Mikä saa Pointin toimittajan istumaan junassa lähes kahdeksan tuntia matkustaessa toiselle puolelle Suomea Joensuuhun?
Vastaus on tietysti Ilosaarirock. Lähdin katsastamaan elämäni ensimmäistä kertaa Ilosaarirockia, josta on kasvanut vuosien mittaan yksi Suomen suurimmista festivaaleista.
Ilosaarirock on järjestetty vuodesta 1971 lähtien, jolloin se aloitti nimellä Rockrieha. Alun perin festivaali järjestettiin Joensuun keskustassa Ilosaaressa, josta se muutti vuonna 1991 Laulurinteelle alkuperäisen alueen jäätyä auttamatta pieneksi. Tämän tiedon minulle tarjosi hyväntuulinen herrasmies taksissa ajellessamme Ilosaaren läpi juna-asemalta festarialueelle.
Perjantai alkoi melko infernaalisen kuuloisella junamatkalla toiselle puolelle Suomea. Mukana junassa kulkivat makuupussi, teltta sekä muut tarvittavat kamat. Matka taittui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti virvokkeita nauttien ja kolmen vaihdon jälkeen olin saapunut Joensuuhun. Ei muuta kuin taksi alle ja etsimään festarialueen ravileirintää. Taksia sai odotella muutaman tovin, kun moni muu oli myös päätynyt samaan lopputulokseen…
Minulla on ollut tapana telttailla ainakin kerran kesässä. Tämän rituaalin olin päättänyt toteuttaa viikonloppuna legendaarisessa ravileirinnässä. Festivaalin järjestäjä ilmoittaa hauskasti jo etukäteen nettisivuillaan, että ravileirintää joko ”vihaa tai rakastaa”. Näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että oli aika osuvasti sanottu. Menoa ja melskettä riitti läpi viikonlopun leirintäalueella. Alkuun oli lipun ostamisen kanssa ravileirintään hieman ongelmia, mutta ystävällinen henkilökunta selvitti lopulta asian moitteettomasti. Kun lähdin etsimään itselleni ykkösluokan telttapaikkaa, oli ilmassa kunnollista vanhan ajan festarimeininkiä: ihmiset pystyttivät telttoja rinta rinnan pienessä tuiskeessa sekä musiikki pauhasi ympäri ravirataa. Fiilis oli loistava pitkän matkustamisen jälkeen.
Festivaalialue oli laaja ja se sisälsi kuusi erilaista esiintymislavaa sekä paikkaa. Viikonlopun aikana ohjelmaa oli ripoteltu tasaisesti eri esiintymislavoille ja tarjonnan puutteesta ei voi järjestäjiä ainakaan syyttää. Musiikkivalikoimaa sekä esiintyjiä oli hyvin laajalla rintamalla niin Suomesta kuin ulkomailtakin ja jokainen kävijä löysi varmasti itselleen mieluisaa musiikkia viikonlopun aikana. Erittäin laajasta artistien kimarasta menee järjestäjille täydet pisteet.
Kavereiden kertomusten ja netistä ongitun tiedon mukaan Ilosaarirockia pidetään hyvin rentona ja jopa uniikkina muihin tapahtumiin verrattuna, ja viikonlopun jälkeen voi allekirjoittaa väitteen. Hyvän fiiliksen ja menon pystyi todellakin aistimaan paikan päällä niin ihmisistä, kuin tunnelmastakin. Viikonlopun aikana ei näkynyt ainuttakaan järjestyshäiriöitä.
Viihdyin suuremman osan viikonlopusta päälavan tuntumassa. Esiintyjistä odotin eniten ranskalaisen DJ Snaken ja amerikkalaisen The Chainsmokersin keikkaa. Suuret ulkomaiset EDM-tähdet eivät pettäneet, vaan pimeneviin iltoihin ne tarjosivat huikeat keikat näyttävällä lavashowlla. Suomalaisista artisteista oli aivan ehdotonta päästä katsomaan Maustetyttöjen keikkaa Soundi-lavalle. Tämä eräänlaiseksi ilmiöksi itsensä Suomessa nostanut naisduo veti paljon väkeä paikalle ja haluaisin ensi vuonna nähdä Maustetytöt astetta isommalla lavalla esiintymässä.
Hieman yllättävää kylläkin, mutta koko viikonlopun aikana eniten väkeä tuntui vetävän Olavi Uusivirran keikka lauantaina. Koko päälavan alue oli ahdettu aivan täyteen ihmisiä anniskelualueet mukaan ottaen. Myös fiilis tuntui erilaiselta Uusivirran keikalla. Vakuutuin viikonlopun aikana siitä, että suomalaisella musiikilla menee hyvin.
Vuosien saatossa on festaripyttärit ja nakkikipot vaihtuneet gourmethampurilaisiin, pizzaan, pitaleipiin, aasialaiseen ruokaan sun muuhun. Myös Ilosaarirockissa oli valinnanvaraa ruokapuolen suhteen. Nykypäivän festarikävijälle ei enää riitä pyttipannu majoneesiturauksen kera, vaan osataan vaatia laadukasta ja monipuolista festariruokaa.
Tänä vuonna Ilosaarirock oli cashless-festivaali. Kaikki ostokset tehtiin rannekkeella, johon piti ladata rahaa. Suhtauduin aluksi hieman varauksella rannekejärjestelmään, mutta loppujen lopuksi se oli erittäin toimiva ja helppokäyttöinen systeemi. Käyttämättömät rahat siirtyivät automaattisesti takaisin tilille seuraavan viikon aikana.
Suurin kritiikin aihe tulee bajamajojen sijoittelusta ja niiden vähyydestä. Päälavan yhteydessä ei ollut ainuttakaan vessaa ja keikkojen aikana joutuikin tarpomaan useita satoja metrejä toiselle puolelle aluetta hotelli helpotukseen. Keikasta saattoi mennä parhaat palat ohi, jos vessahätä iski yllättäen. Myös anniskelualueen jonot olivat hyvän sään aikana syntisen pitkiä ja juomaa joutui pahimmassa tapauksessa jonottamaan puolisen tuntia.
Viikonlopun sää oli vaihtelevaa eikä sateeltakaan vältytty. Se ei kuitenkaan latistanut juuri lainkaan festaritunnelmaa, vaikka varsinkin perjantaina satoi lähes koko illan. Lauantaina Ilosaarirock pääsi oikeuksiinsa, kun lämmin aurinko helli festarikansaa.
Mitä viikonlopusta jäi käteen?
Ainakin kaksi lähes olemattomilla yöunilla vietettyä yötä ravileirinnässä ja rutkasti hauskoja muistoja. Ravileirintä oli sanojensa mittainen ja musiikki pauhasi yötä päivää koko viikonlopun ja monenlaiset kuppikunnat pitivät kinkereitään aina aamuvarhaiselle asti. Ravileirintä tarjosi aitoa festarimenoa yllättävine kohtaamisineen, mutta yöunia arvostavalle sitä ei voi suositella. Ravileirintää voi suositella hyvälle kaveriporukalle, joka ei ihan vähästä valita tai mieltään pahoita.
Ilosaarirock oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys. Vaikka matka Porista Joensuuhun saattaa muodostua monelle esteeksi, on se kaikki mielestäni sen arvoista. Jos kaipaat normaalia rennompia festareita, on Ilosaarirock sinua varten. Kerää ensi vuodeksi hyvä kaveriporukka, hoida töistä viikonloppu vapaaksi, sopikaa kuskit etukäteen ja valmistaudu henkisesti ravileirintään. Ilosaarirock on yksi kesän parhaimmista tapahtumista.
Ville-Veikko Päivömaa
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa