Eihän tätä kukaan lue
Tuomas Enbuske totesi taannoin Journalisti-lehden haastattelussa, että hänen mediapersoonallaan on paljon enemmän valtaa kuin Helsingin Sanomien pääkirjoituksella. Eihän pääkirjoituksia kukaan lue muutenkaan. Mediavalta on muualla. Hän totesi vielä, että ihmiset tietävät kyllä Duudsonien ohjelman, mutta eivät todellakaan miltä kanavalta se tulee. Tarkkanäköisesti todettu ja suurimmalta osin varmasti totta.
Valtakunnan päälehdet kouristelevat verkkosisältönsä ja rakennemuutoksensa kanssa aiheuttaen tuntemuksia myötähäpeästä aina kitkerään ärsyyntyneisyyteen asti. Vaikkapa Helsingin Sanomien verkkosivuna toimivaa kirjavaa mainossivustoa tarkastellessa väite laatu edellä kehittymisestä vaikuttaa väkisinkin kalavaleelta.
Kaikki perinteinen journalistinen toiminta näyttäytyy epätoivoisena tällä nopean hassuttelun ja klikkihuoraamisen aikakaudella.
Mikä järki sitten on enää julkaista paperilehteä, vanhan ajan formaattia? Sehän maksaa ja on hankalaa. No julkaistaan vaikka ihan piruuttaan, tekisi mieli sanoa.
Mielestäni sanomalehden, aikakauslehden ja muiden toimitettujen julkaisujen relevantti lyömäase on yllättävyys.
Facebookin uutissyöte, Googlen hakutulokset ja Tinder-parit ovat nimittäin kaikki tyynni jossain määrin ennalta määrättyjä. Ne ovat äärimmilleen hiottujen algoritmien tuloksia. Nämä liikesalaisuudet laskevat juuri meille henkilökohtaisesti räätälöidyn sisältökokonaisuuden, joka sitten ponnahtelee syötteeseemme.
Kun selailee sanomalehden sivuja, saattaa törmätä uutiseen, jota et muuten olisi lukenut. Uutisen ilmiöt ja asiat voivat olla etäisiä, outoja ja jopa kauheita. Ei se mitään, parhaimmassa tapauksessa silloin oppii jotain uutta maailmasta.
Netissä algoritmit päättävät minkälainen mediakuva eteemme aukeaa. Samalla määritämme pitkälti käsityksemme ympäröivästä maailmasta välitteisesti, juuri median kautta. Laskukaavojen tehtävä on tuntea verkkopalvelun käyttäjä ja miellyttää häntä. Jos et tyhjennä hakuhistoriaa riittävän usein, Google tarjoaa yhä kapeampaa sisältöä. Algoritmit ovat liikesalaisuuksia, mutta journalistiset periaatteet ja toimitukselliset käytännöt pääosin julkisia.
Asia toivottavasti pysyy, vaikka muoto muuttuu. Jonkun täytyy toimittaa sisältöä, jotta ihmiset voivat muodostaa kuvan maailmasta laadukkaasti ja ennen kaikkea monipuolisesti. Siten, että ei tarvitse törmätä Et usko mitä sitten tapahtui -otsikointiin tai Aatami etsii Eevaa -ohjelmaan liittyviin uutisiin. Klik, tässäkö on Cheekin salailema nainen? Klik, julkkiksen epäonnistunut kauneusleikkaus. Klik, tämä odottamaton tapa vähentää vatsa läski. Ja sitä rataa. Ihmiset ansaitsevat parempaa.
Pointille liikkumavaraa antaa sen rooli villinä ja vapaana opiskelijajulkaisuna. Ehkä sen etusivuilla tai pääkirjoituksilla ei eroteta Porin kaupunginhallitusta, päätoimittaja ehkä, mutta arvaamaton ja ennakkoluuloton Pointti voi olla. Näiden ohjenuorien tuloksena tässä numerossa on juttu ainakin zombeista ja Alkon halvimmista viineistä. Ei ole Enbuske varmaan tehnyt juttua kummastakaan.
Esa Keskinen
Kirjoittaja on Porin ylioppilaslehden päätoimittaja
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa