On yleisesti tunnettua, että Pori on kuin eri kaupunki kesällä. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että heinä–elokuun vaihteessa Porissa oli muutakin tapahtumaa kuin Pori Jazz ja Kuninkuusravit.
Kirjurinluodossa nimittäin järjestettiin 24.7.–1.8. karavaanarien suurtreffit. Monia porilaisia kauhistutti etukäteen satojen matkailuautojen saapuminen Poriin. Ennakkoluulot olivat vahvat tätä tapahtumaa kohtaan, sillä valkoisten, liikkuvien, miniasumusten ounasteltiin tukkivan lähiseudun tiet. Moottoritie on kuuma myös Pointin toimituksessa, joten kiinnostuimme tapahtumasta ja kävimme tunkeutumassa, vahingossa, luvatta alueelle sekä haistelemassa tunnelmaa tapahtuman viimeisenä iltana.
Saavun torstaina tapahtuma-alueelle avojaloin. Toinen kengänkantani osui hetkeä aiemmin Kokemäenjoen rannalla maassa lojuvaan putkeen ja kenkä lensi kaaressa joen syövereihin. Edes paikalle sattunut urhoollinen miesväki ei saanut neidon kenkää pelastetuksi rohkeista yrityksistään huolimatta, joten joudun kirjurinluotoon kulkiessani tyytymään paljasjalkaiseen kohtalooni.
Luikahdamme kuvaajan kanssa tapahtuman portista sisään ja suuntaamme esiintymislavan tuntumaan jututtamaan järjestäjiä.
He kertovat F.I.C.C. Rallyn (Fédération Internationale de Camping, Caravanning et Autocaravaning) olevan kansainvälinen karavaarien kokoontumisajo, joka järjestetään vuosittain eripuolilla maailmaa. Järjestäjät täsmentävät, ettei tapahtumalla ole kuitenkaan mitään tekemistä perinteisten ralliajojen kanssa, vaan sanalla rally viittaa tässä yhteydessä kokoontumisajoihin.
Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 81. kerran. Suomessa on kokoonnuttu aiemmin kolmesti: vuonna 1981 Tampereella, 1994 Joensuussa ja 2004 Oulussa. Tänä vuonna on Porin Kirjurinluodon vuoro. Järjestävän tahon mukaan Poriin on kokoontunut noin 1400 karavaanaria.
Osallistujia on saapunut ympäri maailman aina Japanista ja Kanadasta asti. Valtamerten takaa tulevat osallistujat ovat tulleet paikan päälle lentämällä. Osa heistä on vuokrannut asuntoauton Suomesta, osa taas on nukkunut hotellissa.
Suurin osa osallistujista on kuitenkin saapunut paikalle omalla autolla maanteitä pitkin. Tapahtuman tarkoitus on kerätä karavaanarit ympäri maailmaa yhteen. Mukana on ihmisiä, jotka ovat kiertäneet tapahtumissa mukana vuosikymmeniä ja muodostaneet paljon kansainvälisiä ystävyyssuhteita. F.I.C.C. Rally onkin heille tärkeä ystävien kohtaamispaikka. Viikon aikana on järjestetty retkiä, karaokea, carambaa, tulevaisuuspaneeli ja SF-Caravanin 50-vuotistilaisuus.
Palokunnan soittokunta keskeyttää juttutuokiomme pystyttämällä soittimiaan esiintymislavan eteen tapahtuman päätösjuhlaa varten. Pujahdamme paikalta asuntoautojen väliin. Autoja on kirjurinluodossa silmän kantamattomiin. Ne on järjestetty maittain sektoreihin ja niitä on monenlaisia: niin bussimallisia jättiläisiä kuin pakettiautoon rakennettuja pieniä kotteroita, vanhoja ja uusia.
Kuljemme saksalaisalueen läpi sveitsiläissektorille, jossa tapaamme iloisen sveitsiläispariskunnan Jean-Paulin ja Verenen.
– Olemme viihtyneet täällä hyvin. Tapahtuman ohjelmassa on ollut muun muassa yhteisretkiä lähiseudulle. Eilen olimme yhteisretkellä Raumalla ja yhtenä päivänä pyöräilimme Yyteriin. Pori on tosin sellainen paikka, että ilman polkupyörää olisi vaikea tutustua lähiympäristöön , entinen merimies Jean-Paul kertoo vahvalla aksentillaan.
Jean-Paul kertoo olevansa uusi karavaanariharrastaja. Hän on ollut mukana vasta pari vuotta. Harrastukseen tutustuttuaan se vei kuitenkin hänet heti mennessään. Nyt Porista Jean-Paul ja Verene aikovat jatkaa Ruotsiin ja sieltä Tanskan siltojen kautta Saksaan.
– Kilometrejä kuluu paljon, mutta meillä ei ole mikään kiire.
Yleinen tunnelmakin karavaanari alueella on kiireetön. Ihmiset ovat iloisia lempeässä kesäillassa. Jätämme Jean-Paulin ja Verenen valmistautumaan pian alkavaan tapahtuman päätösjuhlaan ja siirrymme itsekin esiintymislavalle päin.
Seuraamme hetken ajan iltajuhlaa, jossa puheet ja palkintojen luovutukset pidetään kolmella eri kielellä: suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Moninkertaisesta tulkkauksesta johtuva ohjelman hidas eteneminen ei tunnu ollenkaan häiritsevän yleisöä. Sen sijaan ilo ja suosionosoitukset raikuvat katsomossa, kun palkintojenjako alkaa.
Lähdemme alueelta pois eri portista kuin tulimme. Portilla järjestyksenvalvoja kysyy yllättäen tiukalla äänensävyllä, missä tyttöjen tapahtumapassit ovat. Puolustaudumme olevamme lehdistöä ja täysin vaarattomia. Lisäksi emme tienneet passin tarpeellisuudesta. Saamme nuhteet, mutta portinvartijat antavat lopulta kuokkavieraille synninpäästön ja lyhyen juttelun jälkeen päästävät meidät menemään.
Päällimmäiseksi tapahtumasta jäi tunne, että karavaanarit ovat yhteisöllistä ja sosiaalista porukkaa. Vaikka poistumisportilla meille tähdennetiinkin, ettei karavaanari ole suinkaan kaikkien kaveri vaan nimenomaan vain toisen karavaanarin kaveri, ei meitä kuokkavieraitakaan huonosti kohdeltu.
Saimme hyvinkin iloista ja ystävällistä kohtelua. Toisaalta mitä muuta voisi edes odottaa ihmisiltä, joiden elämäntapa ja nautinto on lomailla yhdessä, tiiviisti, leirintäalueella monet palvelut keskenään jakaen? Tähän porukkaan ei tiukkapipoinen eksyisi.
Teksti: Annina Hietaranta
Kuvat: Linnea Kotiniemi
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa