Elokuun ensimmäinen viikonloppu tarjoili taas musiikkia laidasta laitaan. Tällä kertaa vuorossa oli porilaisille opiskelijoille tuttu festari eli Porispere.
Lauantaina Pointin toimitus törmäsi kenties tämän hetken kovimpaan porilaiseen kiekkoilijaan eli Jesperi Kotkaniemeen. Carolinan mies ei kuitenkaan halunnut tällä kertaa haastatteluun, mutta se ei haitannut, sillä hetken päästä vastaan käveli kukas muukaan kuin ”Iso-Musta” eli Veli-Pekka ”Vellu” Ketola.
”Ihan kivaa tääl nuorte kans o! Hauska ja ilone tunnelma tääl näi. Rasmust oltii just kuuntelemas, se oli iha ok”, Ketola kertoi. Miehellä oli sen verran kiire, ettei kuvaa kerennyt ottamaan.
Kaksipäiväinen festari tarjosi taas epävakaista säätä, mutta myrskyltä onneksi tänä vuonna säästyttiin. Porisperen promoottori Harri Vilkuna oli menoon erittäin tyytyväinen, vaikka silminnähden mies oli stressaantunempi, kuin humanisti ennen gradun palautusta.
”Aivan loistavalta on näyttänyt, kaikki o menny niinku o pitänytki. Ei isompia yllätyksiä, stressitasot on pysyny normaalia alempana”, Vilkuna vakuutti Gettomasan soidessa taustalla.
Gettomasan keikkaa oli saapunut katsomaan puolet Porin nuorisosta, eikä heidän tarvinnut pettyä. Tutut hitit kuten, Muijii stadis, Entä sä sekä Lössi kuultin Kirjurin illassa. Keikan loppupuolella sade kehittyi rauhallisesta tihkusta lyhyeksi mutta rankaksi kuuroksi. Toivottavasti kuitenkin Vilkuna pysyi rauhallisena. Tänä vuonna Anssi Kela pääsi onneksi eiintymään.
Yleisöä oli rantautunut lavan eturiviin jo hyvissä ajoin ja kun Kela aloitti soittamisen, oli eturivi jo ihan tungoksessa. Kela osasi kyllä nostattaa tunnelman kattoon heti alkusoitosta alkaen ja keikan loppupuolella lavalla nähtiin artistin suosittuun kappaleeseen liittyvä ”Nummela” tienkylttikin.
Tunnelma oli taivaissa ja keikka todellakin täytti vuoden tauon odotukset, sillä viime vuoden Porisperen Kelan keikka jouduttiin perumaan liian kovan myrskyn takia. Tätä kannatti odottaa!
Perjantai ja kello 21:45 jakoivat festarikansaa. Olavi Uusivirta aloitti keikkansa Lokkilavalla, ja ekan biisin introna toimi Neil Youngin Hey Hey, My My. Kauaa ei intro kestänyt, joten suunnaksi vaihtui hieman punkimpi meno.
Perjantain kovin esitys nähtiin kesäteatterin hien kostuttamalla näyttämöllä. Sen takana oli Nyrkkitappelu. Se bändi siis.
”Irtosuhteisiin yllyttävää nuorisomusiikkia” soittava tamperelaisyhtye oli vähintään yhtä kova, kuin Lähiöbotox edellisenä vuonna samalla areenalla. Nyrkkitappelun viimeisin albumi, Ongelmanuorten sävellahja ilmestyi alkuvuodesta.
”Kyseinen levy on ollut selkeästi meidän suosituin. Ehkä me ollaan vähän muutettu meidän musiikin tyyliä. Emmä koskaan aatellu et tälläsel musal saa tollasia kuuntelijamääriä, mitä nyt on tullut. Me ollaan kuitenkin Live-bändi, ja sillon pitää hyväksyä ettei striimauspalveluissa kuunnella”, filosofian maisteri ja yhtyeen solisti Horo-Hepe kertoi keikan jälkeen.
Kaikilta levyiltä kuultiin kuitenkin jotain. Yleisöä, etenkin eruriviä innoitti kappaleet Muija maksaa, ehkäisyvalistusbiisi Anna mulle kesää sekä keikan päättänyt Nyrkkitappelu parkkipaikalla. Mutta mitkä tai ketkä ovat innoittaneet yhtyeen näin sivistyneeseen ja kultivoituneeseen sanoitukseen?
”Me kuunnellaan ihan kaikenlaista. Sanoitukseen on innostanut kotimaisista artisteista Peitsamo, Eppu Normaali, Juice ja Röyhkä”, Horo-Hepe kertoi analysoivasti.
Palataan hetkeksi vielä samaan aikaan esiintyneeseen Olaviin, vaikka Sannaa ei keikalla näkynytkään.
Uusivirta on tunnettu hänen energisyydestään ja myös tämän keikan aikana lavalla tapahtui yhtä sun toista. Esiintymispuku vaihtui monesti, entistä hienompiin luomuksiin ja lopulta myös paidattomaan versioon. Keikan keskivaiheilla Uusivirta päätti myös heittää kärrynpyöränkin lavalla, joka onnistui todella mallikkaasti! Toimittajat ja yleisö nauttivat, kun keikan päätösbiisinä kuultiin kappale nimeltä 2020, joka alun perin sävellettiin Emma Gaalaa varten parisen vuotta sitten. Uusivirta muuten nautti opiskelijoille tutusta teekkarisaunasta ennen ja jälkeen keikan.
Lauantaina J. Karjalainen keräsi ison yleisön paikalle ja aloitti vähemmän tunnetuilla kappaleillaan. Lähes jokaista vetoa edelsi pieni tarina, joista mieleenpainuvimpana Marjaniemen verinen mies ja nuori J. Karjalainen. Puolessa välissä esitystä artisti kertoi tiedostavansa vanhan tuotantonsa olevan suositumpaa ja jatkoi sillä keikan loppuun. Aivan ihana tunnelma keikan alusta loppuun!
Ensimmäistä kertaa Porissa esiintyvä australialainen rock-bändi Airbourne oli yksi Porisperen odotetuimmista keikoista, festivaalin ulkomaisen ykkösnimen Within Temptationin lisäksi. Airbournen keulahahmo Joel O’Keeffe liikkui ihmisten seassa Porispere lauantaina oman kantajansa avulla! Olipa sekin erikoinen tapa luoda yhteyttä yleisön kanssa. Viikonlopun kovimmaksi esitykseksi Airbournen veto ei kuitenkaan pääse. Kappaleet kuulostivat kaikki toistensa kopioilta, vaikka hyviltä ne kuulostivat.
Tämän vuoden paras esitys meni kuitenkin ansaitusti Nyrkkitappelulle selkein 6-0 lukemin.
Punkbändin keikalla kuultin kaikille tuttu ja universaali kappale, Paljon onnea vaan, kun bändin basisti Jee Jee Lavosella sattui olemaan merkkipäivät. Ja vielä rokkarille kunnioitettavat 27v-merkkipäivät. Biisi kuultiin täysin Acapellana, sillä yleisö lauloi sen. Edes bassoa ei tällä kertaa kuultu.
”Basso on bändin munat! Se on seksikkäin soitin maailmassa, ei voi valittaa”, Lavonen vastasi toimittajan ehkä hiukan provosoivaan kysymykseen ”Miltä tuntuu soittaa bassoa?”. Ilmeisesti hyvältä.
Kiitos Porispere taas Porin parhaimmista kesäfestareista.
Teksti: Janne Hietamäki, Juhani Luoto & Salla Wiklund
Kuvat: Janne Hietamäki & Salla Wiklund
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti