Maisterivaiheen Bermudan kolmio

Kello on 3.45 aamulla. Jos tätä nyt heräämiseksi voi kutsua, niin olen juuri herännyt viikon vähäunisimmasta yöstä. Tämä ei todellakaan ole luontainen heräämisaika minulle, nukkuisin öisin mieluummin enemmän kuin vähemmän. Herään kuitenkin siihen aikaan, koska ensimmäinen juna Helsingistä Turkuun lähtee Helsingin Rautatieasemalta klo 5.28. Yleinen harhaluulo pääkaupunkiseudulla asumisesta on, että kaikki on lähellä. Vaikka asun Helsingin rajojen sisäpuolella, niin Helsingin Rautatieasemalle minulla menee noin 40-50 minuuttia riippuen ruuhkatilanteesta. Sen takia on herättävä aikaisin. Useampi tuttavani kysyy, miksi teen näin itselleni. Minulle syy on kuitenkin selvä: olen opiskelija. Päivän ensimmäinen luento alkaa Turussa klo 8.15 ja minulla on täysi aikomus olla paikalla.

 

Opiskelen Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen maisterivaiheen koulutusohjelmassa (KTMT), pääaineenani digitaalinen kulttuuri ja sivuaineenani kieliteknologia. Pääaineen opinnot järjestetään Porin yliopistokeskuksessa, sivuaineen opinnot taas Turun yliopistolla. Asun ja työskentelen Helsingissä, joten töiden ja perheen takia muuttaminen opiskelukaupunkiin ei ole vaihtoehto. Monien mielestä tämä on ihan mahdoton yhtälö, mutta omalta osaltani tietoisesti tehty valinta. Valmistuin kulttuurituottajaksi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta vuonna 2015, joten maisterivaiheen opinnot KTMT:llä olivat minulle luonnollinen jatkumo.

Junalla matkustamisen hyvät puolet ovat vakaassa matkustamisen tahdissa, etätyön tekemisen helppoudessa sekä mahdollisuudesta liikkua vaunujen välillä matka-aikana. Huono puoli on se, että junat ovat usein myöhässä. Tälläkin kertaa juna oli jäänyt teknisen vian vuoksi varikolle ja “uusi” juna lähti noin 40 minuuttia myöhässä alkuperäisestä aikataulustaan. Minulle tämä tarkoittaa automaattista myöhästymistä luennolta, joka muutenkin kestää sen kaksi tuntia tai vähän alle. Matka-aikaa Turkuun ja takaisin kertyy tunnista kolmeen per suunta. Poriin matkustamiseen saattaa mennä kahdeksan tuntia päivässä. Sen takia on lottovoitto, jos useamman kurssin luennot ovat samana päivänä ja mielellään peräjälkeen. Autolla matkustaminen ei ole vaihtoehto, sillä junassa ehtii tekemään töitä. Saavun luennolle kuitenkin myöhässä junan myöhästymisen takia. Vinkkinä muille Turussa opintojaan tekeville: junasta kannattaa jäädä pois Kupittaan asemalla, koska se on paljon lähempänä yliopiston tiloja kuin Turun rautatieasemalta katsottuna. Portaita on myös paljon. PALJON.  Luennon jälkeen jatkan työpäivääni ja odotan seuraavan luennon alkamista. Illalla nappaan junan takaisin Helsinkiin ja olen kotona noin yhdeksän aikaan illalla. Samalla viikolla olisi tarkoitus osallistua opetukseen myös Porissa.

 

Ilman työpaikkaa opinnot olisi täysin mahdotonta suorittaa, sillä matkustamisen kustannukset voivat olla yllättävän korkeat. Sellaiset kurssit, joiden aikataulu julkaistaan tai täydennetään juuri ennen kurssin alkua sekä kurssit, joilla perutaan luentoja, aiheuttavat suurinta päänvaivaa. Ilman etukäteistietoja kurssin aikataulusta Poriin tai Turkuun matkustamista on vaikeaa suunnitella. Usein olen tilanteessa, jossa hyvin edullisten VR:n säästölippujen sijaan ostan edellisenä illalla kalliit “viimeisen istumapaikan” -liput. Samoin, jos olen ostanut edullisia lippuja koko kurssin aikataulua noudattaen ja luennot perutaan, niin tappio jää itselleni kuitattavaksi. Olen myös joutunut tekemään valintoja, jossa vaihtoehtona on osallistuminen pääaineen kurssille Porissa tai sivuaineen kurssille Turussa, koska kurssit järjestetään samaan aikaan. Vaikka tämä pendelöinti on jotain mustaa magiaa vaatinut, niin kuitenkaan en valitettavasti omista Harry Potterista tutun Hermione Grangerin ajankääntäjää.

Etäopiskelu on tällä hetkellä kaikille tuttua poikkeusolojen takia. Omat opintoni ovat kuitenkin pääasiassa olleet etäopiskelua ja jotkut kurssit ovat sisällöltään myös hyvin etäopiskeluystävällisiä: luennot, kurssimateriaalit, kurssin liittyvät kysymykset tai keskustelut ja kurssin tentit voi suorittaa digitaalisesti. Sen takia ihmettelen joidenkin kurssien luentojen osalta, miksei tätäkin järjestetä etänä. Huomioni kiinnittää myös se, että näissäkin poikkeusoloissa annetaan luentoja korvaavia tehtäviä, mutta varsinaista opetusta ei ole. Samaan kategoriaan kuuluvat sähköiset tentit. Tenttiakvaarioita on melkein jokaisessa yliopistokaupungissa, mutta matkustan silti toiseen kaupunkiin suorittaakseni sähköisen tentin. Koen, että etäopiskelua kehittämällä yliopisto olisi entistä houkuttelevampi vaihtoehto useammalle ja opintojen etenemistä voisi nopeuttaa.

 

Suurin muutos vanhaan opiskeluaikaani on, että kontaktit muihin opiskelijoihin ovat pääosin kursseihin liittyvät. Maisterivaiheen opiskelijoina meitä on tietysti vähemmän, mutta olematta paikan päällä osallistumassa koulun ulkopuolisiin tapahtumiin tuntuu, että opiskelusta on jäänyt pois yleinen opiskelijakulttuuri. Oma orientaatioviikko pidettiin Porissa ja siellä tutustuin muihin opiskelijoihin ja kampuksen tiloihin. Kun opinnot alkoivat Turussa, niin huomasin olevani pihalla kuin lumiukko. Kampusrakennuksia on paljon, kaikesta piti ottaa selvää itse ja opiskelijoiden massaa on sen verran, että siinä ei oikein ehdi tutustua. Omana tavoitteena on kuitenkin suorittaa opintoja ja aina mahdollisuuksien mukaan osallistua tapahtumiin, mikäli aikataulut sen sallivat.

Joustavuus on kaiken avainsana. Koska en kuitenkaan pysty osallistumaan jokaisen kurssin luentoihin pelkästään aikataulujen vuoksi, niin pyrin priorisoimaan minulle tärkeimmät ja sisällöltään oleellisimmat luennot. Joustavuutta ja ymmärrystä olen saanut niin lehtoreilta kuin omalta työnantajaltani. Olen onnekas, että työni on sellaista, jota pystyy tekemään etänä. Joustavuutta on kuitenkin pitänyt löytyä myös itsestä. Opintojen alkuhuumasta lähtenyt ajattelu, että kaikki kurssit saa heti tehtyä ja suoritettua on realisoitunut siihen, että joistakin opinnoista on pitänyt luopua tai siirtää eteenpäin ajanpuutteen vuoksi. Voidaan siis sanoa, etten ole täysipäiväinen opiskelija, mutten myöskään täysipäiväinen työntekijä, vaan tämä on oma henkilökohtainen Bermudan kolmio Helsinki-Turku-Pori akselilla.

Teksti ja kuvat: Sonja Vojnovic

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s