Malinen

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Pointin päätoimittajana. Onneksi meitä on kaksi. Toisen lähtiessä toinen jää.

Porin ylioppilaslehti on puolentoista vuoden ajan ollut lempilapseni, silmäteräni, se, joka herättää yöllä tuskaiseen hikeen ja huutoihin. Pointti on ollut se, jota häpeän ja vihaan ja se, jota rakastan.

Ristiriitaiset tunteet kulkevat ajoittain käsi kädessä. Vihaa herättää sekin, että rakkaus tekee heikoksi. En tosin tiedä, onko rakkauteni Pointtia kohtaan aivan niin suurta. Mutta miksikäs ei.

Pointti, mi amor. Päästän sinut käsistäni ja lasken maailmaan. Joku sanoi kerran, että rakkautta on myös se, että osaa päästää irti. Nyt ovat käsillä kohtalon hetket, kun irrotan otteeni ja annan mennä.

Tekeminen, puuhastelu opettaa jotain itsestä ja maailmasta. Lehden askarointi valaisee tietysti lehtityötä, mutta myös kieltä itseään ja omaa työskentelytapaa. Se on näyttänyt erilaisen kulman tapahtumiin, ihmisiin, ilmiöihin.

Päätoimittajuus on pakostakin antanut paljon. Ensin en tiennyt mistään mitään, nyt jo vähän jostain.

Tiedän suunnilleen miten haastatella ihmisiä ja miten editoida tekstejä. Tiedän, että ennen lehden painoon saattamista on helvetillinen kiire ja että välillä tekstit ovat paskoja, välillä vähemmän paskoja. Usein niitä kirjoitetaan kiireessä, vielä useammin öisin.

Lehden kasaamiseen tarvitaan rutkasti typeriä ideoita. Mitä enemmän ajatuksia heittää ilmaan, sitä enemmän hyvää saa aikaan. Tuhoa olemme toivottavasti aiheuttaneet vain vähän.

Porin ylioppilaslehden olemassaolo on porilaisen opiskelijaelämän kannalta elintärkeää. Kuka muu heijastelee tätä uniikkia yhteisöä kuin aviisi, joka on siihen tarkoitukseen luotu? Kuka muu kyselee typeriä ja varmistaa, että äänemme – tai edes joku ääni – kuuluu?

Kuka huutaa yksin yössä, vaikka vastausta ei kuulu?

Pointti on yliopistokeskusopiskelijoiden lehtenä ainut laatuaan. Tämä tietysti hankaloittaa työtämme, sillä kaikkien yliopistojen opiskelijat pyritään ottamaan huomioon. Pointtilaiset yrittävät pysyä kärryillä kaikkien emoyliopistojen ja yksiköiden tapahtumista, jotta ajantasaista tietoa saadaan välitettyä lukijoille.

Kuluneiden puolentoista vuoden aikana Porin ylioppilaslehti on kokenut suuria harppauksia. Levikki on kasvanut, sivumäärä noussut, avustajakunta laajentunut. Pointti näkyy nykyään myös sosiaalisessa mediassa – ja onhan sillä omat verkkosivunsakin.

Ylioppilaslehti on alustana äärimmäisen herkullinen. Se mahdollistaa käytännössä kaiken, mitä ikinä halutaankin toteuttaa. Siksi olemme haparoivan määrätietoisesti pyrkineet kehittämään lehdestä niin hyvää kuin suinkin keksimme. Haluamme, että Pointti on porilaisten opiskelijoiden näköinen, mutta panostamme myös journalistiseen laatuun ja juttuideoiden mielekkyyteen.

Turhaa lehteä kun on tarpeetonta tehdä.

Kirjoitin ensimmäisessä pääkirjoituksessani suurin piirtein niin, että aiomme lunastaa paikan maan muiden ylioppilaslehtien rinnalla. Jos ylioppilaslehtikenttää tarkkailee, on meidän tuotoksemme ainakin onnistunut erottumaan joukosta – kuten on Porin yliopistokeskuskin.

Tuleville tekijöille ja lukijoille sanon, että olkaa ennakkoluulottomia ja pelottomia. Yrittäkää, tehkää, kokeilkaa, epäonnistukaa.

Lopuksi haluan värittää omaa poistumistani maamme ainoan nobel-kirjailijan F.E. Sillanpään sanoin.

”Kuolemantapaus virkistää.”