Jazzviikko on taas ohi ja kansa on palannut niin normaaliin päiväjärjestykseen, kuin näissä helteissä voi suomalainen palata. Osa rauhaisaa arkea arvostavista porilaisista huokaisee helpotuksesta, kun ruokaostokset voi taas tehdä ilman kymmenien metrien jonoja, auton saa parkkiin helposti ja terassille mahtuu nauttimaan vilvoittavan tuopin peräti istumapaikalla.
Monen mieli on kuitenkin jo hieman haikea. Jazzviikon voi nähdä pienenä ulkomaanmatkana, ilman että tarvitsee poistua kovin kauas kotoa. Karnevaalitunnelma valtaa kaupungin sekä aistien että tunteiden tasolla, ja vain harvat ovat jazzviikon aikana huonolla tuulella.
Jazzien tapahtumakonsepti on pysynyt varmana ja turvallisena vuosikymmeniä. Tämän vuoden suuri puheenaihe olikin jazzkadun muuntuminen jazzpuistoksi. Puisto itsessään oli tunnelmallinen ja varsinkin iltaaikaan visuaalisesti näyttävä kaikkine valoineen ja väreineen, mutta sijainti Kirjurinluodossa aiheutti logistisia haasteita, jotka latistivat tunnelmaa hieman. Alueen ravintolat ja myyntikojut olivat hajallaan ja niiden sijainnista ei oltu tehty karttaa. Lisäksi puistossa oli vain yksi anniskeluravintola. Kesäravintola on puistossa aina, joten sen rinnalle olisi kaivannut jotain uutta ja erilaista.
Jazzkadulle on päässyt ennen suoraan keskustasta helposti kävellen, kun taas Taavi-silta raukka ei sovellu erityisen hyvin valtavien ihmismassojen kulkureitiksi. Varsinkin viikonloppuna vilkaisu toivottaman pitkiltä näyttäviin jonoihin sillalle sai monet juhlijat kääntymään takaisin keskustaan ja joen rannalla sijaitseviin jokilaivoihin. Jazzpuisto aiheutti runsaasti keskustelua esimerkiksi Yodelissa ja Satakunnan Kansan tekstaripalstalla ja valtaosa kommenteista oli tuohtuneita. Moni vannoi perinteiden nimeen ja uudistus aiheutti mielipahaa.
Toisaalta vanha jazzkatu alkoi jo toistaa itseään vuosi toisensa perään. Pieni vaihtelu tekee usein hyvää ja on syytä muistaa, että harva uudistus sujuu heti ensimmäisellä yrittämällä täysin kivuttomasti. Toivottavasti jazzpuistosta saatu palaute otetaan jazzorganisaatiossa huomioon ja sen perusteella alue on ensi vuonna entistä parempi ja toimivampi.
Jazzien kohokohtana ovat vuodesta toiseen puistoareenan pääkonsertit. Ensimmäisenä opiskeluvuonna ajattelin ihan uteliaisuuttani käydä katsomassa, millainen meininki niillä kuuluisilla Pori Jazzeilla oikein on. Olin aikoinaan hieman skeptinen, sillä Jazzien esiintyjäkattaus on harvemmin kuulunut Spotifyn soitetuimpien artistien joukkoon. Ensimmäisestä jazzkerrasta lähtien olen kuitenkin käynyt tapahtumassa lähes joka vuosi ja voin suositella tapahtumaa lämpimästi kaikille.
Jazzien esiintyjät eivät todellakaan kierrä Suomen festareita vuodesta toiseen, vaan ovat useimmin, jos ei ihan once in a lifetime, niin vähintäänkin once in a decade -tason yhtyeitä Suomen festarilavoilla. Jazzeille ei huonoja bändejä kuulla ja tapahtuma on oiva tilaisuus laajentaa omaa musiikkitietämystään ja -makuaan.
Tämän vuoden henkilökohtaisiksi kohokohdiksi nousivat dramaattisen ja suorastaan hypnoottisen tunnelman aikaan saanut Nick Cave, energinen Vintage Troublen sekä hyväntuulinen Aloe Blacc. Musiikkitarjonta oli monipuolista ja kelit suosivat yleisöä valtaosan festivaalista. Myös naisartisteille omistettu lauantai toimi: erityisesti päälavalla esiintynyt Aili Ikonen sykähdytti.
Kuvat: Riikka Vaahtera
Kehittyäkseen festivaalina Pori Jazzin tulisi laadukkaasta musiikista huolimatta kiinnittää huomio artistivalintoihin. Festivaali on jo kävijämääriensä puolesta junnannut paikallaan pitkään – vuoden 2006 huikeisiin kävijämääriin ei ole sen koommin ylletty. Tänä vuonna Kirjurinluotoon osti lipun 57 000 musiikin ystävää. Se on pari tuhatta vähemmän kuin viime vuonna, ja lähes 20 000 vähemmän kuin ennätysvuonna 2006.
Menneisyys on osoittanut, että Pori Jazzilla on oikeita päätöksiä ja investointeja tekemällä mahdollisuus kasvattaa kokoaan reilusti. Koska alkukesänä koko Suomea puhututtanut toimitusjohtajavalintakaan ei onnistunut nujertamaan festivaalijärjestäjiä, ehkä nyt olisi aika pelata astetta kovemmilla panoksilla ja tehdä Pori Jazzista entistä parempi kesätapahtuma. Jos Pori ja porilaiset nimittäin selviävät tästä superkesästä Suomi Areenoineen ja asuntomessuineen, se selviää mistä vain, jopa entistä suuremmista jazzeista.
Teksti: Aleksi Olander & Tytti Wallenius
Kuvat: Tytti Wallenius & Pori Jazz kuvapankki (kuvaajat mainittu erikseen)
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa