Aito Iskelmä Festivaalia juhlittiin Porin Kirjurinluodossa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Perjantain 26.6. ja lauantain 27.6. aikana yleisön eteen asteli suomalaisia iskelmätähtiä ja tanssiorkestereita, jotka esiintyivät päälavalla ja tanssiteltassa. Esiintyjäjoukko koostui pääasiassa vuosikymmenien mittaista uraa tehneistä artisteista, mutta mahtui joukkoon muutama tuoreempikin tuttavuus.
Festarikävijöiden ikähaarukka oli laaja – toki koostuen ainoastaan täysi-ikäisistä, sillä festarin ikäraja oli 18. Tutuista artisteista koostettu esiintyjäkööri maistui siis niin vanhoille kuin nuorillekin porilaisille ja muualta matkustaneille.
Esiintyjien aikataulu oli tiukka ja se oli selkeästi suunniteltu minuutilleen. Päälavan artistin lopettaessa tanssiteltan esiintyjä oli jo aloittanut ja päinvastoin. Turhalta odottelulta siis vältyttiin, mutta innokkaimmat kävijät saivat vaihtaa lavalta toiselle juoksujalkaa, mikäli eivät halunneet jäädä mistään paitsi.
Jäähyväiset ja eka kerta
Perjantai-illan pieni sade ei haitannut paikalla olleen festarikansan menoa. Sadeviitalla selvisi, mutta rohkeimmat pärjäsivät ilmankin. Myöhemmin aurinkokin alkoi taas paistamaan, joten loppuilta saatiin viettää hyvin tyypillisessä 15-asteisessa Suomen suvisäässä.
Työssäkäyville (ja hitaasti liikkeelle lähteville) festareiden ensimmäisten artistien esiintymisajat olivat auttamatta liian aikaisia. Kaksipäiväisen festarin ykköspäivänä Pointin toimitukselta jäi väliin nykynuorison (muun muassa WappuSafarille osallituvien) makuun oleva Yölintu, radioaalloilta hyvin tuttu Suvi Teräsniska ja tanssimusiikin konkarikokoonpano Pekkaniskan Pojat.
Pointin toimitus pääsi paikalle päälavan kolmannen esiintyjä, Egotripin, keikalle. Yleisömäärä oli vähäisempi loppuillasta esiintyneisiin artisteihin verrattuna, joten emme suinkaan olleet ainoita myöhemmin paikalle saapuneita. Vähäisemmästä yleisömäärästä huolimatta ikivihreä ”Matkustaja”-kappale soi kauniina yhteislauluna sateen ripotellessa taivaalta.
Pointin toimituksen ja monien muiden osallistujien eniten odottama esiintyjä oli Eppu Normaali. Suomirockin klassikkobändi kiertää kesällä 2026 Suomen festareita jäähyväiskiertueellaan, ja Aito Iskelmä Festivaaleilla kuultiin yhtyeen jäähyväset Porille. Keikan viimeiseksi valikoitunut “Kaikki häipyy, on vain nyt” – kipale sopi hyvin jäähyväisteemaan. Sama kappale toimitti viimeisen laulun virkaa myös Eppujen alkuvuoden jäähyväiskiertueella.
”Baarikärpänen”, ”Murheellisten laulujen maa” ja ”Tahroja paperilla” kajahtivat komeasti niin Epuilta kuin festarikansalta. Kaikille tutut kappaleet oli hienoa kuulla ja kokea ison yleisön kanssa – keikka oli ajoittain kuin suuri yhteiskaraoke. Bändin esitys oli melko vähäeleinen, mutta hyväfiiliksinen. Laulaja Martti Syrjän esiintymisasu sopi pikemmin pihatöihin kuin päälavan laulajalle – toki voihan ulkoilmakeikan laskea pihatöiksi.
Perjantain päätösesiintyjä edustaa iskelmätähtien nuorta polvea. Euroviisuista ”Ram Pam Pam”-hitillään kuuluisuuteen noussut Bess esitti ensimmäisen Porin festarikeikkansa. Lavashow oli vaikuttava tanssijajoukon kera, mutta livevedot pop-hiteistä eivät tehneet vaikutusta toimitukseemme.
Aito Iskelmä Festivaalin erikoisuus oli toisena esiintymislavana toiminut tanssiteltta, jossa nimensä mukaisesti tanssittiin. Teltan esiintyjät soittivat tanssilavoilla kuultavaa musiikkia, joiden tahtiin pystyi tanssia niin valssia kuin foxtrottia. Paritanssin pyörteisiin halajavat saivat kuitenkin tyytyä istumaan penkillä tai tanssimaan ykikseen, mikäli paria ei jo ennalta löytynyt.
Joel Hallikainen ja Herrasmiehet kuitenkin kiinnosti selkeästi muitakin kuin vain tanssijoita, sillä ihmisiä oli kerääntynyt kuuntelemaan esitystä aivan lavan eteen. Hallikaisen esityksistä ei huumoria puuttunut, ja tunnelma oli piristävän positiivinen, vaikka osa kappaleista oli hitaamman puoleisia.
Yhteislaulua riitti myös tanssiteltassa, kun Hallikainen innosti yleisön tulkinnallaan Kari Tapion ”Olen suomalainen”-kappaleesta. Vitsiniekka Hallikainen kiusoitteli yleisöä useampaan otteeseen soittamalla ensimmäiset soinnut ja laulamalla ensimmäiset sanat tunnetuimmasta kappaleestaan ”Kuurankukka”, ja yleisön alkaessa laulaa mukana sanoi herra kiitokset, kumarsi, ja alkoikin soittaa jotain muuta kappaletta. Mahtuipa keikan välispiikkeihin muutama setämies-vitsikin, mutta hyvän maun rajoissa pysyttiin heittämällä.
Toisen päivän tunnelmia
Lauantai eli festivaalin toinen päivä vietettiin selkeästi suuremmalla porukalla ja paljon paremmassa säässä. Aurinkoisessa Kirjurinluodossa ei ollut tietoakaan sateesta, ja fiilis oli kesäisen kiva. Useamman festarikävijän lisäksi paikalle olivat löytäneet myös lokit, jotka kaartelivat festarialueen yllä etsien ruokaa.
Alueen ruokatarjonta olikin aivan hyvä, sillä apetta löytyi rajoittuneemmillekin ruokavalioille. Köyhinä opiskelijoina meitä kiinnosti halvin vaihtoehto, joka oli 8,90 euroa maksanut ”loaded fries”-annos. Positiivinen yllätys oli annoksen riittoisa koko.
Aikataulullisesti toimituksellamme toistui sama kaava kuin perjantaina, sillä päivän ensimmäiset esiintyjät jäivät meiltä väliin. Heihin lukeutuivat nuorta kaartia edustava Komiat, porilaislähtöinen Mamba, nykyiskelmän rautainen ammattilainen Arttu Wiskari ja monien vuosikymmenten uran omaava iskelmäkonkari Markku Aro.
Meille päälavan ensimmäinen artisti oli Erika Vikman. Lavashow oli värikäs Vikmanille tuttuun tapaan eikä se jättänyt yleisöä kylmäksi. Artistin tunnetuimmat hitit, kuten ”Syntisten pöytä”, ”Ich komme” ja ”Cicciolina” saivat yleisön laulamaan ja bailaamaan mukana.
Välillä yleisön puolelta taas saatiin kuulla sirkkojen sirinää. Vikman päätti antaa yleisölle lauluvuoron hänen englanninkielisen kappaleensa “Adam & Steve” aikana. Vikman käänsi mikin yleisöön päin kertosäkeen jälkeisessä kohdassa, jossa taivutetaan sanat ”Adam and love”. Toukokuussa julkaistu vähemmän tunnettu kappale oli huono valinta yleisön huudattamiseen. Artistin tuore englanninkielinen tuotanto ei selvästi ollut kantautunut porilaisen festariyleisön korviin aiemmin.
Iskelmäkentän kestosuosikki Kaija Koon kappaleiden sanoitukset sen sijaan olivat yleisön hallussa. Tunnetut kappaleet, kuten ”Supernaiset”, ”Tinakenkätyttö” ja ”Kaunis rietas onnellinen” saivat festarikansan laulamaan ja tanssimaan railakkaasti.
Lavashow poikkesi muista esiintyjistä siinä, että Kaijan paita vaihtui kolmesti – ja vielä niin sutjakkaasti, että Pointin toimitus ei fiilistelyltään edes nähnyt vaihtoja! Keikka oli oikea hyvänmielen purkaus, joka sai jopa meidät äitymään villiin tanssiin.
Festarit päättyivät radiosta hyvin tutun Juha Tapion esiintymiseen. Säestämässä oli muun muassa kolmen miehen puhallinorkesteri, joten ääntä ei esityksestä puuttunut, eikä kyllä energiaakaan. Juha kävi hyppimässä lavalta pois ja tervehtimässä eturivin yleisöä, laulatti mukana, sai väen heiluttamaan käsiään musiikin tahtiin, hyppimään ja pomppimaan.
Sympaattinen hyvän mielen esitys oli oiva lopetus, ja sai varmasti jokaiselle paikalla olleelle hyvän fiiliksen. Porilaista musiikkikenttää kunnioitettiin ”Pettävällä jäällä”-kappaleella, joka on alun perin Yön kappale. Kyseinen biisi osui ja upposi porilaisyleisöön, ja sai miltei monituhatpäisen yleisön laulamaan yhteen ääneen. Kuultiinpa keikan aikana yhtäkkiä pätkä Dingon ”Autiotalo”-biisistäkin. Juha huomioi hienosti esiintymispaikkakunnan ja otti yleisön täysin haltuunsa.
Tanssiteltassa Varjokuva piti tanssijat tyytyväisenä. He soittivat tuttuja iskelmäkappaleita rautalankamusiikin tyyliin sovitettuna. Yhtye soitti myös toukokuussa edesmenneen kitaristi Esa Pulliaisen muistolle kappaleen “Varjojen yö”.
Paritansseja osaamattomille (kuten meille) ei hitaanpuoleinen musiikkitarjonta harmikseen toiminut soolotanssiin, joten Varjokuvien keikka meni paljolti sivusta seuratessa. Lopuksi kuitenkin rohkenimme mennä testaamaan, kuinka tanssijalka nousee – ja nousihan se!
Kokonaisarvio
Kokonaisuutena Aito Iskelmä Festivaali oli perushyvä festari. Mitään maatamullistavaa ei koettu, mutta hyvää livemusiikkia riitti ja festarialueelta löytyi kaikki tarvittava. Tunnelma oli hyvällä tavalla rauhallinen, emmekä todistaneet tappeluita tai muuta epämiellyttävää käytöstä. Mahdollisuuksia löytyi rauhalliseen piknikin viettoon tai yleisöjoukossa tanssimiseen, ja tilaa löytyi hyvin.
Tiivis esiintymisaikataulu piti ohjelman jatkuvasti käynnissä ja laaja artistikattaus tarjosi jokaiselle jotakin aina klassikkoiskelmästä uudempaan poppiin. Mieleen jäivät etenkin Eppu Normaalin jäähyväiset, Kaija Koon energinen esiintyminen kaikkine esiintymisasuineen ja Juha Tapion lämminhenkinen festarien päätös.
Arvosana: ★★★
Teksti: Eveliina Hakanen ja Julia Saarinen
Kuvat: Julia Saarinen
Porin ylioppilaslehti 
Jätä kommentti