puhumisessa ja itsensä kuvaamisessa kiehtoo? Se selvinnee tässä tekstissä vielä myöhemmin.
Kyllä joskus hävettää
“Eikö sua ikinä hävetä julkasta noita”, kysyttiin kerran Jaakolta liittyen videoiden julkaisemiseen. “Joo. Joo. Kyllä joskus hävettää. Se miten sain aloitettua tubettamisen, lähti siten että aloin vaan työntämään kamaa eetteriin hirveästi miettimättä. On mulla myös pari rap-biisiäkin tehtynä, mutta en mä niitä pysty kuuntelemaan.”
Pyörätubeskene on olemassa
Kampiapinasta piti tulla elokuvaleikkaaja ja hän hakikin opiskelemaan alaa. “Porissa meillä oli kaveriporukka ja tehtiin lyhytelokuvia ja kaikkea sellaista”.
Videoiden teko on ollut aina Jaakon matkassa mukana ja myöhemmin hän perusti blogin, jossa oli pyöräilyyn liittyvää materiaalia. Sen jälkeen hän yhdisti blogin ja videoiden teon ja näin syntyi luontevasti tubekanava Kampiapina.
Tällä hetkellä hänellä on yli yhdeksän tuhatta tilaajaa. Ei siis mikään aivan älytön määrä, mutta suomalaiselle keski-ikäiselle pyöräilystä puhuvalle perheenisälle se on jo kunnioitettava lukema.
Suomen pyöräilytubeskenen suurin nimi on Velogi, eli Risto Viitanen, joka tekee tubettamista päivätöikseen. Hänellä tilaajia on yli 40 tuhatta. Skenessä on tällä hetkellä Jaakon sanojen mukaan noin 20–30 ihmistä, jotka tuuttaavat tavaraa nettiin noin vuosittain. “Tosi aktiivisia on sitten alle kymmenen.”
Pienehköstä skenestä on siis kyse, mutta sitäkin laadukkaammasta. Yksi aktiivisista tubettajista on itseään Suomen johtavaksi mtb-mediaksi videoillaan tituleeraava Samulione eli Samuli Hellberg. Hän on erikoistunut enemmän maastopyöräilyyn ja sen alalajeihin. Hän on esimerkiksi kuvannut endurokisoista yli kahdentunnin reportaaseja tai oikeastaan koko illan elokuvia, joista lajin saloihin myös tuiki tuntematon pääsee sisään. Mutta mitä kaikkea viikonlopun endurokisareissuun sisältyy? Olutta, ajamista sekä leirielämää nyt ainakin. Ehkä alla oleva video (lifestyle-dokumentti) saa jotkut jopa innostumaan lajista.
Vahva harrastuneisuus videoiden tekoon näkyy myös Kampiapinan tuotoksissa. Omat musiikit, laadukkaat leikkaukset ja polveileva kerronta tekee videoiden katsomisesta eräänlaisen elämyksen, joka kilpailee televisiotarjonnan kanssa katselijoista. “Oon ite katsonut telkkarista jotain eräilyohjelmia, ja ne on tosi kliinisiä. Hiton hyvää tuotantoo, mut sit kun katot tubesta kun joku palelee ojassa GoPro kädessä, ja ajattelet että tota niiku oikeesti vituttaa tuol. Mulle se on jotenkin siistimpää.”
Youtube antaa enemmän
Pyöräilyyn erikoistunut Fillari-lehti saavuttaa sen vuoden 2023 vuoden mediakortin mukaan yli 20 000 aktiivista lukijaa.
Jos vertaillaan lehteä Velogin Youtube-kanavaan, voidaan sanoa, että Velogin näkyvyys ja tavoitettavuus ovat parempia. Kuuden viime videon katsojakerrat on yhteensä 86 tuhatta. Niiden katsojakeskiarvo on täten yli 14 tuhatta. (Katsojamäärät tarkistettu 13.3.)
Tämä antaa lähinnä osviittaa siitä, miten YouTube-kanava (ja somekanavat ylipäätään) on tavoittavampi kuin perinteiset median muodot, kuten edellä mainittu Fillarilehti. Miten näin on päässyt käymään?
Syitä varmasti on monia, kuten nykyihmisen keskittymiskyky ja somen suosio. Mutta jos pohditaan miten yleishyödyllistä, ajoittain viihdyttävääkin ja monipuolista sisältöä edellä mainittu Velogi luo omalle kohderyhmälleen (pyöräily) on asia selkeä.
Pyöränhuoltaminen ja sen opettaminen, mistä Velogin tuotanto pitkälti muodostuu, toimii tuhat kertaa paremmin laadukkaana videona, kuin lehdessä olevana artikkelina. Sama koskee koeajoja tai oikeastaan kaikkea, jossa tavoitteena on saada kohdehenkilö jollain tapaa saamaan monipuolista kosketuspintaan asiaan.
Lehtiartikkeli saattaa nykymaailmassa maistua kuivalta koulunäkkäriltä, ja eteenpäin junan lailla puksuttava video taas ei vaadi katsojalta samanlaista ajattelua kuin lukeminen. Sääli sinänsä, mutta ajat muuttuvat.
Kommunikointi yleisön ja itse tekijän välillä on somen myötä mahdollista, joka merkitsee sitä, että suhde tubettajaan saattaa muodostua läheisemmäksi ja luotettavammaksi, kuin suhde johonkin perinteisen median muotoon, kuten vaikka aikakausilehteen. (Tämä ei kuitenkaan koske ylioppilaslehtiä, ainakaan toivottavasti.)
Tässä kuitenkin piilee tietty vaara. “Katsojalla on sosiaalisessa mediassa kuitenkin vähän suurempi vastuu. Kaiken maailman kaupalliset yhteistyöt, joissa kehutaan sukkia ja mittareita rahaa vastaan vaatii hieman medialukutaitoa, että mihin uskoo. Mutta musta tuntuu, että somessa moni menee aikapaljon syvemmälle asioissa verrattuna lehtiin”.
Internetissä vain taivas on rajana tiedolle. Tai ei oikeastaan edes taivas, vaan bittiavaruus.
Netissä asioista kiinnostunut henkilö löytää ja pääsee tutkimaan asiat todella perinpohjaisesti, jos vain osaa etsiä. Lehdissä ja kirjoissa asiat saattavat jäädä pintapuolisiksi, ja vain yhden näkökulman varaan. Loput tiedot lukija joutuu itse ajattelemaan ja oivaltamaan. Se toinen tieto ja hiljainen tieto löytyvät todennäköisesti paremmin YouTubesta, sen kommenteista ja erilaisilta keskustelufoorumeilta.
Ylös ja alas
Palataan tällä välin Kampiapinan suorituksiin. Ja niitähän riittää. Mount Everest on korkea vuori. Se on maailman korkein vuori, ja sen korkeus merenpinnasta on 8848 metriä.
Ja koska sitä on vaikea pyöräillä ylöspäin, on sitä varten kehitetty eräänlainen aktiviteetti nimeltään Everesting. Siinä yhtä mäkeä juostaan tai pyöräillään edestakaisin, kunnes kumulatiivisesti Mount Everestin korkeus (8848 m) tulee täyteen. Eli jos mäen korkeus merenpinnasta on 40 metriä, mäkeä tulee polkea ylös-alas 222 kertaa.
Onko järkee vai ei? Missä sitä nyt järkeä olisi, mutta meidän haastateltavamme on tämän suorituksen tehnyt. Ja vielä kaiken kukkuraksi videoinut sen.
Everesting.cc-sivuston mukaan, suomalaiset ovat tehneet kyseisen suorituksen pyörällä 36 kertaa. Muutamat ovat tehneet sen kaksi tai kolmekin kertaa. Kampiapinan suoritukseen kului aikaa 20 tuntia ja 57 minuuttia ja matkaa taittui yli 300 kilometriä. Kilokaloreita kului siinä ajassa muutama, tarkalleen noin 11 321.
Muuan Marc
Kampiapina mainitsee idolikseen erään pyöräilijän. Hän on nimeltään Marc Beaumont. Brittiläinen pitkänmatkanpyöräilijä, joka pitää hallussaan maailmanympäripyöräilyn maailmanennätystä, 29 000 kilometriä 79 päivässä. Eli keskimäärin yli 350 kilometriä päivässä.
Innoitusta tähän antoi Jules Vernen klassikkoromaani, Maailman ympäri 80 päivässä. Beaumontilla oli huoltoauto lääkäreineen ja mekaanikkoineen mukana, mutta se ei vähennä suorituksen kovuutta.
Jokainen voi kokeilla pyöräillä yli 300 kilometriä, ja sen jälkeen pohtia, että sama suoritus tulisi sitten tehdä joka päivä lähes seuraavan kolmen kuukauden ajan. Ehkä joskus toisten.
Haastateltavamme pyöräili Norjan Nordkapista Espooseen seitsemässä vuorokaudessa. Kaupunkien välillä on noin 1600 kilometriä välimatkaa.
Innostus matkaan lähti yksinkertaisesta halusta ajaa pyörällä Suomen läpi. Suoritus ei Kampiapinan mukaan ollut todellakaan mikään nautinto, mutta ei sen varsinaisesti ollutkaan tarkoitus. “Minä tein sen”-ajatus suorituksen jälkeen motivoi enemmän.
Toinen asia mikä Kampiapinaa itse videoiden teossa motivoi on se että, oma tekeminen motivoi muita liikkumaan ja pyöräilemään. Eräs kommentti jäi kuitenkin eniten Kampiapinan mieleen. Se kuului näin: “Sä olet mun Marc Beaumont”. Nähtävästi tubettamisen aloitus kannatti.
Kuka?
Jaakko Alajoki
Asuu Espoossa
Syntynyt 1983
Porissa ikävuodet 5–19
Tietotekniikan DI
Pyörätubettaja
Tunnettu somessa nimellä Kampiapina
Teknologiajohtaja, Co-founder yrityksessä Evermade
Päivittäin satulassa
Teksti: Janne Hietamäki
Kuvat: Jaakko Alajoki
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa