Mikään ei riitä

The-Crash-ReelCrash Reel

Ohjaus: Lucy Walker

****

Kevin Pearce lyö päänsä rajusti lumikourussa ja jää makaamaan elottomana rinteeseen. Nuori lautailijatähti oli juuri harjoittelemassa Vancouverin olympialaisia varten. Pearcen rankasta tarinasta kertoo dokumentti Crash Reel.

Loukkaantumisesta alkaa taistelu, jossa risteävät lautailun sisäpiirit, äärilajien sponsorikoneistot ja Kevinin perhe.

Perhekemian esittely vie aikaa, mutta syventää suhdetta hahmoihin. Ohjaaja Lucy Walker ei osoittele sormella, vaan antaa henkilöiden puhua omasta puolestaan. Veljien ja vanhempien kärsimys särkee sydäntä. Yliampuva kooste extreme-urheilijoiden onnettomuuksista taas saa tuntemaan fyysistä pahoinvointia. Ääniraita tukee tunnelmia, mutta ei sorru liialliseen imelyyteen.

Olympialaisissa Pearcen piti syrjäyttää suvereeni maanmiehensä Shaun White.

White pukee erään elokuvan ydinajatuksista sanoiksi todetessaan, että ihminen haluaa kehittyä jatkuvasti ja tavoitella seuraavaa tasoa.

Lumilautailu on tullut pitkän tien laskettelukeskuksien kieltämästä lajista suuren rahan huippu-urheiluksi. Vauhtia ja näyttävyyttä vaaditaan yhä enemmän. Hyppyrit ja kourut kasvavat. Temput ovat entistä hullumpia, eikä mielettömyyden loppua ole näkyvissä.

Rajojen venyttämisen voi nähdä analogiana länsimaisesta jatkuvan kehityksen ideasta. Lautailussa kohtuuttomuus ei voi jatkua loputtomiin, sillä jossain vaiheessa ihmisruumiin rajat tulevat vastaan. Pearce on varoittava esimerkki. Onneksi elävä sellainen.

Yleisö janoaa vaarallisia suorituksia ja sponsorit syytävät rahaa huippulaskijoille. Mammonan ja maineen cocktail velvoittaa riskeihin. Sponsorien vakuutus tosin takasi Pearcelle parhaimman mahdollisen hoidon. Vain harva selviää ja palaa ennalleen.

Kevin aikoo jatkaa lautailua. Perheen yritykset kääntää hänen päänsä aiheuttavat suvantovaiheita. Toistolla alleviivataan tilanteen vaikeutta Kevinille.

Oppimisvaikeuksista kärsinyt poika löysi tavan ilmaista itseään temppuilemalla. Laskeminen on Kevinille ainoa tapa olla elossa. Syöksyessään hyppyrinnokalta hän oli lähes kaikkivoipa, mutta onnettomuuden jälkeen ei pysty liikuttamaan edes etusormeaan.

Lopulta Kevin palaa rinteeseen, ja katsoja huomaa, että mies ei ole entisensä. Koordinaatio ja tasapaino ovat kateissa. Kevinin on pakko hyväksyä uusi elämä.

Elokuvaa voi moittia ajoittaisesta paasaamisesta, mutta kokonaisuus on voimakas. Elokuvan nähtyään miettii useammin vastoinkäymisistä selvinneitä läheisiä, niitä, jotka ovat vielä kanssamme. Crash Reel muistuttaa myös siitä, kuinka katovaista oma elinvoimaisuutemme on.

Teksti: Esa Keskinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s