Seitsemättä kertaa järjestettävän Pori Film Festivalin taiteellinen johtaja Niilo Rinne toteaa, että tämänkertainen ohjelmiston valinta ja kuratointi poikkesi hieman aikaisemmista:
– Avointa hakua ei ollut, joten emme päässeet etsimään teoksia sitä kautta. Aikaisemmin prosessi on ollut sellainen, että avoimen haun kautta löydetyistä elokuvista on muodostettu ohjelmistokokonaisuutta, mutta nyt ohjelmiston teemat lähtevät ehkä vähän enemmän järjestäjistä itsestään.
Festivaalin linja on silti pysynyt samantyyppisenä kuin aikaisemminkin. Rinteen mukaan omaehtoisuus ja kokeellisuus ovat ohjelmiston kantavia teemoja tänäkin vuonna. Festivaalijohtaja huomauttaa, ettei ohjelmisto silti ole puhtaasti kokeellista elokuvaa, vaan siinä enemmänkin pohditaan kokeellisuuden käsitettä. Elokuvien kirjo on monipuolinen.
Pitkiä elokuvia nähdään viisi. Näin pilvet kuolevat on dokumentti ilmastotutkijasta, joka pyrkii saamaan sadetta aavikolle. Sunnuntaina esitetään menestysanimaatio The Triplets Of Belleville. Dokumentaarista tarjontaa edustaa myös ohjelmiston todellisiin herkkupaloihin kuuluva Jodorowsky’s Dune, joka kertoo klassiseksi muodostuneen scifi-romaanin epäonnistuneesta filmausyrityksestä. Klassikoita edustaa legendaarisen näyttelijän Charles Laughtonin ainoaksi ohjaustyöksi jäänyt The Night Of The Hunter. Suomenkieliseltä nimeltään teos on Räsynukke ja sitä tähdittää huijarisaarnaajana Robert Mitchum. Elokuva kuuluu southern gothic -nimellä tunnetun suuntauksen perusteoksiin ja perustuu Davis Grubbin romaaniin, joka on julkaistu suomeksi nimellä Yön pahat silmät. Esityksen alustaa yhdysvaltalaisen elokuvan asiantuntija Kimmo Ahonen. Indie-elokuvia taas edustaa Sami Pöyryn Punainen kohina, joka on kerännyt ihastuneita arvioita. Turkulainen elokuva-asiantuntija Juri Nummelin on verrannut sitä Pekka Hyytiäisen kulttimainetta keränneeseen teokseen MP – Minä pelkään (1982).
Festivaalin kokeellisempi puoli tulee kuitenkin esiin enemmän lukuisissa lyhytelokuvasarjoissa. Erityistä huomiota mediassa on herättänyt nudismiaiheeseen keskittyvä Paljaana-sarja. Rinteen mukaan sen idea saatiin Yyterin nakurannan sulkemispäätöksestä.
– Suomalaisilla on varsin luonteva suhtautuminen alastomuuteen jo saunaperinteen vuoksi. Sarjan luonnissa oltiin myös tekemisissä aidon kokeellisuuden kanssa sikäli, että sen ottamiseen ohjelmistoon liittyy epävarmuutta. Miten yleisö ottaa sen vastaan?
Myös läntinen naapuri Ruotsi on komeasti esillä maan kokeellisen elokuvan historiaan ja nykypäivään sukeltavan sarjan myötä. Kuraattorina on ruotsalainen Timo Menke.
– Bongasin Menken, kun hän kävi Porin taidemuseossa. Hänellä on erittäin kova asiantuntemus aihepiiristä ja festivaalilla on myös englanninkielinen keskustelu kokeellisuudesta. Siinä on mukana Menken lisäksi AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen.
Ehkä syvimmälle kokeellisuuden ja elokuvan mahdollisuuksien tutkimisen syövereihin sukelletaan kuitenkin lauantain säestetyssä taikalamppuesityksessä nimeltä Kultapalmut, jonka toteuttavat Pauliina Mäkelä ja Topias Tiheäsalo. Mistä oikein on kysymys?
– Mika Taanila on aiemmin toteuttanut esityksiä eri festivaaleille teemalla Film without Film. Tässä on kyse samasta. Pyritään valon, äänien ja musiikin avulla luomaan elokuvallinen tila ja kokemus. Kyse on eräänlaisesta audiovisuaalisesta alkemiasta. Kun ääntä ja valoa yhdistelee, niin syntyy uusi arvo ja merkitys. Elokuvateoria on aika paljon sitoutunut kuvaan, varmaan siksi, että kuva on figuratiivinen. Kuitenkin usein on niin, että ääni herättää kuvan.
Kultapalmujen ohella lauantaina Isokarhussa tapahtuu muutakin kiehtovaa. Sami Sänpäkkilä kertoo omaehtoisesta elokuvanteosta ja antaa aiheeseen sopivia vinkkejä.
– Siinä yhdistyvät komeasti festivaalin teemat: indie, kokeellisuus, omaehtoisuus ja taiteidenvälisyys, Rinne toteaa.
Pori Film Festival järjestetään 25.–28.11. Isokarhussa ja Finnkino Promenadissa. Ohjelma löytyy osoitteesta http://www.porifilmfestival.fi
Teksti: Rami Nummi
Kuva: Pori Film Festivalin kuvapankki
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa