Keskinen

Varmasti epävarmaa

Ennen kuin jouluisat pitopöydät turruttavat kirkkaan mielesi, hiljenny vielä pohtimaan syntyjä syviä pienen testin avulla. Kirjoita Googlen hakukenttään sanapari epävarma tulevaisuus. Miltä Suomen tulevaisuus näyttää? Kuinka käy hyvinvointivaltion?

Hämmästyttävän suuri osa hakutuloksista liittyy nuorten ja nuorten aikuisten mietteisiin tulevista elon vuosista. Pelkoa. Masentuneisuutta. Glögintuoksuinen lomatunnelma haihtuu hyvin nopeasti.

Tarkasteltaessa tuloksia lähemmin näyttää epävarmuus vaivaavan itse asiassa lähes kaikkia elämän osa-alueita. Hakutulokset ovat loputon lista otsikoita, televisio-ohjelmia ja haastatteluita, jotka kertovat talouden, hyvinvointiyhteiskunnan ja myös nuorten edessä olevista kriiseistä.

Tiedotusvälineet mässäilevät uhkakuvilla, koska se myy. Media tapaa keskittyä muutokseen, ja yleensä uutiset kielteisestä kehityksestä kiinnittävät ihmisten huomion. Joulunumeroista saattaa löytyä pari pipariristikkoa, mutta maakuntasi päälehden runko koostunee loppuvuotenakin huolestuneista otsikoista.

Pelon politiikkaa

Poliitikassakin aiheet pyörivät alati kriisien, murroksen ja vaikeuksien ympärillä. Pelotteilla on oikeutettu poliittisia agendoja maailman sivu. Talouskurimuksessa epäonnistumisista vihjailua käytetään lyömäaseena tämän tästä. Välillä päätöksenteko kärjistyy suoranaiseksi pelotteluksi, mikä mahdollistaa sen, että poliitikot saattavat ajaa läpi arveluttavia tai jopa haitallisia ratkaisuja.

Vaarallisinta on, jos pelkojen sekamelska ruumiillistetaan yhdeksi nopeasti hahmotettavaksi kohteeksi, jonka varjolla keskitetään valtaa ja kiristetään ihmisten ohjailua. Esimerkiksi maahanmuutto ja kestävyysvaje ovat oivia vipuvarsia, kun halutaan perustella muuten hieman hataralla pohjalla olevia ratkaisuja.

Kun leuat jauhavat jatkuvasti toiminnan perusteina haaste-sitää ja haaste-tätää, voivat todelliset syyt ja vaihtoehtoiset ratkaisut jäädä kuuntelijalta hötön peittoon. Kriisien ratkaisu kun edellyttäisi usein juuri uudenlaisia ongelmanratkaisuja pikaisten hätäkeinojen sijaan.

On väistämättä vaikutuksia yleiseen mielenalaan, jos median lisäksi valtion korkeimmat päättäjät kauhistelevat järjestäen epävakaata tulevaisuutta. Huominen ei muutu ainakaan valoisammaksi, jos ihmisten mieliin ammutaan taukoamattomalla rumputulella synkkiä tulevaisuudenkuvia. Niin pikemminkin lisätään ahdistuneisuutta ja tunnetta oman elämänhallinnan vajavaisuudesta.

Julkista keskustelua hankaloittaa se, että nykymaailman ongelmat ovat mittasuhteiltaan usein yksilön käsityskyvyn tavoittamattomissa. Ympäristön tuhoutuminen, sodat, talouskriisi ja eriarvoistuminen ovat monimutkaisia ongelmavyyhtejä, joista on vaikea saada otetta.

Kriisistä kriisiin

Ihminen on kuitenkin viheliäinen olento selviämään mahdottomistakin esteistä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ihmisten elinolot ovat kohentuneet huomattavasti planeetallamme. Viime vuosisadan kuluessa selätetiin useita parantumattomaksi luultuja tauteja. Nyt kuusikymmentä vuotta edellisestä maailmansodasta, aseellisia konflikteja on vähemmän kuin koskaan.

Kiihtyvällä vauhdilla muuttuvan maailman vaikeudet on tiedostettava ja niihin on tartuttava hyssyttelyn sijaan. Vaikeudet itsessään eivät kuitenkaan voi olla koko esityslistan sisältö. Rakentava keskustelu ja rohkea asenne ovat voimakkaampia välineitä hankaluuksien kaatamiseksi kuin synkistely.

Milloin tulevaisuus sitten olisi ollut aivan varma ja vakaa? Ei koskaan, eikä varmasti tule olemaankaan. Kaikki virtaa. Maailman kuuluu olla jatkuvassa murroksessa. Ajatelkaa, kuinka kauhistuttava olisi paikalleen jämähtänyt todellisuus.

Krisis on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa käännekohtaa, jossa yksilön tai yhteisön tulevaisuuden suunta määräytyy heikommaksi tai paremmaksi. Me kriisien ympäröimät saatamme siis huomenna epäonnistua, mutta yhtä hyvin voimme myös onnistua. Ja kyllä se jouluaattokin sieltä joka vuosi tulee.

Kirjoittaja on Porin ylioppilaslehden vastaava päätoimittaja ja optimistinen realisti.