#herrala

IMG_4816p

Pilkku on välähtänyt. Tanssilattian liepeiltä kuuluu tuttu huuto: jatkot Herralassa. Juhlijat suuntaavat narikan kautta Viikkaria kohti. Herrala on siellä tönöttävän omakotitalon lempinimi.

Herrala on enemmänkin, se on mystinen kylterikommuuni. Porin versio jenkkielokuvien veljeskuntatalosta ja jo pala porilaista opiskeluhistoriaa.

Talo sijaitsee Viidennessä kaupunginosassa, loogisesti Herralahdenkadulla. Jätettäköön tarkka osoite mainitsematta, riittävän moni sen jo tietää, ja paikalle löytää ilmankin.

Kaksikerroksisessa huushollissa asustaa 3-4 kauppatieteilijää kerrallaan. Talo on periytynyt vuosikurssilta toiselle jo lähes vuosikymmenen. Tavallisesti asukeiksi päätyvät sosiaalisessa elämässä meritoituneet opiskelijahahmot, sellaiset hyvät tyypit. Herralassa punkkaaminen on samalla eräänlainen kunniatehtävä kauppatieteilijöille. Moni vitsailee lisänneensä Herrala-kauden ansioluetteloonsakin.

Asukkaiden kierto on noin neljä vuotta ja sukupolvenvaihdos on useimmiten tuonut taloon sisälle pari vuotta nuoremman vuosikurssin opiskelijoita. Jos useampi joutuu muuttamaan pois talosta valmistumisen, parisuhteen tai jonkin muun traagisen tapahtuman vuoksi, tilalle etsitään pikaisesti uusia jäseniä jakamaan vuokrakustannuksia. Herralasta ei haluta luopua.

Naapuruston kuuluisuudet

Palataan jatkohuudon tietämille. Herrala on se paikka, johon on turvallista siirtyä viettämään spontaaneja ja usein kovaäänisiä jatkoja. Tällä kertaa jatkot olivat tiedossa jo etukäteen, sillä käynnissä on Porin Kyltereiden vuosijuhlaviikonloppu.

Pirskeet kohteessa ovat tällä kertaa melko vaatimattomat. Huomenna pitää jaksaa silliaamiainen ja sunnuntaina vielä seuraavien vuosijuhlien etkot. Istumme keittiön pöydässä jauhaen paskaa ja isäntäväki tarjoaa Koffia. Joku kysyy missä voi vetää röökiä. Vastaus on, että parvekkeella. Herralan väellä ei nimittäin ole enää pihankäyttöoikeutta, kuten kiinteistöhuollon termi kuuluu. Aina löytyy se yksi naapuri, joka on muita niuhompi.

”Naapurin mamma ei aina ymmärrä elämäntyyliämme.”, talossa parin lukuvuoden ajan asunut Kalle toteaa.

Nuorten opiskelijoiden asuttamaa talo lienee vain harvan naapuruston toivelistan kärjessä. Herrala on selvinnyt kuitenkin melko vähäisin konfliktein, eikä suoranaista häätöuhkaa ole näköpiirissä.

Jatkopöydässä kerrotaankin naapurisopuun liittyvä tarina. Eräs asukkaista erehtyi kerran pikkutunneilla korttelin verran kotipihasta ja pyrki väkisin sisään väärään taloon. Asukkaat soittivat hädissään virkavallan edustajat paikalle ottamaan eksyneen nuoren miehen talteen. Kaveri ehti kuitenkin pirauttamaan poliisiauton takaosasta Herralaan hätäviestin.

Aamukuudelta toinen herralalainen soittikin poliisiasemalle pyytäen kanssa-asujan vapauttamista. Rangaistus olisi varmasti jo kärsitty, päästäkää opiskelijaparka pihalle. Asianomainen oli kuitenkin simahtanut putkan perälle. Miekkonen heräili vasta myöhemin ja koputteli itsensä ulos kamarilta. Haalarit jalassa, totta kai.

Tarina päättyy hyväksyntää ja arvostusta osoittavaan naurunremakkaan. Kyseessä on kuitenkin Herrala-tarina sieltä lievemmästä päästä. Toogabileet ja muut säännöllisesti järjestettävät juhlat kirvoittavat eeppisiin mittasuhteisiin paisuvia kaskuja.

Vaikuttaa siltä, että aina sattuu ja tapahtuu. Oma rauha voi olla välillä vähissä. Tällä hetkellä Herralaa kansoittaa kolme kylterisälliä ja yksi kylterimimmi, joka on virallisesti ensimmäinen vakituinen kauniimman sukupuolen edustaja talossa.

Onneksi talo on tilava. Urheiluvälineiden täyttämästä eteisestä noustaan raput keittiöön. Ensimmäisessä kerroksessa on baaritila (totta kai), olohuone, makuuhuoneita ja vessa. Kollaasimainen pohjaratkaisu heijastelee opiskelijakommuunin höveliä meininkiä. Labyrinttimaisuus jatkuu yläkerrasssa. Käytävien ja komeroiden lisäksi toisessa kerroksessa on kaksi makuuhuonetta, oleskelutila ja tietenkin saunatila porealtaineen.

Jossain vaiheessa yläkerrasta astelee Herralan naisasukas ihmettelemään jatkotouhuja. Kalle on huolissaan. Emmehän herättäneet? Paitsi, tämähän on taas niitä viikonloppuja, kun sillä ei ole väliä. Aamukuuteen vierivät jatkot pitää kestää, jos haluaa pitää Herralassa katon päällään. Kello, vaikka onkin talviajassa, näyttää jo aivan liian paljon. Nyt frakki nurkkaan, pari tuntia unta ja sillikselle.

IMG_4804p

Löyhiä sääntöjä ja huokeaa asumista

Lauantaiaamuna herralalaiset yrittävät houkutella mukaansa sillikselle kuokkimaan, mutta onnekseni ohitin ehdotuksen. Illansuussa talo on täynnä toisilleen tuntemattomia ihmisiä eri puolelta Suomea, joista osa jaksoi vielä siirtyä jatkobaariinkin.

Herralan nimi on kiirinyt kauppatieteilijöiden keskuudessa yliopistokaupunkeihin ympäri Suomea. Vastaavanlaisia kommuuneja löytyy toki muistakin pitäjistä, maailman suurista opiskelukaupungeista puhumattakaan. Suomessa Herrala painii kuitenkin vahvasti legendasarjassa.

Herrala on myös vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa ja #herrala-tunniste on vakiintunut myös talon logoon. Blogiin asukkaat kirjoittelevat säännöllisen epäsäännöllisesti.

Sunnuntaina saapuessani jälleen pääkallopaikalle, vuosijuhlavieraat ovat jo kaikonneet. Kalle ja Pete istuvat keittiön pöydässä tyhjentämässä tequila-pulloa ja valmistautuvat lähtemään keskustaan saunailtaan. He menivät ajoissa nukkumaan rankan päivän jälkeen.

”Heräilin jossain välissä, ja koko talo oli täynnä joitain turkulaisia. Hyvät bileet”, Kalle heittää.

Juhlat jatkuvat vielä illalla, mutta puolet herralalaisista jättää viimeisen vuosijuhlaosan väliin. Miten tällainen yhteisö käytännössä pyörii? Kalle kertoo taustoja seuraavalla viikolla riennoista toivuttuaan. Silloin Herrala on hiljainen ja vaikuttaa mainettaan nössömmältä paikalta. Rauhoittuneen pytinkin vuokrataso on yllättävän matala.

”Neljältä asukkaalta vuokra on 260 euroa henkilöä kohti. Vuokra maksetaan itsenäisesti, ja siihen sisältyvät vesi sekä ajoittain toimiva verkkoyhteys”, Kalle kertoo.

Vuokralaiset päätetään asukkaiden kesken ja vuokrasopimukset vain käyvät vuokraisännällä allekirjoitettavana. Uudet naamat käyvät läpi vanhojen tiukan seulan.

”Ei tule kusipäitä.”, Kalle toteaa.

Talon väki vaikuttaakin kaikesta huolimatta skarpilta porukalta. Viini maistuu, mutta järjestys pysyy yllä, vaikkakin rennolla otteella. Ruokalaskua tai jääkaapin sisältöä ei vahdata kovin tarkasti, eikä siivousvuoroihin ei ole mitään yleistä kaavaa.

”Ruokaa tehdään yhdessä, jos on aikaa. Usein kaikki kokkailevat jotain omaa. Siivotaan, kun siltä näyttää.”, Kalle luettelee.

Tulevat kauppatieteiden maisterit flirttailevat sosialismin kanssa yllättävän useassa asiassa.

”Kaikki yleiset talousostokset kustannetaan pullorahoilla, eli ryyppääminen on säännöllisesti pakollista”, Kalle sanoo, ja toivottavasti liioittelee.

Miten naispuolinen opiskelija on pärjännyt velikultien kanssa? Teknisesti hän on ensimmäinen naisasukas talossa, mutta Herralassa on majaillut neitoja ennenkin.

”Hyvin se on kotiutunut. Itse asiassa täällä on koettu perheiloa ja saatu lapsikin, kun yksi herralalainen asui tyttöystävänsä kanssa talossa”, Kalle sanailee.

Herralakylpymonnip

Yhtä juhlaa?

Toogabileitä, beerpong-turnauksia, ainaisia jatkoja ja aloitteluita. Äkkiseltään kuvittelisi, että kylterikommuunin elämä on melkoisen kuluttavaa, eikä ainakaan vauhdita opintojen etenemistä.
Kaikki nykyiset asukkaat ovat kuitenkin valmistuneet jo kandidaatiksi tai ovat viimeistelemässä siihen vaadittavia opintoja.

”Olemme kaikki suunnilleen aikataulussa opintojemme kanssa.”, kertoo Kalle.

Ulkopuolisen silmin talon elämä näyttäytyy jokseenkin siltä kuin ihannoivia high school -leffoja ja porilaista korkeakoululegendaa yhdistelevät odotukset antavat olettaa. Pientä kylteriylpeyttä lukuun ottamatta elitismiä ei Herralasta löydä. Ujo jenkki-imitointikin jää Heureka-kylttien, pääsiäisruohojen, lipunnostojen ja muiden tempausten varjoon.

Toisaalta talo on osoitus äärimmäisestä halusta bailata ja hölmöillä läpi opiskeluvuotensa, mutta myös nuorten opiskelijoiden taidonnäyte yhteisöllisestä elämästä. Rymyämisen ohessa asiat hoituvat ja talo pysyy pystyssä.

Toivottavasti opiskelijat kansoittavat taloa vielä seuraavankin vuosikymmenen, ja #herrala jatkaa vilahteluaan verkossa. Samanlaista elämäniloa ja yhteisymmärrystä sietäisi todistaa useamminkin.

Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu asianomaisten yksityisyyden takaamiseksi.

Teksti: Esa Keskinen

Kuvat: Esa Keskinen & Herralan arkistot

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s