Seinäjoen lakeuksilla ei pettynyt koronavuosien jälkeen

Pointin toimittaja suuntasi kohti Etelä-Pohjanmaata aistimaan lakeuksien tunnelmaa, sekä ottamaan myös selvää siitä, mitä kesäfestareille kuuluu synkkien koronavuosien jälkeen.

Provinssi on vuodesta 1979 järjestetty musiikkifestivaali Seinäjoen Törnävänsaaressa, joka nykyisin kestää kolme päivää ja on yksi Pohjois-Euroopan suurimmista musiikkifestivaaleista. Provinssirock on vuosien mittaan onnistunut houkuttelemaan kansainvälisiä supertähtiä ”Pohjolan perukoille”, eikä tänäkään vuonna artistikattaus jättänyt ketään kylmäksi. 

Täyteen ahdettu juna Seinäjoelle oli ensimmäinen merkki siitä siitä että koronavuodet ja huolet olivat ihmisten mielissä jääneet taakse. Junassa festivaalikansan vapautuneen ja iloisen tunnelman pystyi aistimaan, Provinssia oli moni selvästi kaivannut eikä turhaan: se lukeutuu myös allekirjoittaneen suosikkifestivaaliksi Suomessa vuodesta toiseen. 

Seinäjoen juna-asemalta oli järjestetty festivaalipaikalle koko viikonlopun kestävä edestakainen bussiliikenne. Haettuani festivaalipassin lähellä olevasta hotellista, pystyin vitosella lunastamaan lipun bussiin ja sitä kuljettanut herrasmies ajoi festivaalien leirintäalueen eteen, joka oli päätepysäkki. Tarkoituksena oli majoittua kaikki kolme päivää teltassa leirintäalueella, koska ilman teltta- ja makuupussikomboa jää festarikokemus vääjäämättä vajanaiseksi. 

Festivaalikansaa oli alueelle saapunut torstaina historiallisesti ennätysmäärä, noin 23 000. Väenpaljous oli käsinkosketeltavaa kävellessä alueella. Ihmisiä virtasi hyvillä tuulin jonottaen sisään ja ulos jatkuvana nauhana koko viikonlopun ajan. Väenpaljoudesta huolimatta järjestelyt toimivat moitteettomasti koko viikonlopun ajan ja festivaalikansa suoriutui jonottamisesta ilman minkäänlaisia kevätjuhlaliikkeitä. 

Festivaalialueella oli runsaasti palveluita tarjolla koko viikonlopun ajan. Ruoka- ja juomakojuja oli riittävästi jokaisen makuun ja etenkin ruokatarjonta oli erityisen runsas ravintola-alueella. Pyttipannu ja -hotdog-ajat ovat selvästi jääneet taakse ja nykyisin tarjontaa on aina sushista nacholautasiin. Juomapuolella löytyi skaalaa viinibaarista aina paikallisten tuottajien omiin naukkukioskeihin. 

Leirintäalueella oli palvelut järjestetty erittäin mallikkaasti. Vessat olivat jatkuvasti siistejä ja suihkuista tuli lämmintä vettä. Leirinnässä oli myös järjestetty oheisohjelmaa omassa teltassaan aina silent discosta open micciin. Varsinkin silent disco oli uusi ja miellyttävä kokemus yön pikkutunteina, jos menojalkaa vielä vipatti. Atria oli isosti mukana ja järjestänyt leirintäalueen keskelle oman grillauskeitaan, jossa sai pallogrilleillä grillata omia eväitä. Grillauskeitaalla oli hyvä tilaisuus tutustua muihin juhlijoihin käristäen samalla makkaraa ja nauttien virvokkeita.

Artistikattaus oli erittäin onnistunut myös tänä vuonna. Torstaina nähtiin pääesiintyjänä yhdysvaltalaisbändi Korn, joka oli myös allekirjoittaneelle odotetuin artisti. Korn onnistui saamaan päälavan aivan täyteen ja lietsottua esiintymisellään festarikansan todelliseen hurmokseen. Fiilis keikalla oli käsin kosketeltavaa ja jotain, mitä muistaa myös vuosien kuluttua. Perjantaina päälavalla veti upeat keikat myös ruotsalainen In Flames sekä brittiläis-australialainen Pendulum. Päälavalla olisi voinut esiintyä myös Olavi Uusivirta, jonka keikalle oli liikaa tungosta pienemmästä Woodland stage lavasta johtuen. Olavi Uusivirtaa olivat monet selvästi odottaneet, koska väentungos tuntui olevan liikaa ja keikasta nauttiminen jäi kehnoksi tilanpuutteen vuoksi. Muista artisteista hyvästä showsta saavat maininnan Antti Tuiskun uskomaton lavashow sekä JVG:n fiilistelytunnelma pimenevässä illassa.

Yleinen tunnelma keikoilla oli hyvä ja ihmiset selvästi nauttivat olostaan ja festareista parin välivuoden jälkeen. Helteinen sää helli myös festarikansaa lähes koko viikonlopun ajan, viimeisen päivän pientä ripottelua lukuunottamatta. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös moshpittejä ja osallistua myös itse niihin. Hyvällä keikalla moshpit kuuluu asiaan ja homma pysyi myös siistinä. 

Festivaalilla olo oli turvallinen. Järjestyshäiriöitä en havainnut kertaakaan koko viikonlopun aikana ja todella rauhallisen ilmapiirin vahvisti myös järjestyksenvalvojien esimies. Myöskin lähes joka festareihin kuuluvat puskanukkujat edustivat poissaolollaan. Virvokkeita osataan nykyään nauttia myös sivistyneesti ja maltilla. 

Provinssi ansaitsee kokonaisuudessaan festarikokemuksena täydet pisteet. Festivaali on hyvin ammattimaisesti järjestetty, palvelut toimivat erinomaisesti ja niitä on runsaasti saatavilla sekä vuosi toisensa jälkeen artistikattaus hipoo täydellisyyttä. Suosittelen erittäin lämpimästi tulevina vuosina suuntaamaan kohti Seinäjokea, ehkä jopa Suomen parhaimmille festareille.

Teksti ja kuvat: Ville-Veikko Päivömaa

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: