Zombeja ja murhamiehiä

zombi raatihuone.bmpSeisot bussipysäkillä ja selailet puhelintasi. Vilkaiset välillä sivuillesi vain todetaksesi, ettei pysäkille ole tullut muita. Jatkat sähköpostien selailua. Olet edellisenä päivänä lähettänyt viestin ihmiselle, jota et oikeastaan tunne. Viestissä olet kertonut, kuinka murhasit jonkun ventovieraan opiskelijan  lähettämällä hänelle postitse kirjekuoren, jossa oli glitteriä. Mukana oli viesti, jossa selitit uhrillesi, että glitteri on hengenvaarallista myrkkyä, joka ihon kanssa kosketuksiin joutuessaan tappaa välittömästi.

Sähköpostiisi on tullut vastaus: murha on onnistunut.

Epäiltynä murhasta

1960-luvun tienoilla yliopistokampuksilla ympäri maailman alettiin pelata Killer-nimistä peliä. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mistä peli sai alkunsa, mutta vuonna 1953 julkaistu teos The Seventh Victim sekä erityisesti sen pohjalta tehty italialainen kulttielokuva, La decima vittima, olivat inspiraation lähteenä opiskelijoille. Peli levisi ensin Yhdysvaltojen yliopistoissa, ja pian sitä pelattiin kaikkialla maailmassa. Peli on saanut vuosien mittaan useita eri variaatioita, mutta kaikkia pelejä yhdistävät tietyt piirteet.

Killer ja muut vastaavat pelit ovat luonteeltaan pervasiivisiä. Termillä tarkoitetaan jotakin kaikkialle levittäytyvää. Peleissä pervasiivisuus tarkoittaa sitä, että peli ulottuu kaikkialle elämässämme eikä se ole erillinen todellisuudesta. Perinteiset pelithän ovat ikään kuin irrallaan meidän elämästämme: voimme jättää lautapelin kesken ja palata siihen myöhemmin, eikä ajan kulumisella ole merkitystä.

Tietokonepeleissä voimme palata yhä uudestaan ja uudestaan samaan kohtaukseen. Killerin kaltaisissa pervasiivisissa peleissä asiat tapahtuvat juuri tässä ja juuri nyt. Ajassa ei voida palata takaisin, eikä esimerkiksi kuolemaan voi vaikuttaa palaamalla edelliseen tallennuspaikkaan. Peli on sidoksissa hetkeen ja paikkaan, eikä se tapahdu arkemme ulkopuolella, vaan osana sitä.

Pervasiiviset pelit voivat kestää pienistä hetkistä useisiin päiviin tai viikkoihin. Jokainen peli ja pelikerta on ainutlaatuinen. Pelin ei tarvitse välttämättä olla pienen sisäpiirin juttu, vaan se voi levitä paljon laajemmalle. Esimerkiksi New Yorkissa on järjestetty tapahtumia, joissa ihmiset kiertävät Central Parkissa lausumassa kohteliaisuuksia vastaantulijoille. Pelaajat eivät tiedä, ketkä muut ovat pelissä mukana. Pelin ulkopuoliset henkilöt saavat osakseen kehuja tai mukavan tervehdyksen, mutta peliin osallistuvat tietävät, että mikäli joku ventovieras yllättäen kehuu takkiasi, olet tippunut pois pelistä.

Eläviä kuolleita

Porissa järjestetään tänä keväänä tiettävästi ensimmäistä kertaa Zombierun -tapahtuma, joka on Killer-pelien tapaan pervasiivinen peli. Vaikka tapahtuma onkin liikuntatapahtuma, siinä on samalla myös pelillisiä elementtejä. Juoksijat eivät ainoastaan etene ennalta merkittyä reittiä, vaan he yrittävät selviytyä hengissä ja selvitä maaliin, uuteen ”turvapaikkaan”. Sinne pääsy ei kuitenkaan ole helppoa, vaan matkan varrella selviytyjät joutuvat suorittamaan erilaisia tehtäviä ja juoksemaan henkensä edestä, sillä zombeja on kaikkialla.

Zombijuoksutapahtumat ovat saavuttaneet niin meillä kuin maailmalla suurta suosiota, ja eri variaatioiden määrä kasvaa koko ajan. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa yksinkertaisista zombiewalkeista, joissa ihmiset pukeutuvat mahdollisimman näyttävästi ja kokoontuvat sitten yhdessä ”zombeilemaan”.

Mikä ihmisiä sitten kiinnostaa zombeissa tai muissa yliluonnollisissa hahmoissa ja niiden ympärille rakennetuissa tarinoissa? Viime vuosina vampyyrit ja zombit ovat olleet suuressa suosiossa valtakulttuurissa asti. Zombit eivät ole siis enää pelkästään osa nörtti- tai muita alakulttuurea, eikä eläviä kuolleita nähdä ainoastaan larppitapahtumissa, vaan myös zombijuoksujen kaltaisissa urheilutapahtumissa. Syyksi yliluonnollisten hahmojen suosioon on ehdotettu esimerkiksi talouskriisiä ja yleistä pelon ilmapiiriä, jota esimerkiksi terrori-iskut kasvattavat. Zombit ja vampyyrit ovat siis tapa käsitellä ihmisten omia pelkoja.

Oli syynä mikä tahansa, on virkistävää, että perinteiset tapahtumat ja tavat tehdä asioita saavat rinnalleen uusia, kokemuksellisempia muotoja.

Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin opiskelijat järjestävät Zombie Run Pori tapahtuman 25.4. osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, joka tutkii leikillistymisen ja pelillisen kulttuurin syntyä.

Teksti: Tytti Wallenius

Kuvitus: Elina Vaahensalo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s