Riad Sattouf

Riad Sattouf
Tulevaisuuden arabi 1 – Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984)
WSOY

Puhutaanko kaikkialla pakolaisista? Kertoiko Maikkarin uutisankkuri Syyrian kriisistä?

Tässä ajassa on erittäin perusteltua lukea Riad Sattoufin sarjakuvaromaani Tulevaisuuden arabi 1 – Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984).  Se on neliosaiseksi kaavaillun sarjan avaus, joka vie lukijan syvälle Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Euroopan lähihistoriaan.

Sattouf (s. 1978) on ranskalais-syyrialainen sarjakuvan- ja elokuvantekijä. Hän on työskennellyt muun muassa satiirilehti Charlie Hebdolle. Tulevaisuuden arabin 1. osasta hän voitti parhaan sarjakuvan palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla 2015. Marjane Satrapin Persepolikseen verratun teossarjan kaksi tähän mennessä ranskaksi julkaistua osaa ovat molemmat nousseet Ranskan kirjallisuuslistan myyntikärkeen.

Se hehkutuksesta. Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani avaa näkymän perhe-elämään 80-luvun Ranskassa, Libyassa ja Syyriassa, Gaddafin ja al-Assadin diktatuureissa.

Ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika Riad on kaksivuotias, kun hänen isänsä ottaa vastaan opettajanviran Tripolissa. Koko perhe muuttaa Pariisista Libyaan ja sieltä parin vuoden päästä isän kotikylään Syyriaan.

Riadin isä on panarabialaisen aatteen puolestapuhuja, joka uskoo, tai lähinnä toivoo, arabidiktaattoreiden edustavan uutta edistystä. Hän haluaa kasvattaa pojastaan ”tulevaisuuden arabin”. Hankaluuksia aiheuttaa muun muassa se, että Riad on ehta pellavapää. Vaalean pikkupojan ja hänen perheensä mutkikasta elämää kahden kulttuurin välissä ryydittää hersyvä huumori.

Sattouf on ranskalais-syyrialainen, mutta ennen kaikkea Sattouf on ihminen. Hänen kerrontansa on inhimillistä. Se on ahdistavaa, ilahduttavaa ja lohdullista, mutta ei osoittelevaa. Sattouf ihailee Hergéä, mutta miehen oman tuotannon sisältö on ehkä lähempänä South Parkia, kuin Tinttiä.

Lapsi-Satouf ihmettelee aikuisten maailmaa, joka on täynnä käsittämättömiä tapoja, ristiriitoja, kieliä, uskontoja ja tunteita. Kummallisinta ja iljettävintä on viha, vaikka se viehättääkin ohimenevän hetken. Lapsen silmien läpi katsottuna asioista välittyy vilpitön kuva. Vaikka albumi kulkee välähdyksenomaisesti ja tukeutuu lapsuusmuistoihin, muodostuu ensimmäisestä osasta eheä tarina ja tarkkasilmäinen näkemys tuosta ajanjaksosta.

Piirtojälki on hullunkurista, mikä tuo synkkiin kohtauksiin jännittävää ristivetoa. Ihminen on usein hölmön näköinen otus, erityisesti silloin kun se on uhmakas. Ruutujen värimaailma vahvistaa tunnelmaa lapsuuden muistoihin palaamisesta.

Ykkösosa päättyy lentokentälle, Riad on taas lähdössä toiseen maahan.
Jos haluaa lukea jatko-osan suomeksi, joutuu vielä odottamaan, sillä sen suomennos ilmestyy keväällä 2016. Lukemisen väärti teos varmasti on.

NELJÄ TÄHTEE

Esa Keskinen