Vahva yhteisö kannattelee Musan Salamaa

Porilaistaustainen toimittaja Pekka Ruissalo on kirjoittanut palloiluseura Musan Salaman 60-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi julkaistun kirjan Me ollaan MuSa. Teos on saanut innostuneen vastaanoton, mikä kertoo siitä, että sille on ollut tilausta. Salamaan sitoutuneilla on vahva seuraidentiteetti, joka on jatkunut ja vahvistunut sukupolvelta toiselle. Ruissalon mukaan se näyttäytyy usein peräänantamattomuutena.

– Musalaisuus on sinnikästä ja tinkimätöntä. Ihmiset kasvavat ja heidät myös kasvatetaan siihen, ettei pikavoittoja ole luvassa. Pelikentällä se näkyy niin, ettei seuraa vastaan ole koskaan helppoa pelata. Päälle tullaan koko ajan ja jokainen tilanne pelataan varmasti loppuun asti. Yritteliäisyyttä suositaan aina, vaikka joskus on sattunut niinkin, että jossain junnupeleissä on mennyt kymmenen maalia omiin. Toisaalta varmasti on myös niitä pelejä, joissa itse on päästy tekemään se kymmenen maalia.

Ulkopuolisille porilaiset futisympyrät näyttävät joskus sisäänpäin kääntyneiltä. Seurojen välistä yhteistyötä ei ole saatu käyntiin toivotulla tavalla. Kysymys on tullut polttavaksi erityisesti edustusjalkapallon menestyksen heikennyttyä. Porilaiset ovat menettäneet SM-liigapaikkansa niin naisten kuin miestenkin tasolla. Toisaalta seurojen keskinäinen kilpailu voi myös kannustaa kaikkia eteenpäin.

– Varmasti toiminta on ollut kyräilevää takavuosina. Uudet sukupolvet ovat kuitenkin kasvaneet paremmin sosiaalisiin taitoihin. Pori on myös sen verran pieni paikkakunta, että jos joku menestyy, se hyödyttää kaikkia. Keskinäinen kilpailu ajaa varmaan jossain vaiheessa kaikkia eteenpäin, mutta Porin talousalueen pienuudesta johtuen järkevä yhteistyö auttaa kaikkia, Ruissalo miettii.

Hänen mukaansa porilaisten ei kannata juuri nyt miettiä Veikkausliigaan kurottelua. Rahaa tarvittaisiin noin kymmenkertainen määrä nykyiseen kakkosessa pelaamiseen verrattuna. Ei se silti sitä tarkoita, että toivosta pitäisi luopua.

– Porissa ja Salamassakin on kokemusta siitä, kun lähdetään mopolla moottoritielle. Nyt on laitettava rahoituspohja rauhassa kuntoon, ja siitä sitten tavoitteen kimppuun. Kyllä Porissa Veikkausliigaseura nähdään vielä omana elinaikanani, se on ihan selvä homma.

Urheiluseuran toimintaa kannattaa silti usein tarkastella vähän laajemmassa perspektiivissä. Salamankin toiminnan merkitys syntyy siitä, että sen toiminnassa on vuosien varrella ollut mukana lukuisia innokkaita ihmisiä, jotka ovat saaneet elämäänsä sisältöä ja hyvää mieltä. Jaetuista tarinoista ja kokemuksista syntyy sukupolvien mittainen ketju.

– Sukupolvelta toiselle on kulkenut järkeviä ja mielekkäitä toimintatapoja, joita ei varmasti Porissa voi kutsua sananmukaisesti hiljaiseksi viisaudeksi, mutta viisaudeksi kuitenkin, sellaiseksi joka kerrotaan eteenpäin suoraan ja riittävän kovalla äänellä niin että toinen kuulee ja ymmärtää. Musan Salama-kirjassakin voi huomata useita ihmisiä, joilla on sama sukunimi ja jotka hyppäävät mukaan ketjuun vuorollaan, Ruissalo pohtii.

Musan Salaman identiteetti taas koostuu hänen mukaansa leimallisesti työläisyydestä. Kun ottaa huomioon lajin ja kaupungin olosuhteet etenkin takavuosikymmeninä, ei tässä liene mitään erityisen yllättävää. Voimavara se kuitenkin Salamalle on ollut. Ei identiteetti silti Salamallekaan ole aina ollut mikään itsestäänselvyys.

– On haastavaa pitää työhaalareista kiinni, kun alkaa mennä lujaa. Jos menestys ja onnistuminen osuu kohdalle, työhaalareiden ei saa antaa irrota.

Ruissalo kiittelee useita seuralle pitkään töitä tehneitä persoonallisuuksia, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet toiminnan vireyden. Heitä ovat olleet esimerkiksi Tapio Mattila, Olli Välimäki, Pekka Mäkelä, Pekka Ulmas, Ilmari Kalliolähde, Otto Jokela, Jari Helander, Väinö Tiainen ja Mikko-Tapio Mattila, joka toimii nykyään Salaman puheenjohtajana.

Kirja porilaisesta futisseurasta on kulttuuriteko. Pekka Ruissalo on tyytyväinen saatuaan urakkansa maaliin.

Viime vuosien aikana myös naisten jalkapallo on tehnyt lopullisen läpimurtonsa suuren yleisön tietoisuuteen niin maailmalla kuin Suomessakin. Täällä se on tapahtunut kuitenkin enemmän maajoukkueen kautta. Porilainen NiceFutis pelasi liigatasolla viimeksi vuonna 2016. Myös Salamalla on perinteitä korkeimmalla tasolla pelaamisesta, mutta ei viime vuosilta. Ruissalon mukaan laji on kuitenkin vakaasti hengissä myös Salamassa. Tällä hetkellä edustusjoukkue pelaa miesten tavoin kakkosdivisioonassa eli kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

– Naisten jalkapallo on Salamassa tekemässä paluuta maltillisesti, mutta määrätietoisesti. Siellä on erittäin hyvä meininki juuri nyt päällä ja sitä kannattaa seurata, Ruissalo huomauttaa.

Naisten puolella seuran varsinainen lippulaiva on kuitenkin viime vuosina ollut futsal. Päättynyt kausi toi joukkueen palkintokaappiin Suomen mestaruuden, mikä on tietenkin harvinaista herkkua. Mikään sattuma menestys ei ole. Takana on runsaasti määrätietoista työtä. Ruissalo kertoo, että aikanaan Juha ja Janne Helander innostuivat lajista tosissaan. Myöhemmin sitten naistenkin futsaltoiminta elvytettiin. Yksi menestyksen avain piilee siinä, että joukkueen runko on ollut koossa pitkään. Esimerkiksi maajoukkueeseenkin nousseet Siiri Lilja ja Elina Setälä ovat pelanneet seurassa vuosikausia. Musalainen identiteetti on siis tämänkin tuloksen taustalla. Ruissalon mukaan seuran uudesta menestystarinasta riittää vielä vuosiksi ammennettavaa.

– On uskottu jatkuvuuteen ja siihen, että homma lähtee kantamaan. Joukkue on vuosien määrätietoisella työllä noussut urheilullisesti kestävälle tasolle. Seuraperinteet ovat yhdistyneet työntekoon. Mestarijoukkueen kapteeni Siiri Lilja on hyvä esimerkki tällaisesta henkilöstä, jolla on kova asenne työntekoon, sitten hän on sielultaan porilainen ja seuraihminen viimeisen päälle. Seurojen kannattaa myös pitää tällaisista tyypeistä kiinni.

Urheilumuotojen lisääntyessä ja viihdemuotojen muuttuessa globalisoituvassa maailmassa voi olettaa, että Musan Salaman kaltaiset pienet seurat joutuvat yhä ahtaammalle tulevaisuudessa, kun ne kamppailevat nuorison mielenkiinnosta. Pekka Ruissalo uskoo silti tässäkin asiassa Salaman tulevaisuuteen.

– Salamalla on tulevaisuus, kunhan omaa ja seuran identiteettiä ei unohdeta. Niin kauan kun työhaalarit pysyvät päällä, musalaiset kyllä pärjäävät!

Teksti ja kuva: Rami Nummi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: