Vilpitön ärsyttäjä

Piirtämällä voi muuttaa maailmaa. Tai ainakin siihen voi pyrkiä. Niin on helppo ajatella, jos katsoo Ville Rantaa ja hänen sarjakuviaan. Ranta on tuonut suomalaiseen sarjakuvataiteeseen uudenlaista syvyyttä henkilökohtaisilla teoksillaan, joissa pieniinkin aiheisiin nivoutuu suuria teemoja. Ura on tuonut mukanaan niin palkintoja kuin kohujakin. Seuraavaksi Ranta haluaa kaataa sarjakuvan rajat.

– Mä en kestä tyhmyyttä. Mulla ei kertakaikkiaan ole sietokykyä sille. En puhu nyt yksilöiden tyhmyydestä, vaan siitä kun ihmiset ovat kollektiivisesti typeriä ja tekopyhiä.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan, 36, parrakas suu käy kiivaasti imaisten välillä henkoset Lucky Strikestä.

Oulun poika on suututtanut monia suorapuheisuudellaan. Muun muassa Timo Soini on osoittanut huomattavaa julkista närkästystä Rannan Perussuomalaisia käsitelleestä piirroksesta, puhumattakaan Tanskan Muhammed-piirroksien inspiroiman sarjakuvan aiheuttamasta hälystä, joka aiheutti kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkunan erottamisen vuonna 2006.

– Kyllä mä tiedän mikä ärsyttää. Ensimmäinen skandaalini oli kun piirsin yläasteen saksan opettajasta pilakuvan ja se suuttui niin paljon, että pölli originaalin itselleen.

Rannan mielestä muurahaispesän sohiminen ei saa kuitenkaan olla arvo sinänsä.

– Ihmiset huomaavat, jos provosoidaan provosoinnin vuoksi. Eivät ihmiset suutu asioista, joita mä sanon tai piirrän, vaan tavasta, jolla sen sanon. Provosoinnin lähtökohtana pitää olla vilpittömyys ja ajattelu, ei esimerkiksi pelkkä ironia tai vittumaisuus. Esimerkiksi Muhammed-sarjakuvaa kävimme Kaltion toimituksen kanssa läpi poikkeuksellisen tarkkaan, Ranta sanoo.

Edellisenä iltana sarjakuvataiteilija on improvisoinut piirroskonsertin Münchenin Literaturhausilla. Rannan muusikkoveli Aleksi ja jazz-legenda Raoul Björkenheim säestivät, kun piirtäjä luonnosteli valkokankaalle enemmän ja vähemmän häiriintyneitä hahmoja.

– Tämä oli ensimmäinen keikka tällä kokoonpanolla ja hyvältä tuntui, Ranta kertoo.

Konsepti kiinnosti, sillä sali oli täynnä. Paikalliset poistuivat hämmentynein ilmein Rannan töksäyttelevän haastattelun ja alkuvoimaisen esityksen jälkeen.

 

Taiteilija, joka ei lokeroidu

Mustassa trenssissään ja harmaassa lierihatussaan Ranta muistuttaa ulkoisesti enemmän stereotyyppistä kirjailijaa kuin vaikkapa pilapiirtäjää. Rajanveto ei oikeastaan ole edes mielekästä, sillä Ranta on enemmän kuin osiensa summa.

– Ranskassa sarjakuva lasketaan kirjallisuudeksi. Siellä mulle tulee kutsuja yhtä paljon kirja- ja sarjakuvatapahtumiin, Ranta avaa.

Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt yksi teos nimeltään Köyhän miehen Jerusalem. Rannan piirrosjälki ei noudattele sarjakuvan totuttuja muotoja, vaan on ruudutonta ja luonnosmaista.

– Mulle sarjakuva on samaan aikaan maalaustaidetta, runoutta ja musiikkia. En osaa katsoa sitä yhdeltä kantilta, vaan taidemuoto on mulle monitahoinen kieli. Siksi mun töitäni voi olla hankala lähestyä, koska ne eivät kulje sitä perinteistä ja yksinkertaista kaavaa. Tietokoneeseen kytketty piirtopöytä tuottaa vain kuollutta jälkeä, Ranta selvittää.

Elias Lönnrotiin keskittyvä Kajaani (2008) ja herännäisyyttä 1800-luvun Oulussa käsittelevä Kyllä eikä ei (2013) muistuttavat myös laajuudeltaan ja kerronnaltaan kaunokirjallisuutta. Yhdysvalloissa vastaavia sarjakuvateoksia kutsuttaisiin nimellä graphic novel, Suomessa käyttöön on vakiintunut termi sarjakuvaromaani.

– Nykyisin sarjakuvalla on tunnustettu asema taidekentässä. Sitä ei ollut vielä 2000-luvun alussa. Silti tiukkoina aikoina sarjakuva ulosmitataan lähes aina ensimmäisenä suurten kustantamojen listoilta, Ranta kertoo.

 

Rannan teokset ovat pohtivia ja monisyisiä. Historia, politiikka, uskonto ja seksuaalisuus vuorottelevat aiheina. Työhuoneella piirtäminen on pieni osa lopputulosta, sillä suurien aiheiden läpikotainen käsittely vaatii työtunteja esimerkiksi Kansallisarkiston uumenissa.

– Kyllä eikä ei -kirjassa takana oli vuosien taustatyö Oulun ja Suomen historiasta. Yhtä pilakuvaa varten saatan päivän pari mietiskellen ja aamupäivän Google-hakuja tehden.

Usko, toivo ja rakkaus

Poleemisten kuvien ja armottoman kritiikin ohessa Ranta on uskon mies.

– Varmaankin jossain vuoden 2008 tienoilla aloin aivan tietoisesti suhtautumaan elämään ja taiteeseen uskonnollisesti. Ihmisen parhaat puolet perustuvat uskoon. Siihen, että vain uskoo täysillä johonkin.

Ranta on sittemmin saanut kuulla paljon palautetta työskentelystään kirkon kanssa. Hänen piirroksiaan julkaistaan säännöllisesti Kirkko & Kaupunki -lehdessä.

– Monen mielestä se on lähes kuin paholaisen kelkkaan hyppäisi, mutta en mä näe siinä mitään ristiriitaa kriittisen ajattelun välillä. En ole huomannut, että mua olisi rajoitettu mitenkään Kirkko & Kaupungin suunnalta, hän naurahtaa.

Suurien kysymyksien vatvomisen ohessa Rannan teoksissa naidaan ja ryypätään. Ihan niin kuin oikeassa elämässäkin.

Seksin ja vakavamielisen hengellisyyden ristiriidoista kysyessä Ranta kaivaa laukustaan luonnoskirjan. Sivuilla on irstaita karikatyyrejä erään kuppilan tarjoilijasta. Kohtaukset ovat niin ylilyötyjä seksuaalisia fantasioita, että niille on pakko nauraa.

 

– Tämän piirsin melko vittuuntuneessa mielentilassa. Hän oli hieman epämiellyttävä ja päässäni heräsi ajatus, pystyisinkö naimaan häntä, Ranta hörähtää.

Rannalla on mitä ilmeisimmin luontainen kyky läväyttää niin korkeat filosofiset mietteet kuin ihmisen alkukantaiset pohjavireetkin kynän piirtoina paperille.

Kohti ääretöntä

Itsevarmasti luomisen huipulle etenevä Ranta löytää inspiroivia tekijöitä useiden taidelajien piiristä.

– Ihailen Antti Nyléniä. Jaamme saman ajatusmaailman. Sarjakuvakentältä ehdoton suosikkini on Joann Sfar, jonka tyylistä löydän yhtymäkohtia omaani. Myös Björkenheimin kanssa haluaisin jatkaa yhteistyötä.

Ranta on saanut lähes kaiken tunnustuksen, jonka sarjakuvataiteilija voi Suomessa saada: Puupäähattu, Sarjakuva-Finlandia, Kemin Grand Prix ja kutsu Linnan juhliin. Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla hän oli ehdolla Ranskan parhaimmasta sarjakuva-albumista. Tämän joulukuun alussa Rannalle myönnettiin Suomi-palkinto. Myyntiluvut eivät kuitenkaan aina korreloi huomionosoitusten kanssa.

– Ei Suomessa kukaan myy valtavia määriä, mutta aihepiireihin ja tyyliin suhteutettuna mun kirjat myyvät ihan hyvin. Käytännössä elätän itseni pilapiirroksilla.

Hän onkin pohtinut maisemanvaihdosta Ranskaan. Kustantamoiden ihmemaassa tapaamisissa syödään ja juodaan pitkiä illallisia. Kun Ranta aloitti, oheen kuului vielä ketjussa polttaminen. Nyt Rannalla on kuitenkin vauvaikäinen lapsi nykyisen puolisonsa kanssa. Lisäksi hänellä itsellään on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan sekä puolisolla yksi.

– Muutto Oulusta on varmasti vain ajan kysymys. Nyt perhetilanne ei oikein anna periksi, lapset ovat vielä niin nuoria.

 

 

Aurinkoisena syysiltapäivänä Alppien liepeillä Oulu näyttäytyy synkkänä ja syrjäisenä. Rannan lisäksi kaupunki on vaikuttanut moniin taiteilijoihin, kuten Peter von Baghiin ja Kauko Röyhkään.

– Mä olen elänyt melko erilaisessa Oulussa kuin vaikka Röyhkä ja se on hyvä. Suomi oli ilmapiiriltään helkkarin kova ja suvaitsematon 1980-luvulle asti.

Nyky-Oulullakin on yhä jäyhät puolensa.

– Olen mieluummin vihattu Oulussa, kuin rakastettu Helsingissä. Oulussa ei taiteilijoita hyysätä. Pidän siitä asenteesta. Helsingissä joku on aina taputtelemassa olalle, Ranta tokaisee.

Puheista paljastuva tinkimättömyys kuultaa myös Rannan tulevaisuuden tavoitteista.

– Sarjakuvakerronnan totaalinen uudistaminen. Siihen mä pyrin. Mulla on sellainen tunne, että kun jonkin seinän läpi pääsisi, sarjakuvalla voisi tehdä vaikka mitä. Jos sen seuraus on täydellinen marginalisoituminen, niin olkoon sitten.

Ranta onkin täysosuma tontilleen. Hän ei välitä mielistelijöistä, hän välittää taiteestaan. Siihen tyyliin lierihattujensa alla ajattelevia ihmisiä tarvitsemme.

Teksti ja kuvat: Esa Keskinen

 

 

Ville Ranta

• Oululainen vapaa sarjakuvataiteilija
• Syntynyt 1978
• Ajankohtaisia sarjakuvia ja pilapiirroksia on julkaistu aikakauslehti Kaltiossa, Ilta-Sanomissa, Journalistissa ja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.
• Vaihtoehtosarjakuvan pienkustantamo Asema Kustannuksen perustaja.
• Tunnetaan luonnosmaisesta tyylistään ja henkilökohtaisista sekä pohdiskelevista aiheistaan. Saanut tunnustusta itseilmaisun ja sananvapauden puolustamisesta.

Tunnetuimpia töitä:

• ”Kajaani” (2008), “Kyllä eikä ei” (2013)
• Kulttuurilehti Kaltion verkkosivuilla julkaistu sarjakuva kohtaamisesta naamioidun profeetta Muhammadin kanssa herätti kohua Suomessa helmikuussa 2006.

Palkintoja:

• Puupäähattu
• Sarjakuva-Finlandia
• Kemin sarjakuvafestivaalien Grand Prix
• Ehdolla Sélection officielle -sarjassa, joka on Euroopan arvostetuin sarjakuvapalkinto.
• Electronic Frontier Finlandin Winston Smith  -palkinto epäitsekkäästä sananvapauden puolustamisesta Muhammad-piirrosten julkaisemisessa.