Hullu, hullumpi, porilainen samurai

Samurai Rauni Reposaarelainen elokuvateattereissa 21.10.2016
Tuotanto Moderni Kanuuna, levittäjä Black Lion Pictures.


Samurai Rauni Reposaarelaisessa historiallinen Japani yhdistyy vaivattomasti mystiseen Meri-Poriin. Porin ylioppilaslehti katsoi elokuvan sen ennakkokiertueen pysähtyessä Tampereella. Siellä nähtiin leffa, joka on enemmän kuin leffa.

Esa Keskinen, teksti

En muista onko minua ennen jännittänyt, kun menen elokuviin. Ei varmaan edes silloin, kun menin nuorena poikana katsomaan Kuninkaan paluun. Nyt jännittää.

Samurai Rauni Reposaarelainen kertoo kaaosta ympärilleen kylvävästä Samurai-Raunista, joka touhuaa Meri-Porissa janoten kostoa. Aivan, mikä vi… Elokuva on tehty minimaalisella 50 000 euron budjetilla. Tavanomainen suomalaisen elokuvan budjetti huitelee puolentoista miljoonan kieppeillä. Elokuvan tehnyttä Moderni kanuuna -työryhmää orkestroivat muun muassa Circle-yhtyeestä tuttu kulttuurihahmo Mika Rättö, ohjaaja ja leikkaaja sekä Fonal Recordsin perustajajäsen Sami Sänpäkkilä ja tuottaja-muusikko-näyttelijä Harri Sippola. Elokuvan idea on niin pähkähullu, kuin vain porilaisilta puuhaveikoilta voi odottaa. Ero kaikkiin muihin visionääreihin on siinä, että nämä tyypit ovat toteuttaneet ideansa. Elokuvaa tehtiin kolmisen vuotta käytännössä vapaaehtoistyönä. Siinä samalla ryhmä opetteli elokuvanteon.

Kuluneen vuoden aikana tippuneet lyhyet maistiaiset elokuvasta ovat olleet tyylikkäitä. Tulee olo: Ei perhana tää on pakko nähdä. Ennakkoartikkeleissa ylistetään hämmentyneinä elokuvaa. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on jotain ennennäkemätöntä, jotain mitä Suomessa ei ole aikaisemmin tehty. Kulttielokuva. Mutta valmistuuko elokuva? Näyttääkö sitä kukaan? Huhumylly onkin ollut kuin Ilmestyskirja Nyt -klassikon ympärillä. Samuraiprojektiin on liittynyt kuitenkin luultavasti vähemmän huumeita ja ruumiita. Sankarillinen tekotapa ei kuitenkaan pelasta tekijöiden nahkaa, jos elokuva on löysää höttöä, mitä se voi aivan hyvin olla. Kohta se selviää.

Mutta valmistuuko elokuva? Näyttääkö sitä kukaan?

Elokuvateatteri Niagaran sali on loppuunmyyty. Tampereen Kehräsaaressa sijaitseva entinen teollisuusrakennus on punatiiltä, kuten asiaan kuuluu. Ennen elokuvan alkua järjestetään nimenhuuto, jotta varmistutaan siitä, että kaikki lipun ostaneet ovat paikalla. Sänpäkkilä tekee sen umpiporiksi. Yleisö tirskuu. Tekijäryhmä toivottaa hyvää elokuvailtaa.

Meri. Helvetin kylmä meri. Rauni Reposaarelainen ryyppää, melskaa, raiskaa ja tappaa. Ehkä Raunissa on pisara, tai oikeastaan reilu loraus, Satakunnan rannikolle ajautunutta viikinkiverta. Berzerk-soturin elämän sijaan hän on valinnut samurain tien, joskin käy sitä ontuen. Aikansa remuttuaan Rauni joutuu murhayrityksen kohteeksi. Joku haluaa hänet päiviltä. Selviää, että murhan on tilannut henkilö nimeltään Häpeekyynel. Rauni janoaa kostoa. Matkalla on ninjoja Ouranluodossa, romansseja geishojen kanssa, romahduksia ja nousuhumalaa. Välillä ollaan kirjaimellisesti tripillä. Elokuvassa on myös road movien henkeä.

Rätön näytteleminen on todella kehollista. Rättö lojuu hyisessä meressä, harppoo jäälautalla, ryömii mudan peitossa, köllii saunassa geishojen sylissä, tanssii pimeässä ja jäpittää joen rannassa höyryä noussen. Tulee mieleen Kari Ketosen mahtava roolityö Pelikaanimies-elokuvassa. Minna Norrgård kartanonherran tyttärenä ja Reetta Turtiainen rivona geishana tekevät hyvät roolit. Rätön kaoottista irvistelyä ei ehkä jaksaisi ilman heidän suorituksiaan. Osansa on myös sillä, että elokuva on noin kymmenen minuuttia liian pitkä. Muissa rooleissa nähdään niin Juha Hurme kuin Risto Ylihärsilä. Elokuvassa näyttelee myös paljon lapsia, jotka ovat ilmiömäisiä rooleissaan. Osa vahvimmista kohtauksista on juuri lasten näyttelemiä.

Tulee mieleen Kari Ketosen mahtava roolityö Pelikaanimies-elokuvassa.

Meno on absurdia ja veristä. Huumoria on paljon, mikä on hieman odottamatonta. Dialogi pärisee porin eri vivahteilla. Murre on oleellinen osa elokuvan vinksahtanutta samuraimaailmaa. Tyyli on tuttu Rätön kirjoista. Kiroilu käy ytimekkäästi, mutta muuten hahmojen puheenparsi on läpitunkevan kaunokirjallista. Tiivistä ja totuudellista.

Modernin kanuunan elokuvaan säveltämä musiikki toimii sekin. Äänimaailmassa on Arvo Pärtiä, anime-elektroa ja Magyar Possea. Toivottavasti tavara saadaan Spotify-jakeluun.

img_7218verkko

Elokuvan ennakkokiertueelle oli tehty oma olut. Porilaisen Beer Huntersin kokeellinen olut ”Missä on Obe Johansson” sisälsi muun muassa rakkolevää Reposaaren rannalta.

 

Vaikka Rättö ryhmineen on sanonut, etteivät he halunneet tehdä Kurosawan mestariteoksia uudelleen, rullataan samuraikertomuksen elementit kankaalle hyvin perinnetietoisesti. Rättö ja Sänpäkkilä ovat cinefiilejä. Aasialaisen seikkailuelokuvan estetiikka ja tunnelma on kuitenkin juurrutettu elokuvaan niin, että se tuntuu omalta, ei häiritsevältä. Ouranluodon taistelukohtauksessa flirttaillaan kungfun kanssa niin ronskisti, että Tarantinokin hätkähtää. Leffa näyttää muutenkin hyvältä.

Lopulta elokuva taitaa olla runo Satakunnan rannikolle. Ylistävä mielikuvitusessee Porin tasaiselle horisontille. Tuolle piittaamattomalle rujoudelle. Sen herkkyys on saatu vangittua elokuvaan. Kellastuneet tienviitat, tuulivoimalat, puutalot ja tehtaat. Ruokojen laajat rivit kylmässä vedessä. Harmaus, jonka leikkaa matalalta paistava aurinko. Porin kaupungin kannattaisi alkaa maksaa tälle porukalle palkkaa. Brändityöryhmät hiiteen ja samuraimenoa tilalle.

Elokuvan ei tulisi olla elokuva, vaan illuusio.

Elokuva päättyy. En tiedä mitä ajatella. Tämä on tapaus, se oli jo ennalta selvää. Indie-elokuva, joka ei jätä kylmäksi. Eipä sellaisia liioin Suomessa tehdä. Vaikka Samurai Rauni Reposaarelaisesta paistaakin väliin kotikutoisuus, katson mieluummin sen, kuin kuudennentoista Vares-pätkän.

Samurai Rauni Reposaarelainen on hieno elokuva ikuisista aiheista – ihmisen sisäisistä ristiriidoista, rakkaudesta ja himosta, pahasta ja hyvästä, perheestä, haavekuvista ja todellisuudesta. Jonkun korkeamman tavoittelusta ja sen aiheuttamasta tuskasta. Rauni rikkoo ihmisyyden sääntöjä vastaan, ja se juuri on syvästi inhimillistä.

Elokuvan suurin ansio on oman entiteetin, olion, meriporilaisen samuraiseikkailun henkiin herättäminen. Elokuvan ei tulisi olla elokuva, vaan illuusio. Saada katsojat uskomaan elokuvan esittämä maailma. Siinä Samurai Rauni Reposaarelainen onnistuu paria heikkoa hetkeä lukuunottamatta. Se on paljon se.

Työryhmällä on tekeillä jo seuraava projekti, Töölön silkkimuna. Siitä tulee heidän mukaansa ihan oikea elokuva.

Hyvää touhua. Neljä tähteä viidestä. Käykää katsomassa vielä kun elätte ja hengitätte.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s