Siitä on kulunut pian 17 vuotta, kun yksi elämäni suurimmista unelmista toteutui. Olin vielä ala-asteella ja fanittanut Nylon Beat -tyttöbändiä hartaasti jo monta vuotta. Keikoille minulla ei iästäni johtuen ollut mitään asiaa. Viimein koitti kuitenkin se kesä, kun Naikkarit esiintyivät ikärajattomassa tapahtumassa, jonne myös minä pääsin. Muistan keikan elävästi: päälläni oli pinkki fanipaita ja osasin biisit ulkoa. Kyseessä taisivat olla elämäni ensimmäiset festarit, ja lavalla nähtiin Jonnan ja Erinin lisäksi The Rasmus ja E-Type.
Tänä kesänä toteen kävi toinen haaveeni: Nylon Beat teki comebackin. Se oli odotettavissa, olihan moni muukin lapsuuteni sankari noussut jälleen keikkalavoille. Ultra Bra, TikTak ja Pikku G olivat yhtäkkiä kaikkien huulilla, ja ah, miten freesiltä lähes parikymmentä vuotta sitten tehty musa kuulostaakaan. Lehdissä on puhuttu sukupolvikokemuksista ja nostalgiasta. Comebackin tehneitä on kehuttu kilvan, ja yleisö on ollut riemuissaan.
Viime viikonloppuna näin kolme lapsuuteni idolia saman päivän aikana, kun Jonna ja Erin sekä Pikku G nousivat Hämeenlinnassa järjestettävän Wanaja festivaalin lavalle. Ilta oli täynnä sitä paljon puhuttua nostalgiaa muutenkin, sillä niin 30-vuotiasta uraansa juhlistava Klamydia kuin vuodesta 1991 asti soittanut Apulanta vetivät keikkansa tuhapäiselle yleisölle. Myös Wanaja festival vietti juhlavuottaan, sillä tapahtuma järjestettiin jo 15. kerran. Juhlakansaa oli paikalla runsaasti, sillä peräti 17000 henkeä osallistui festivaaliin kahden päivän aikana. Puitteet tapahtumalle Hämeen linnan kupeessa ja Vanajaveden äärellä olivat upeat ja festarikansa pääsi nauttimaan rennosta tunnelmasta auringonpaisteessa.
Pikku G:tä en ollut nähnyt livenä koskaan aiemmin. Osasin kuitenkin osan kappaleista edelleen ulkoa, niin paljon lapsuudessani tuli Räjähdysvaara-albumia kuunneltua. Vaikka yleisö innostuikin eniten vanhoista hittibiiseistä, Pikku G pystyi vetoamaan uusilla sinkkubiiseillään myös uusiin kuuntelijoihin. Harva artisti kykenee lähes viidentoista vuoden jälkeen tekemään näin kovan paluun sekä festarilavoille että soittolistojen kärkeen.
Myöhemmin esiintyneen Nylon Beatin kohdalla tilanne oli toinen. Tiettävästi vain tämän kesän ajaksi yhteen palannut yhtye hurmasi yleisönsä ainoastaan vanhoilla kappaleilla – kiertuetta varten Nylon Beat ei ole julkaissut ainuttakaan uutta laulua. Esitys oli tehty selvästi vain ysärihuuman vuoksi. Lavalla nähtiin jopa hieman kliseisiä, mutta samaan aikaan hauskoja tanssiliikkeitä ja artisteilla tuntui olevan pilke silmäkulmassa koko show’n ajan. Homma tehtiin tosissaan, mutta ei liian ankaralla otteella. Koko setti luotti vahvasti tyttöbändin historiaan ja taustavideoilla pyöri esimerkiksi vanhojen levyjen kansia ja valokuvia.
Sekä Jonnan että Erinin kohdalla tuntui, että molemmat ovat kasvaneet ulos nylonkuoristaan, ja kehittyneet artistina valtavasti. Juuri siitä syystä setti iski kuulijoihin. Jos molemmat naiset olisivat olleet pois julkisuudesta ja musabisneksestä viimeisen vuosikymmenen, lopputulos olisi todennäköisesti ollut hyvin erilainen. Itse musiikki oli kestänyt yllättävän hyvin aikaa: nasaaliääni kun on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus nuorten naislaulajien tekemässä musiikissa.
Nylon Beatin keikka ihastutti ja hauskuutti, ja tämän kesän aikana monen naikkarifanin unelmat käyvät toteen: Jonna ja Erin tarjoavat yleisölle juuri sitä mitä on toivottu, nostalgiaa ja nylonia.
Teksti ja kuvat: Tytti Wallenius & Aleksi Olander
Sateenkaarikuva: Eino Nurmisto
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa