Teksti: Aleksi Olander
Kuvat: Kristian Vorkinn
Moldovassa on valtio, jota ei ole virallisesti olemassa ja kuitenkin on. Transnistria on Euroopan ikioma kummajainen. Juuri siksi Pointti lähti viihtymään sinne.
Olin tietoinen Suomen ulkoministeriön varoituksesta, jossa kehotetaan välttämään Transnistriaa.
Rakastan kuitenkin reunalla elämistä, joten päätin olla välittämättä ministeriön tiedotteista. Lähdin kolmen matkakumppanin kanssa ottamaan selvää, mitä Euroopan ehkä hämäräperäisimmässä, itsenäiseksi julistautuneessa valtiossa tapahtuu.
Transnistria on Moldovan sisällä sijaitseva alue, joka on vuonna 1990 julistautunut itsenäiseksi. Paikalliset eivät vieläkään ole päässeet yli siitä, että Neuvostoliitto tosiaan on hajonnut. Leninin ja muiden neuvostojohtajien komeita muotokuvia, sekä sirppejä ja vasaroita näkyy kaikkialla katukuvassa.
Majoituimme Nebraskasta lähtöisin olevan Timothyn, tai slaavilaisittain Timotin, puolilaittomaan hostelliin kahdeksi yöksi. Tim on Transnistrian ainoa ulkomaalainen asukas ja toimii oppaanamme. Hän päätyi Itä-Eurooppaan yli 10 vuotta sitten ja on ollut Transnistriassa esimerkiksi BBC:n, CBS:n ja Ylen oppaana. Pääosa miehen tuloista kertyy näistä mediakeikoista, hostelli on sivubisnes. Sukunimeään hän ei kuitenkaan halua lehteen painattaa.
”Synnyin maissipeltojen keskelle Keskilänteen ja sain 25 vuoden jälkeen tarpeekseni aseiden kanssa heiluvista kiihkouskovaisista punaniskoista. Olin kuullut tarinoita Itä-Euroopan upeista naisista ja lähes ilmaisesta oluesta, joten päätin lähteä tarkastamaan, voiko tämä poikamiehen taivas olla oikeasti olemassa.”, Tim kertoo.
Maassa saa oleilla ilman rekisteröitymistä 24 tuntia.
Sittemmin hän on jumahtanut asumaan Transnistrian pääkaupunki Tiraspoliin.
Myös meidän porukkamme meinasi jumahtaa Transnistriaan, tosin hieman eri syistä. Maassa saa oleilla ilman rekisteröitymistä 24 tuntia, mutta me kaksi suomalaista ja kaksi norjalaista ajattelimme rekisteröityä ja jäädä hieman pidemmäksi aikaa.
Päivä kuitenkin hurahti nopeasti neuvostomeininkiä ihmetellessä ja jokirannan rannoilla makoillessa, ja poliisiasema olikin mennyt jo siltä päivältä kiinni. Asian piti olla kuitenkin ihan kunnossa, kun kävimme kuitenkin portilla ilmoittamassa. Painelimme huolettomina paikalliseen yökerhoon viettämään iltaa, ja palasimme aamulla asemalle. Eihän se tietenkään lopulta käynyt päinsä, että maassa ollaan laittomasti, vaan jouduimme kolmen tunnin kuulusteluihin.
”Mitä teette maassa? Missä majoitutte? Paljonko maksatte? Mistä löysitte yöpaikkanne?”
Kymmenien venäjänkielisten dokumenttien allekirjottamisen ja leimaamisen jälkeen saimme viralliset varoitukset Transnistrian poliisilta ja käskyn poistua maasta iltaan mennessä. Ei mikään tyypillisin matkamuisto.
Hämäräperäisellä alueella on myös luonnollisesti hämäräperäinen oma rahayksikkönsä, Transnistrian rupla. Sitä ei saa vaihdetuksi missään maan rajojen ulkopuolella, eikä Transnistriassa käy mikään muu rahayksikkö. Tämä tekeekin alueesta rahanpesijöiden ja epäilyttävää liiketoimintaa harrastavien tahojen paratiisin, sillä sinne eivät kansainvälisten verokarhujen kynnet todellakaan yllä.
Maan lähes kaiken suuremman mittakaavan liiketoiminnan omistaa Sheriff. Supermarketit, bensa-asemat, pankit ja jopa jalkapallojoukkue kantavat Sheriffin nimeä ja sen tähti-logoa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kuka tämän mystisen Sheriffin takana on, mutta rahojen epäillään menevän monimutkaisten omistussuhteiden kautta moskovalaisoligarkkien taskuun.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä kuka tämän mystisen Sheriffin takana on, mutta rahojen epäillään menevän monimutkaisten omistussuhteiden kautta moskovalaisoligarkkien taskuun.
Transnistria on geopoliittisesti mielenkiintoinen alue sijaitessaan Ukrainan ja Moldovan välissä. Monet tutkijat ovatkin sitä mieltä, että Transnistriassa tikittää aikapommi – Krim vol 2. Transnistrian itsenäisyyttä ei ole tunnustanut yksikään valtio, vaikka Venäjä tukee aluetta niin rahallisesti kuin poliittisestikin. Kyse on tyypillisestä jäätyneestä konfliktista.
Venäjämyönteinen Transnistria olisi helppo liittää osaksi Venäjää, eikä kansanäänestyksen tulosta tarvitsisi edes manipuloida. Naapurissa Moldova taasen pyrkii Euroopan unionia kohti. Poliittisen epävakauden takia maahan matkustamista suositellaankin välttämään, mutta eivät siellä panssarivaunut kadulla jyllää. Ihmiset elävät normaalia ja rauhallista elämää, ja kaduilla tuntee olonsa täysin turvalliseksi hieman absurdissa ympäristössä.
KGB:n paikallinen alajaosto toimii kuitenkin edelleen aktiivisesti. Majoittajamme Tim on lähes varma, että hänen sähköpostiliikennettään seurataan.
”Ainoa verkkopalveluntarjoja on paikallinen yhtiö, joten mitään yksityisyyttä täällä ei ole. He pääsevät napinpainalluksella lukemaan kaikki viestini. En jaksa enää edes murehtia asiasta, täytyy vain varoa, ettei ihan kaikkea tule viesteissä möläytetyksi.”, hän kuvailee.
Tim on kahden tulen välissä, sillä Venäjä epäilee Timiä CIA-agentiksi ja samalla USA epäilee häntä KGB-agentiksi. Melkoinen soppa. Todellisuudessa Tim on vain päätynyt naimisiin paikallisen naisen kanssa lähtiessään alun perin lähinnä huumorimielessä Transnistriaan. Jenkkien oli kuitenkin tultava Transnistriaan asti selvittämään, mitä hämärätoimintaa Tim harjoittaa maan ainoana ulkomaalaisena.
Kuulusteluiden lisäksi vaadittiin pari iltaa paikallisessa yökerhossa.
”Eräänä iltana kaksi hyvin pukeutunutta miestä soitti ovikelloani, ja esittäytyivät CIA agenteiksi. Ihmisten on vaikea käsittää, miksi asun täällä ja etten ole kenenkään palkkaama soluttautuja.”
Kuulusteluiden lisäksi vaadittiin pari iltaa paikallisessa yökerhossa.
”Varmuuden vuoksi vietimme muutaman kostean illan Tiraspolin yössä, CIA:n edustusluottokortilla luonnollisesti. Agentit ymmärsivät pian, etten ole uhka kansalliselle turvallisuudelle. Kaverit toivottivat onnea valitsemallani tiellä, ja palasivat jenkkeihin raportoimaan sen, mitä reissultaan muistivat.”, Tim kertoo.
Tällä tavalla elämä etenee Transnistriassa, Euroopan kummajaisessa. Jos neuvostoaikainen rappioromantiikka kiinnostaa ja haluat lähteä Euroopan rajojen sisällä pakoon sinne, missä tuskin törmäät yhteenkään muuhun turistiin itsesi lisäksi, suuntaa nokka kohti Transnistriaa.
Ei suositella mukavuudenhaluisille.
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa