”Ultra Bra tekee paluun: yhtye soittaa vanhalla kokoonpanolla kesän suurimmilla festivaaleilla.” – HS 25.1.2017
Uutisotsikot Ultra Bran paluusta saivat suomalaiset odottamaan kesän festareita enemmän kuin kesää itseään. Odotus palkittiin tänä viikonloppuna Seinäjoella, kun bändi nousi Provinssin päälavalle ja hurmasi yleisön nostalgiaa tulvivalla esityksellään.
Nostalgiaa. Sitä Ultra Bran pianisti ja johtaja Kerkko Koskinen lupasi yleisölle, kun kesän keikoista uutisoitiin. Ja sitä yleisö myös odotti: Helsingistä Seinäjoelle saapunut fani Saara Köykkä totesi, että odotukset olivat ennen keikkaa korkealla. Moni muukin paikalla ollut näytti jännittyneeltä. Toisaalta yleisö vaikutti myös luottavaiselta. Esiin oli kaivettu niin bändipaidat kuin nimmareilla varustetut UB-liput, keltaisia sadetakkeja unohtamatta.
Ultra Bra muistuttaa lukuisia suomalaisia kultaisista nuoruusvuosista 90-luvulla, ja se näkyi myös yleisön keski-iässä. Toisaalta tämä kesä on ennennäkemätön tilaisuus nuoremmille faneille, jotka eivät olleet vielä syntyneetkään, kun bändi viimeksi keikkaili suuren yleisön edessä. Lapualainen Vilma Hjelt ja oululainen Hertta Hjelt edustivat juuri tätä nuorempaa ikäpolvea.
”Olin neljävuotias, kun Ultra Bra lopetti”, nuorempi Hjelt naurahti odotellessaan keikan alkua serkkunsa kanssa. Molemmilla odotukset keikan suhteen olivat korkealla, joskin he uskoivat bändin hoitavan homman kotiin ”selkäytimestä”.
Esiintyjien selkäytimeen luottivat myös helsinkiläinen Anna Laakso ja lempääläinen Sanni Lehtinen, jotka olivat nähneet Ultra Bran viimeksi Pekka Haaviston tukikonsertissa ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja. Kaksikko ei ollut nähnyt toisiaan suosikkiyhtyeensä keikkojen välisenä aikana, vaikka ystävyys on jatkunut aina Ultra Bran olemassaolon alusta asti.
”Tutustuimme aikoinaan Ultra Bran faniforumilla. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, jossa pitää yhteyttä, joten tapasimme vain keikoilla. Niin ystävyytemme sai alkunsa”, Laakso kertoi.
”Emme me nytkään pidä kovin tiuhaan yhteyttä, Facebookista huolimatta”, Lehtinen harmitteli. ”Mutta eturivissä aina tavataan!” naiset naurahtivat. Mukanaan heillä oli myös muisto menneestä: UB-lippu, jossa komeilivat myös bändin jäsenten nimikirjoitukset!
Hurraavia faneja ja hittitykitystä
Kun kello löi yhdeksän, Provinssin päälavalle asteli muusikoiden joukko, joka sai yleisön hurraamaan kovempaa kuin kellekään muulle samoilla festareilla. (Ja se on paljon se, esiintyihän samalla lavalla edellisenä iltana esimerkiksi Ellie Goulding.) Tuntui kuin oltaisiin palattu ajassa taaksepäin, sillä etenkään bändin vokalistit eivät näyttäneet muuttuneen yhtään kuudentoista vuoden tauon aikana.
Ja sitten päästiin itse asiaan. Yleisö mylvi, Ultra Bra soitti ja lauloi sydämensä kyllyydestä ja fanit saivat sitä mitä olivat tilanneet. Hitit seurasivat toisiaan ja tuhatpäinen yleisö lauloi taustakuorona. Kaikki meni kuten pitikin, ellei Kerkko Koskisen pientä sanoissa sekoilua lasketa. (Sekin tuntui lähinnä sympaattiselta.)
Parasta esityksessä oli se, että jokainen lavalla ollut muusikko näytti nauttivan keikasta aidosti. Myös yleisössä koettiin aitoja tunteita. Kyyneleiltä ei vältytty, mutta myös hymy oli herkässä. Vanhemmt fanit velloivat nostalgiahuumassa, nuorempi kuulijakunta taas hekumoi saatuaan tilaisuuden nähdä livenä yksi Suomen ikimuistoisimmista orkestereista.
Kun viimeisen kappaleen vuoro lopulta tuli, se jätti ilmaan haikeuden. Viimeisissä säkeissä laulettiin purjehduskerhon hiljaisesta satamasta ja rannasta, jolla ei tietenkään ole ketään. Hiljainen oli myös yleisö heti aplodien jälkeen. Ennen keikkaa intoa puhkuneet fanit Laakso ja Lehtinen olivat lähes sanattomia keikan päätyttyä. Odotukset olivat kuitenkin täyttyneet ja se näkyi festariyleisön kasvoilta.
Ultra Bra ja sen fanit antoivat kaikkensa heinäkuun ensimmäisenä iltana laulamalla niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, tuntemalla ja kokemalla kaikki ne tunteet, joita musiikki heissä herätti ja nauttimalla esityksestä, joka oli harvinaista herkkua.
Ultra Bra esiintyy Ruisrockissa 9.7. ja Ilosaarirockissa 16.7.
Teksti: Tytti Wallenius
Kuvat: Jonna Mäki
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa