”Kun Putin antaa deadlinen, niin silloin on laitettava hommat kuntoon”, totesi arkkitehti Tapani Mustonen esitellessään Viipurin kirjastoa.
Funktionalismin mestariteoksen uumenissa oli äimisteltävä tehdyn työn jälkeä.
Otin muutaman opiskelijatoverini kera osaa helmikuiseen Multicultural Heritage of Viipuri and Its Preservation -seminaariin osana Viipurin ylirajaisen rakennusperinnön suojelu -kurssia.
Vierailu Aallon suunnittelemassa kirjastossa kuului oleellisena osana seminaariin. Venäjän federaatio lapioi sensei Alvar Aallon luomukselle hilloa 6,5 miljoonaa, jotta pytinki saatiin aukaistuksi priimakunnossa vuoden 2013 marraskuussa.
Tämä oli tulosta valtiovierailulta, jossa presidentti Halonen oli nostanut kissan pöydälle kyseisen sivistyksen kulmakiven rapautumisesta. Nyt kirjasto kiiltelee Viipurin, aikoinaan Suomen toiseksi isoimman kaupungin, ytimessä.
Karjala takaisin! …kukoistukseen, kiitos
Muutaman kympin kustantava Allegro junailee 3,5 tunnissa Helsingistä Pietariin. Lysti on halpaa, ja vielä halvempaa on hypätä Viipurissa pois, kuten me teimme. Stalinistiselta rautatieasemalta erittäin kelvolliseen, sympaattiseen Hotel Sampoon köpötellessä sää oli yhtä hellivä kuin Suomessakin.
Rapistuvat talot, kulkukoirat, maailman parhaat maasturit eli neliveto-Ladat ja arveluttava vesijohtovesi tekivät kuitenkin nopeasti selväksi, että muilla mailla ollaan.
Perillä jetlag ei haitannut ja olimmekin oitis opastetulla kaupunkikierroksella. Porin kokoluokkaa olevan kaupungin saa mukavasti otettua haltuunsa patikoimalla. Talojen ja kirkkojen seiniä vaikutti olevan homeessa ja muutama täysin romuna oleva kortteli näytti MM95-Sarajevolta. Arkipäivää kaupungissa, joka on ollut vaatimattomasti 900-luvulta saakka tärkeä kauppapaikka, ja jossa useilta eri vuosisadoilta periytyvä sodista selvinnyt rakennuskanta on ajautunut surulliseen kuntoon.
Kansainvälinen seminaari pyrki etsimään ratkaisuja Vyborgin pelastamiselle. Nykyisenä puoliasiantuntijana rohkenen sanoa, että byrokratia, mielipide-erot, resurssipula sekä osin tietämättömyys olemassa olevista laeista muodostavat ongelmien syvän ytimen.
Toivottavasti pian julkaistava loppuraportti luo uuden tekemisen ilmapiirin ja arkkitehtoninen konsensus saavutetaan ilman, että enää puretaan hienoja rakennuksia ja monumentteja. Toivottavasti myös tsaarin taskuista tippuu vielä jokunen rupla restaurointitoimintaan ja kaupunki pääsee tavoittelemalleen Unescon maailmanperintölistalle. Kunnostettuna Viipuri olisi globaali matkailumagneetti linnoineen, muureineen ja puistoineen.
Slaavilaista tunnelmaa ei voita mikään!
Viipuri vuonna 2014 on kesäkohde suomalaisille, jotka eivät matkaa Iskelmä-baariin Kanarialle. Kauppahallissa merkantit puhuvat parempaa suomea kuin raumalaiset. Englantia ei ymmärretty.
Saman ongelman olen toisaalta kokenut New Yorkissakin silloin kun WTC:n tornit olivat vielä pystyssä.
Legendaaristen Järnefeltien ja Nobel-Ahtisaaren synnyinkaupungin ravintoloissa listoja ei tarvitse sanakirjan kanssa tihrustaa. Pääsääntöisesti välttelen tällaisia matkakohteita, mutta reissu oli nyt erilainen opintopisteineen ja spesiaalisisältöineen.
Viipurin vanhasta kaupungista löytyy mielenkiintoisia kuriositeetteja, joista yksi on Sateenkaarikauppa, joka myy bootleg-tossuja ynnä muuta krääsää. Hyvin ajankohtainen näin seksuaalivähemmistöjä sortavien lakimuutoksien aikoihin.
Keskustasta taas löytyi ravintola, jossa söimme makoisan lounaan. Vaihtorahana saimme purukumia. Borssia oli pakko testata ja se oli smetanan kera maukasta, vkusno!
Venäjä on pullollaan mielenkiintoisia paikkoja, kuten Ville Haapasalo on oivissa matkailusaagoissaan todistanut. Näistä Viipuri tuli lähemmäs sydäntäni.
Hotellihuoneeni seinän uumenissa yöllä kolmelta rapistellut rotta toi Viipurin heikkokuntoisten arvotalojen kera jostain kumman syystä mieleen vanhan majapaikkani Malesiassa. Sortumisen partaalla oleva Red Dragon tarjonnee Kuala Lumpurin Chinatownissa halvinta mahdollista majoitusta, mutta siellä on myös isoimmat rotat ja torakat, jotka olen omin silmin päässyt todistamaan. Siellä ei uni tullut silmään, mutta Viipurin hotlan sängyssä uni maittoi oikein mainiosti.
Korkeakoulu maksoi vodka-pulloa ja ravinteleita lukuun ottamatta tämän kulttuuriretken viulut. Yliopisto jää reissusta silti reilusti voitolle henkisen pääoman puolella. Vaikka ahteri puutuikin spesialisti-setien ja tirehtööri-tätien seminaarissa, oli tiivis kahden päivän opettavainen hyökkäys Karjalaan erittäin harasho!
Teksti: Tuomas Hauhia
Kuvat: Heta Pekkarinen
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa