Kulttuuri on turhaa

Kulttuuri on turhaa. Se on ajan ja rahan hukkaa. Kulttuurituottajat ja taiteilijat ovat höpöhöpöammatteja, eivätkä kultturialan toimijat saa mitään yhteiskunnallista hyvää tai tärkeää aikaiseksi. Kulttuurialan koulutus on vähäpätöistä, kuka tahansa osaisi tehdä heidän työnsä ilman koulutustakin. Kulttuurituottajaa ei kannata palkata. He eivät ymmärrä liiketoiminnasta tai työelämän realiteeteista mitään, vaan ovat taivaanrannan maalareita. Kulttuurialan palkkataso on oikeutetusti pieni, sillä eiväthän he tee yhtä merkityksellistä tai kuormittavaa työtä kuin esimerkiksi tekniikan, terveydenhuollon tai opetuksen ammattilaiset. Valtion avustuksia kulttuuritoimijoille pitäisi vähentää, sillä Suomessa on tärkeämpiäkin asioita tuettavana. Korona-avustuksia jaettaessa on tärkeämpää, että muiden alojen yrittäjien toimeentulo taataan ensin, sitten vasta mietitään kulttuurialan tulevaisuuden jatkuvuutta.

Nämä kaikki ovat todellisia kommentteja, joita olen kuullut kulttuurista ja sen parissa työskentelevistä ammattilaisista. Kulttuurituottajana minua on väheksytty niin työelämässä kuin ystävieni ja sukulaisteni toimesta. Harva ymmärtää, että todellisuudessa valtaosa suomalaisista on kulttuurin suurkuluttajia tavalla tai toisella. Ehkä tavallinen tallaaja ymmärtäisi kulttuurin merkityksen siinä vaiheessa, kun se otettaisiin pois. Todennäköisesti huomattaisiin, että kulttuuri näyttelee elämässä merkittävää roolia ja on iso osa monen ihmisen vapaa-aikaa. Kulttuuri on tärkeä tekijä hyvinvoinnille ja jaksamiselle, aivan kuten sosiaalinen kanssakäyminen ja liikunta. Etenkin koronatilanteen aikana monelle kotoa käsin saatavissa oleva kulttuuri ja viihde ovat nousseet tärkeiksi selviytymismekanismeiksi kriisin keskellä.

Kuvitellaan tilanne, jossa oopperatalot, baletit, teatterit ja taidekeskukset pyyhkiytyisivät pois kartalta. Voi olla, että näiden poistuminen ei vaikuttaisi vielä kovin suuren ihmisjoukon elämään. Poistetaan seuraavaksi festivaalit, musiikkikonsertit, stand-up keikat, baarit, kirjastot sekä erilaiset messut ja näyttelyt. Nämä todennäköisesti vaikuttaisivat jo useamman ihmisen elämään. Monen ihmisen arki muuttuisi, jos kotoa häviäisi kirjat, televisio ja pelikonsoli. Myös sisustus muuttuisi, jos taidetta, keramiikkaa ja muita käsitöitä ei enää tehtäisi. Miltä kuulostaisi, jos video- ja lautapelit, aikakausilehdet, sarjakuvat, blogit, radio sekä erilaiset musiikin, elokuvien ja tv-sarjojen suoratoistopalvelut eivät olisi enää saatavillasi? Et voisi enää koskaan lukea, katsoa tai kuunnella mitään viihteellistä. Alkaako jo tuntua siltä, että kulttuurilla on sittenkin iso rooli elämässäsi?

Kulttuuri ohjaa toimintaamme ja arvojamme sekä jakaa meidät viiteryhmiin. Se määrittää meitä niin yksilönä kuin yhteisönä. Kulttuuriin liittyy vahvasti kokemuksellisuus ja elämyksellisyys, joista syntyy elämän pituisia muistoja. Monet muistavat lapsuudessa katsomansa lastenohjelmat, vanhempien lukemat kirjat tai vaikka perheen yhteisen matkan Muumimaailmaan tai kesäteatteriin. Teini-ikäisenä kenties pelasit kavereidesi kanssa verkkopelejä tai kuuntelitte jotain bändiä, jonka musiikkia nykyään kuullessasi mielesi valtaavat monet muistot. Kesän suuret yleisötapahtumat ovat monelle vuoden kohokohta – siellä tavataan ystäviä, otetaan irtiotto arjesta, nautitaan kulttuurista sen monessa muodossa ja luodaan yhteisiä muistoja. Moni matkailee lomillaan kotimaassa tai ulkomailla ja vierailee turistinähtävyyksillä tai osallistuu paikallisiin tapahtumiin. Tämä kasvattaa ymmärrystämme erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Valtaosa lienee katsonut joskus elokuvan, kuullut kappaleen tai lukenut kirjan, joka on herättänyt tunteita – ilostuttanut, vihastuttanut tai liikuttanut. Ikäihmiselle saattaa olla suuri juttu vierailla synnyinseutunsa kotiseutumuseossa muistelemassa kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on tullut nähtyä ja koettua. Kulttuuri kuuluu kaikkien elämään iästä tai elämänvaiheesta riippumatta.

On monia ammattikuntia, joita ilman tämä yhteiskunta ei pyörisi. Kulttuurin ja taiteen ammattilaiset edustavat yhtä niistä. Heihin törmää mitä moninaisimmissa tehtävissä julkisessa hallinnossa, kolmannella sektorilla ja yrityksissä. He työskentelevät eri kohderyhmien parissa, lapsista vanhuksiin, erityisryhmistä erilaisiin kulttuurin kuluttajiin, yksityishenkilöistä yrityksiin. Taiteellisen luomisen lisäksi kulttuurialan ammattilaiset järjestävät tapahtumia, tekevät asiakaspalvelua ja myyntityötä, toteuttavat markkinointia ja sisällöntuotantoa, opettavat, tutkivat ja toimivat asiantuntijatehtävissä. Kulttuuri tarkoittaa myös kansainvälistä kaupallista toimintaa, sillä matkailu mahdollistaa monen muunkin ammattikunnan kuin kulttuurin toimeentulon.

Kulttuurituottajat ovat monen ammattikunnan moniosaajia, jotka tarjoavat omaa osaamistaan monelle toimialalle. Kulttuurituottajan työ on vaativaa, eikä siinä pärjää pelkällä haaveilulla – vaikka sitäkin tarvitaan, luovuutta ja realiteetteja tasaisessa mittasuhteessa. Kulttuurialan ammattilaiset ovat aliarvostettuja. Heidän työnsä on merkityksellistä ja sitä tehdään rakkaudesta lajiin, ei kelloa tuijottaen tai rahankiilto silmissä – vaikka ala surullisen alipalkattu onkin. Kulttuuri on yksi yhteiskuntamme kasassa pitävistä voimista.

Kulttuuri ei ole turhaa. Se on panostusta ihmisen hyvinvointiin. Tukekaamme siis kulttuuria.

 

Teksti: Amanda Mäkynen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s