”Eräänä päivänä Juxaa (jonka voi kirjoittaa myös Jeha tai Djuha), narri, kutsui ystäviään syömään, mutta huomasi ettei hänellä ollut tarpeeksi isoa kattilaa ruuan valmistamiseen. Hän lainasi naapurilta ja lupasi palauttaa sen.
Seuraavana iltapäivänä Juxaa palautti valtavan padan, joka hänelle oli lainattu, mutta pani pienemmän kattilan sen sisään. Naapuri muistutti hänelle lainanneensa vain isomman. Pieni pata oli lainassa toiselta naapurilta?
”Nyt kun ajattelen, niin sinun iso kattilasi synnytti yöllä pienemmän”, sanoi Juxaa. ”Ajattelin, että olisi epäreilua salata tämä ihmeellinen syntymä sinulta. Ottaen huomioon tilanteen”, Juxaa vakuutti, ”iso ja pieni pata ovat sinun ja saat pitää ne.”
Naapuri hämmästyi ja sanoi, että Juxaa oli harvinaislaatuisen luotettava herrasmies. Loppujen lopuksi miehet erosivat, kumpikin ylistäen toista ja Allahia.
Noin kuukautta myöhemmin Juxaa lainasi isoa kattilaa samalta naapurilta samanlaiseen tarkoitukseen, pitääkseen juhlat. Kun Juxaa ei välittänyt palauttaa valtavaa pataa, ei sovittuna päivänä eikä viikonkaan kuluttua, naapuri meni itse Juxaan luokse ja pyysi omaisuuttaan takaisin.
Juxaa riiputti epätoivoisena päätään ja sanoi: ”Anteeksi, että unohdin tulla lohduttamaan sinua siitä, että valtava patasi kuoli ja me hautasimme sen.”
”Kuoli?” naapuri kysyi äärimmäisen epäuskoisesti.
”Aivan niin. Se kuoli ja me hautasimme sen.” Naapuri puhkesi ilkeään nauruun. ”Onko kukaan ennen kuullut pronssikattilan kuolleen ja tulleen haudatuksi?”
”Nyt kun ajattelen sitä”, Juxaa vastasi, ei kukaan ollut koskaan kuullut sitäkään, että iso pronssikattila synnytti pienemmän.”
Lyötynä naapuri meni matkoihinsa, eikä enää vaivannut Juxaata.”
Muutettuani Poriin 1990-luvun alussa luin somalialaisen kirjailijan Nuruddin Farahin siihen mennessä suomennetut teokset. Edellä oleva lainaus on Farahin romaanista Elämisen lahja (1990). Tuoreena porilaisena olin päässyt mukaan pakolaisten vastaanottotyöhön, ja ensimmäiset Porin kaupungin vastaanottamat pakolaiset olivat juuri Somaliasta. Pakolaisten vastaanotto oli silloin ihan uutta ja asenteet olivat sen mukaiset. Uuteen ilmiöön suhtauduttiin pelokkaasti ja jopa vihamielisesti.
Nyt tilanne on ihan toinen. Kansainvälisyys on arkipäivää. Tunnen paljon Porissa asuvia maahanmuuttajia ja täällä opiskelevia ulkomaalaisia. He eivät valita huonosta kohtelusta. Ihonvärillä tai syntyperällä ei enää ole suurta väliä. Pori on kansainvälistynyt ja kaupungin henkinen ilmapiiri on raikastunut. Ketä tästä on kiittäminen? Uutta sukupolvea? Opiskelijoita ja opiskelijakulttuuriako?
Porilainen opiskelijakulttuuri on mielenkiintoinen ilmiö. Pienellä porukalla saadaan paljon näkyvää, tuntuvaa ja vaikuttavaa aikaan. Nuori tulokas Porin ylioppilasteatteri PYT on tästä hyvä esimerkki. Sen oma tuotanto ja vierailevat esitykset eivät jätä kylmäksi eivätkä päästä yleisöään helpolla. Opiskelijatalo Saikulla tapahtuu paljon, ja kun ohjelmatietoja katsoo niin huomaa, että ei ole pelkkää biletystä porilaisen opiskelijan elämä.
Akateemista Wappua vietetään nyt 26. kertaa. Porin yliopistokeskuksen Akateemiset Laulajat esiintyy, Karhupatsas pestään ja uudet opiskelijat kastetaan Kokemäenjokeen. En tiedä yhtään muuta opiskelijakaupunkia, jossa Vappuperinteeseen kuuluu opiskelijoiden tarjoamana kuohuviini Vapun aattona ja silliaamiainen Vapun päivänä koko juhlivalle vappukansalle.
Opiskelijoita myös näkyy Porin taidemuseon ja Satakunnan museon sekä Poriginal-gallerian näyttelyjen avajaisissa ja Pori Sinfoniettan konserteissa, etenkin jos vieraina on Marzi Nymanin tai Leif Segerstamin kaltaisia kiinnostavia taiteilijoita. Vastineeksi opiskelijat järjestävät kaikille porilaisille mieleenpainuvia elämyksiä, joista esimerkkinä Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen humanistien monet tapahtumat ja näyttelyt.
Porin ylioppilaslehti Pointti taas antaa mielenkiintoisen läpileikkauksen ja syväluotauksen porilaisesta opiskelijaelämästä.
Vuoden MMXIV ensimmäisessä numerossa käsiteltiin minun ja monien muiden porilaisten (ja luvialaisten) lempiharrastusta, talvi- eli avantouintia otsikolla: ”Vesi on talvella aivan vitun kylmää”. Otsikon luettuani tajusin, että juuri noin pelkistetysti ja kirkkaasti ajattelen, kun kävelen lämpimästä saunasta mereen ja ihmettelen, että miksi niin teen.
Mitä Juxaa meille opettaa: Ei mitään. Tuo tarina vain tuli mieleeni ajatellessani porilaista opiskelijaelämää ja –kulttuuria, jolle toivon yhtä oivaltavaa ja raikasta tulevaisuutta kuin mitä sen historia on ollut. Moniääninen ylioppilaslehti Pointti ja muut toimijat tarvitaan myös jatkossa.
Työnjakomme on selvä: Yliopistokeskuksen ja sen eri yliopistojen tehtävänä on taata, että meillä on riittävästi opiskelijoita. Opiskelijoiden tehtävänä on löytää sitten Karhupatsaalle pesijät, PYT:lle näyttelijät ja Pointille tekijät tästä innokkaasta opiskelijajoukosta.
Harri Peltoniemi
Muokattu: Akateemista Wappua vietetään 26. kertaa.
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa