Kahden kaupungin väkeä

hannuspyöreä

Puhdasverinen porilainen vittuilee rakkaudella ja heiluttaa patalippua ilman ironian pilkettäkään. Täysturkulainen ei ymmärrä, miten hullukaan voisi nauttia järvessä uimisesta. Tamperelaisille klassismia edustaa punatiili, ja kunnon stadilaisille ulkohuussien ja hirvieläinten valtakunta alkaa heti Pohjois-Haagan jälkeen.

Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on selkeä kotipaikka ja sen tuoma betoninluja identiteetti. Yhden kaupungin ihmiset eivät joudu haahuilemaan pitkin maailman sivuja, vaan tietävät missä, mitä ja kenen kanssa.

Itselläni on kaksi koti- ja opiskelukaupunkia. Olen syntynyt Turussa ja kasvanut Porissa, jossa elin ja pänttäsin ala-asteelta 24-vuotiaaksi medianomiksi saakka. Parin hiljaisen talvikuukauden jälkeen muutin työn perässä synnyinsijoilleni Turkuun. Täällä asun yhä, vaikka työ vaihtuikin yliopiston kautta toiseen.

Identiteetiltäni olen tottunut pitämään itseäni porilaisena, mutta viime aikoina kaksikaupunkisuus on tuntunut rehellisemmältä vastaukselta. Olen molempien kaupunkien kasvatti, vaikkei kummassakaan kotipaikassani laajalti tunnusteta moista mahdollisuutta.

Länsirannikkoa pidetään valtakunnan mittakaavassa yhtenä kulttuurialueena. En silti rehellisesti sanottuna tiedä, voiko ihminen olla täysin porilainen ja turkulainen samaan aikaan. Tunnelma on kuin hanavesi: eron maistaa nopeasti, tottuminen käy hitaammin. On aivan yhtä vaikeaa löytää Porista sunnuntaina auki olevaa kahvilaa kuin Turusta ihmistä joka ymmärtää ”en tiä sit” –myhäilyn päälle.

Silti molempiin kaupunkeihin on helppo tulla, enkä ole kokenut päivääkään olevani ulkopuolinen. Rannikkotuuli piiskaa molemmissa lisävauhtia kävelyaskelille. Murteessa on merimieslisää, joki halkoo ja kunnallispolitiikassa nahistellaan. Sekä ennakkoluuloton taide että katteeton pessimismi kukoistavat.

Itse olen jossain välillä, kasitien kasvatti, kotonani molemmissa. Ja se tuntuu lopulta hyvältä. Nostan mielessäni tuoppia niin Irkussa kuin Dynamossakin ja julistan, ettei kaksi kotikaupunkia lopulta ole minkään maailman ongelma. Voisin ottaa kolmannenkin!

Lauri Hannus

Kirjoittaja on Turun ylioppilaslehden päätoimittaja. Teksti on luonnosteltu Turussa ja kirjoitettu Porissa. 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s